Kudottujen kujien kaupunki - Emmi Itäranta

Kirjan nimi: Kudottujen kujien kaupunki
Kirjailija: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 335
Mistä: Omasta hyllystä

' "Miksi sinä tuollaista kysyt?" hän sanoo.

Alva astuu aivan tytön viereen. Tyttö ei reagoi, kun Alva tarttuu hänen käteensä ja taivuttelee löyhään nyrkkiin jääneet sormet auki.

"Tämän vuoksi", Alva sanoo ja kääntää kämmenen esille. Loistelasin valo osuu siihen. Iholla alkavat hehkua kirkkaina merkit, joiden muodostaman sanan tunnistan heti.

Eliana.

Minun nimeni. '

s. 18

Saarella jokaisella on oma paikkansa Neuvoston valvovan silmän alla. Seittien Talossa kutojat kutovat päivästä toiseen seiniä, jotka voidaan valmistuttuaan purkaa ja käyttää langat uusiin kudoksiin alati muuttuvassa seittilabyrintissa. Sanojen Talossa ovat ainoat lukemisen ja kirjoittamisen jalon taidon omaavat. Mustekorttelissa puolestaan valmistetaan mustetta niin kirjoituksiin kuin tatuointeihin. Joka vuosi asukkaiden tulee Musteellamerkintäpäivänään saapua Puhtaan Unen museolle vuositatuoinnille, ja samalla saada muistutuksen uniruton vaaroista. Mikäli unista jää kiinni, joutuu muiden Unennäkijöiden kanssa Tahrattujen Taloon eristyksiin, jotta moinen vaarallinen epidemia saataisiin kitkettyä kansasta.

Tässä maailmassa nuori kutoja Eliana elää kutoen seinäseittejä päivästä toiseen arvostetussa Seittien Talossa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Seittien Talon pihasta löytyy ulkopuolinen tyttö henkihieverissä. Miten tyttö on päässyt sinne kenenkään huomaamatta, sillä vain kutojat osaavat kulkea seittilabyrintin läpi. Seittien Talon parantaja Alva onnistuu pelastamaan tytön hengen, mutta useita kysymyksiä herää. Kuka tämä tyttö on ja miksi hänen kielensä on leikattu pois? Ja ennen kaikkea miksi Elianan nimi on tatuoitu tytön kämmeneen näkymättömällä musteella? Samaan aikaan kun Elianan ja tytön kohtalon langat kietoutuvat toisiinsa, rupeaa saarta vaivaamaan mystinen sairaus, joka vaikuttaa niin eläimiin kuin ihmisiin. Onko kyseessä uusi Unennäkijöiden uniruton muoto? Onko kukaan enää turvassa sen seurauksilta.

' Ja niin unirutto karkotettiin keskuudestamme, sen levittäjät lähetettiin siitokuntiin tai suljettiin seinien sisälle, missä sairaus kyettiin pitämään aisoissa. Painajat lakkasivat vaeltamasta vapaina ja pakenivat pimeisiin paikkoihin, joista olivat tulleet, eivätkä koskaan ilmaantuneet uudelleen, paitsi harvoille kirotuille, jotka kantoivat niitä veressään. '

s. 28-29

Muistan kuinka Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja teki minuun suuren vaikutuksen niin upealla kielellään kuin ajatuksia herättävällä maailmallaan. Odotukseni Kudottujen kujien kaupungille olivatkin hyvin korkeat - ehkä liiankin. Se kieli joka soljui kauniisti veden lailla Teemestarin kirjassa ei päässyt oikeuksiinsa tässä teoksessa. Itäranta toi kielellistä taituruuttaan esiin erityisesti unikuvissa, jotka kuitenkin tuntuivat menevän yhden askeleen liian pitkälle. Huokauksien sijasta koin näissä hetkissä enemmänkin hämmennystä, sillä kuvausten punaista lankaa oli joksenkin haastava seurata. Tarina ei heränneet kielellisesti eloon vaan jäi pikeminkin etäiseksi unikuvaksi.

Itärannan luoma maailma on toisaalta taas mielenkiintoinen vaikkei niin ajatuksia herättävä. Oikeastaan alkusivuilta lähtien halusin tietää miten tällainen yhteiskuntajärjestelmä on syntynyt, miksi kutojat kutovat seittiseiniä vain purkaakseen ne ja miksi unet ovat niin kiellettyjä. Nämä kysymykset herättivät minussa paljon suuremman motivaation edetä romaanissa kuin sen sisältämä tarina Elianasta ja hänen lähes pakkomielteisestä kiinnostuksestaan löydettyä tyttöä kohtaan. Teoksen lopetus meni myös hiukan epäuskottavuuden puolelle, mutta onneksi sitä ennen sain tyydytettyä kysymysnälkäni Itärannan luomasta maailmasta. Vähän sekavaa, mutta oleellisimmat asiat siitä saa irti.

Loppujen lopuksi Kudottujen kujien kaupunki ei yllä lähellekään Teemastarin kirjan loistoa, mutta ei sen tarvitsekaan. Se on oma teoksensa, jossa saaren maailma ja uskomukset ovat tärkeässä roolissa. Oikeastaan näistä kuvauksista tuli monin paikoin mieleen Calvinon Näkymättömät kaupungit, jonka herättämiä ajatuksia huomasin päätyväni peilaamaan Itärannan luomaan maailmaan. Laulumeduusat, loistelasit,verikorallit ja Kehrääjä tulevat pysymään mielessä vielä tovin, vaikka muuten tarina huuhtoutuisikin pois seuraavien unien tieltä.

Tähdet: * * *

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka,  Reader, why did I marry him?, P.S. Rakastan kirjoja, Ullan Luetut kirjat, Lumiomena, Kulttuuri kukoistaa, Taikakirjaimet, Morren maailma, Kirjahullun päiväkirja, Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja, Hyllytontun höpinöitä, Pieni kirjasto, Books By Taru, Kirjapöllön huhuilua, Järjellä ja tunteella, Ainakin 52 kirja ja Kirjaston kummitus