Kirjailija: Paulo Coelho, suomentanut Sanna Pernu
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2000, suomennos 2010
Sivumäärä: 200
Mistä:Omasta hyllystä
' Mutta paholaisen, sen hän oli nähnyt, siitä ei ollut epäilystäkään.
Ilmielävänä, matkamieheksi pukeutuneena. '
s. 14
Vanha leski Berta istuu ulko-ovensa edessä. Hän istuu ja odottaa, kuten niin monet vuodet elämästään. Sitten eräänä päivänä hänen odotuksensa viimein päättyy. Muuan muukalainen saapuu Viscosin vuorten keskellä sijaitsevaan pikkukylään, ja tuo mukanaan paholaisen. Tämä mystinen ulkomaalainen tuo mukanaan yksitoista kultaharkkoa, jotka hän hautaa metsään odottamaan maksun aikaa. Tämä entinen asekauppias, joka on menettänyt elämässää kaiken, on päättänyt saada selville ovatko ihmiset syvällä sisimässään todella hyviä vai pahoja.
Kylän nuori tarjoilijatar Chantal Prym sekä muut Viscosin kylän asukkaat joutuvat tämän muukalaisen koekaniineiksi. Kyläläisille luvataan kymmenen kultaharkkoa, jos he suorittavat murhan. Kuka vain käy, eikä kenenkään tarvitse jäädä kiinni. Kunhan ruumis löytyy ja kultaharkot ovat heidän. Neiti Prym saa myös oman koettelemuksensa, sillä muukalainen näyttää hänelle yhden harkon hautauspaikan metsässä. Luisuuku neiti Prym kiusaukseen ja ryöstää tämän harkon paremman elämän toivossa? Pystyvätkö kyläläiset todella suorittamaan kylmäverisen murhan? Syylistyykö ihminen kauheuksiin jos tilanne on otollinen ja houkutin tarpeeksi suuri? Bertan ei auta muuta kuin seurata vierestä, kuinka paholaisen houkutukset rupeavat syömään kyläläisten hyvyyttä. Hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Kumpi voima onkaan lopulta vahvempi ihmisissä.
' "Hyvällä ja pahalla on samat kasvot; kaikki riippuu vain siitä missä vaiheessa ne osuvat ihmisen tielle." '
s. 49
Suhteeni Coelhon kirjallisuuteen on ollut hyvin vaihteleva. Alkemisti herätti aluksi kiinnostukseni, sitten Voittaja on yksin ja Brida tuottivat pienoiset pettymykset ja Veronika päättää kuolla kiehtoi jollain tasolla, vaikkei ollutkaan tajunnan räjäyttävä. Paholainen ja neiti Prym menee jonnekin välimaastoon. Tarinan alkuasetelmat ovat mielenkiintoiset, mutta itse tarina ei ole kovin yllätyksellinen. Minun kävi oikeastaan vähän sääliksi tätä muukalais parkaa, jota kohtalo oli kurittanut julmasti. Epätoivo ja suru voivat ajaa miehen epätoivosiin tekoihin saadakseen vastauksia. Mitä taas neiti Prymiin tulee niin hän oli pikkukylän tyttö, joka etsii jatkuvasti reittejä päästä pois kotiseudultaan suureen maailmaan. Ei oikein iskenyt tai koskettanut. Siellä se maailma odotti, eikä sinne uskaltautumiseen pitäisi tarvita miestä valkoisella ratsulla, joka vie hänet mukanaan auringonlaskuun, niin kuin neiti Prym tuntui ajattelevan.
Paholainen ja neiti Prym ei siis ole myöskään mitenkään maailmankuvaa mullistava filosofinen teos. Itse ainakin tunnun saavan Coelhon teksteistä eniten irti unohtamalla hänen halunsa toimia filosofisena elämn oppaana ja keskittymällä itse tarinaan. Nämä tarinat, ja etenkin tässä teoksessa vielä korostuneesti, ovat oikeastaan kuin aikuisten satuja. Ja välillä on ihan fine kaivata sitä lapsuuden sadunomaista tunnelmaa, johon tarpeeseen Paholainen ja neiti Prym vastaa mainiosti. Mitäpä muutakaan sadut pohjimmiltaan ovat kuin kertomuksia oikeasta ja väärästä - ja houkutuksista.
Tähdet: * * *
Muualla luettu: Kattona taivas ja Kirjaviisautta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti