Blondi - Joyce Carol Oates

Kirjan nimi: Blondi (Blonde)
Kirjoittaja: Joyce Carol Oates, suomentanut Kristiina Drews
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:  2000, suomennos 2001
Sivumäärä: 943
Mistä: Kirjaston Ota/Jätä-hyllystä

' Räystään alla oli kapea ikkuna, josta näkyi kauas, vaikka kuinka monen kilometrin päähän, ja jos hän nousi seisomaan omalle sängylleen (paljain jaloin, yällä yöpaidassa), hän näki RKO Motion Pictures - yhtiön korkeassa tornissa välkkyvät neonvalot:

      RKO     RKO     RKO

Jonain päivänä. '

s. 100

 Norma Jeane Baker on enkelikasvoinen pikkutyttö, joka asuu vuoroin isovanhemmillan ja vuoroin epätasapainoisen äitinsä Gladysin luona. Isää hänellä ei ole, mutta äitiään nuori Norma Jeane palvoo. Onhan tuossa äkkipikaisessa naisessa vähän Hollywoodin glamouria, sillä hän on studiolla töissä, vaikkakin vain takahuoneessa käsittelemässä syövyttäviä aineita. Norma Jeanen lapsuus ei ole rakastava ja hellä vaan kosketuskammoiselta äidiltä voi odottaa mitä vain, kuten ajelua metsäpaloalueelle tai tulikuumia kylpyjä. Lopulta katkera Gladys passitetaan mielisairaalaan ja ujo ja änkyttävä Norma Jean systeemin kourissa orpokotiin.

Myöhemmin tästä samaisesta pikkutytöstä kasvaa koko maailman  tunnetuin seksisymboli ja näyttelijä Marilyn Monroe. Satumaisesta menestyksestään huolimatta Norma Jeane ei tunnu itseään kotoisaksi Marilynin nahoissa. Tämä seksisymbolikin on vain yksi hänen lukuisista rooleistaan. Välttämätön paha jolla varmistaa ihmisten ihailu, sillä syvällä sisimmässään Marilyn on edelleen se hylätty pikkutyttö joka vain kaipaa epätoivoisesti rakkautta. Hänestä tulee siis Vaalea Prinsessa, mutta tämä ei ole tuhkimosatu. Marilynin kohtalo on rämpiä ongelmasta toiseen hermojensa, lääkkeiden ja miesten välikappaleena.

' Olla miehisen halun kohteena - se on sama kuin tietää, että minä olen olemassa! Silmien ilme. Kalun koveneminen. Vaikka sinä olet arvoton, sinua halutaan.

Vaikka sinun äitisi ei sinua halunnut, sinua silti halutaan.

Vaikka sinun isäsi ei sinua halunnut, sinua silti halutaan.

Minun elämäni perustotuus - olipa se lopulta totta tai totuuden irvikuva - oli: kun mies haluaa sinua, sinä olet turvassa. '

s. 200

Oates on tarttunut legendaariseen Marilyniin ja antaa hänelle romaanissaan äänen. Mitä tuon julkisivun takana on oikeasti tapahtunut? Blondi ei ole elämänkerta, vaan fiktiivinen tarina myytin takana. Toisaalta samalla se on uskottava kertomus siitä millainen Marilyn on saattanut olla ja minkälaisten psykologisten taakkojen kanssa hän on joutunut painiskelemaan koko ikänsä. Lähes tuhat suvuisessa romaanissaan Oates kyllä käy läpi koko Norma Jeanen elämän, mutta joitakin nimiä on saatettu muuttaa tai viitattu vain entiseen baseball pelaajaan tai ohjaaja H. Itse olin siinä antoisassa asemassa, että en juurikaan tiennyt etukäteen Marilynin elämästä, joten ahmin kaiken tiedon mitä kirjasta sain irti. Jälkikäteen luinkin faktoja Marilynin elämästä ja näyttäisi että Oatesin tarina mukailee varsin vahvasti Marilynin todellista elämänkulkua. Tietysti Marilynin tunteet ja ajatukset ovat kirjailijan omaa sepitettä samoin kuin kohtaukset suljettujen ovien takana.

Oatesin peilaama kuva Marilynista on hyvin surullinen. Kuinka rakkautta vaille jäänyt lapsi kasvaa oppimaan että saamalla miesten huomiota hän on välitetty. Hän on seksikäs nainen joka käytti ulkonäköään saadakseen kiintymystä  ja edistääkseen uraansa. Voi pojat että niitä miehiä sitten riittikin, niin vapaaehtoisesti yksityiselämässä kuin puolipakosta studiolla. Lukuisia rakastajia, huonosti tehtyjä abortteja ja lopuksi vielä lääkehuurut joilla ensin rauhoittavalla turrututeen tunteet ja perään pistetään piristävää että jaksaa painaa eteenpäin - ei kuulosta kovin tasapainoiselta. Tästä huolimatta Marilyn on samaan syssyyn kuvattu myös hyvin naiviksi ja viattomaksi. Hän pelkäsi julkisuutta, oli jatkuvasti epävarma suorituksestaan ja tuntui aina uskovan sokeasti mitä hänelle sanottiin. Niin kipeästi hän kaipasin ihmisten hyväksyntää, että lopulta se rikkoi hänet lopullisesti. Marilyn oli julkisuusrooli. Oikea Norma Jeane oli jäänyt edelleen siksi hauraaksi yksinäiseksi pikkutytöksi. 

Olen jo kahdessa aiemmassa lukemassani Oatesin teoksessa (Sisareni, rakkaani ja Haudankaivajan tytär) vakuuttunut hänen kirjallisesta lahjakkuudestaan. Oates ei kerro tarinaansa vain sanojen voimalla, vaan hän hyödyntää itse tekstiä paperilla. Kursivoinnit, välimerkkien aikaansaama hengästyttävä teksti ja jopa runot ovat seassa luomassa lukijalle kokonaisvaltaisen lukukokemuksen. Niitä ei ole käytetty liikaa, mutta samalla täytyy tunnustaa, että Oatesin teksti ei ole nopealukuisimmasta päästä, minkä huomaa varsinkin kun kyseessä on lähes tuhat sivuinen järkäle. Ehkä jostain olisi voinut tiivistää, mutta toisaalta Marilynin henkilökuvan kokonaisvaltainen rakentaminen vaatii oman aikansa. Uskomattomasti Oates tuntuukin saaneen Norma Jeanesta otteen sieltä myyttisen Marilynin takaa.

' Hän oli "Marilyn" - ei, hän oli "Angela" - hän oli Norma Jeane joka näytteli "Marilyniä" joka näytteli "Angelaa" - niin kuin venäläinen nukke, jonka sisällä on aina pienempi ja pienempi nukke '

s. 332

Tähdet: * * * * *

Muualla luettu: Lumiomena, Eniten minua kiinnostaa tie, Leena Lumi, Lukuisa, Ullan luetut kirjat, Nannan kirjakimara, Sivumerkkejä, Järjellä ja tunteella, Hurjan Hassu Lukija, Kujerruksia, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Hyllyn täydeltä ja Täällä toisen tähden alla