tiistai 18. helmikuuta 2020

Tohtori Jekyll ja herra Hyde - Robert Louis Stevenson

Kirjan nimi: Tohtori Jekyll ja herra Hyde (The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde)
Kirjoittaja: Robert Louis Stevenson, suomentanut Erkki Haglund
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:  1886, suomennos 2007
Sivumäärä: 122
Mistä: Kirjastosta

 ' Äkkiä näin kaksi ihmishahmoa. Toinen oli pieni mies, joka patikoi itään päin hyvää vauhtia, toinen kahdeksan, ehkä kymmenenkin vuoden ikäinen tyttö, joka tuli kaikin voimin juosten eräältä sivukadulta. No niin, he törmäsivät toisiinsa kulmassa, mikä olikin varsin luonnollista. Ja nyt tulen asian hirvittävään kohtaan: Mies astui kylmäverisesti tytön päälle jättäen hänet lojumana maahan ja kirkumaan. Kerrottuna se ei kuulosta miltään, mutta sitä oli kammottava katsella. Mies ei vaikuttanut lainkaan ihmisolennolta, pikemminkin hän olisi saattanut olla joku hornainen hirviö. '
s. 13

Herra Utterson on lakimies 1800-luvun Lontoossa ja läheinen ystävä kunniarvoisen tohtori Jekyllin kanssa. Eräänä päivänä herra Utterson on kävelyllä seurapiireistäkin tutun herra Enfieldin kanssa, joka kertoo karmaisevasta sattumuksesta, jossa mies on tunteettomasti astunut tytön päälle ja jatkanut matkaansa. He olivat ottaneet tämän suurta kammotusta aiheuttavan miehen kiinni vaatien tämän hyvittämään tytölle aiheuttamansa vahingon. Jokin tässä miehessä ei kuitenkaan ollut kohdallaan. Kaikki hänen ympärillään tunsivat suunnatonta vastenmielisyyttä häntä kohtaan vaikkeivat osaakaan jälkikäteen kertoa, mikä tämän tunteen oikeastaan oli laukaissut. 

Kaikkien suureksi ihmitykseksi tämä mies nimeltäään herra Hyde antaa korvaukseksi shekin jossa on kunniarvoisan tohtori Jekyllin nimi! Herra Uttersonia tämä kertomus jää vaivaamaan, sillä vain vähän aikaa sitten tohtori Jekyll on myös muuttanut testamenttiaan, jonka mukaan hänen kuollessaan tai kadotessaan herra Hyde saa kaiken. Herra Hyde jonka nimi rupeaa yhdistymään koko ajan pahempiin terroritekoihin. Millä tämä pahamainen herra Hyde voikaan kiristää tohtori parkaa? Vai onko kaiken taustalla sittenkin jokin vielä karmaisevampi selitys...

' "Hänessä täytyy olla vielä jotakin muuta", hämmästynyt ystävämme mutisi. "Hänessä on jotakin muuta, kunhan vain pystyisin keksimään sille nimen. Jumala minua varjelkoon, mieshän ei näyttänyt edes täysin inhimilliseltä! Pikemminkin hän voisi olla luolaihminen. Vai saastaisen sielun säteilykö sitten tunkeutuu esiin ja ruumiillistuu ulkonaisissa piirteissä? Kaiketi viimeksimainittu, sillä, voi vanha ystäväparkani Henry Jekyll, milloinkaan en ole nähnyt selvempää saatanan leimaa ihmisen kasvoilla kuin uudella ystävälläsi." '
s. 29-30 

Stevensonin kauhuklassikko tohtori Jekyllistä ja herra Hydesta on varmasti suurimmalle osalle tuttu tarina. Aivan kuten  Dickensin Saiturin joulun kanssa, niin tässäkin monet tuntevat kertomuksen pääpiirteittäin, mutta itse alkuperäisteos on lukematta. Tartuinkin siis tähän teokseen olettaen tietäväni sen sisällön, joten yllätyinkin suuresti kun tohtori Jekyllin ihmisjakamiskokeiden sijasta teoksen keskiössä olikin lakimies Utterson, joka on autuaan tietämätön ystävänsä luonnottomista puuhista. Itseasisassa vasta aivan lopuksi tohtori Jekyllin täydellisessä selonteossa hänen suhteensa Hydeen selviää. Olikin mielenkiintoinen lukukokemus lukea teos jonka suuren loppupaljastuksen tietääkin, mutta ei varsinaista reittiä tähän pisteeseen.

Vaikka Stevensonin teos löytyykin kauhu hyllystä ja on tunnettu kauhuklassikko, en kokenut sitä missään vaiheessa pelottavaksi tai painostavaksi. Ei tarvitse kuin valita lähes mikä tahansa teos jännitys osastolta niin saa jo enemmän sydämentykytyksiä kuin tämän klassikon kanssa. Ehkä osaltaan tähän on vaikuttanut tuo, että tiesin koko ajan mistä on kyse, mutta koin myös, että herra Hyde ei itsessäänkään ollut niin kammottava hahmo kuin on annettu ymmärtää. Siinä missä tohtori Jekyll on 50-vuotias isokokoinen ja lämminkatseinen mies on herra Hyde nuori, pienikokoinen, hauras ja vastenmielisyyttä herättävä. Välillä Hydea on jopa kuvattu pelokkaaksi, vaikka hänen tulisi olla itse pahuuden ilmentymä. Toisaalta en koe tämän seikan häirinneen liikaa lukukokemustani, sillä nautin Stevonsonin kerronnasta ja tarinasta yhtä kaikki. Viimeisen sivun luettuani olin jopa liikuttunut ja ajatukset poukkoilivat päässäni. Tämä on pieni tarina, joka on ansainnut paikkansa hyvää ja pahaa käsittelevänä klassikkona (vakkakin kauhu etuliite voidaankin kyseenalaistaa).

Tähdet: 3.5 / 5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti