Kirjoittaja: Eleanor Catton, suomentanut Tero Valkonen
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2014
Sivumäärä: 722
Mistä: Kirjastosta
' Hokitikaan saapuu muukalainen, salaista neuvonpitoa häiritään, Walter Moody jättää viimeisimmän muistonsa paljastamatta ja Thomas Balfour kertoo tarinaa. '
s. 15
On vuosi 1866 ja Uuden-Seelannin kultakuume on valtoimenaan. Myös nuorukainen Walter Moody on päättänyt suunnata Hokitikan kultakaupunkiin äkkirikastumisen toivossa. Hän saapuu hyytävän laivamatkan jälkeen myrskyn runtelemana Hokitikan ensimmäiseen vastaan tulevaan hotelliin. Ainut mitä hän haluaa, on istua hetken salongissa ja toipua matkan aiheuttamasta mielen järkytyksestä, sillä laivan ruumassa hän on nähnyt jotakin, mitä ei oltu tarkoitettu hänen silmilleen.
Salongissa on kuitenkin ollut käynnissä salainen neuvonpito. Hokitikassa on nimittäin tapahtunut kummia. Valtavan omaisuuden kerryttänyt ja kaikin puolin onnen kultapoika on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Toisaalta taas oopiumin orjana oleva huora on löydetty keskeltä katua ilmeisesti itsemurhaa yrittäneenä. Samana yönä myös kaupungin lähistöllä asuva viinaanmenevä köyhä erakko on löydetty kuolleena mökistään valtaisan kultaharkkomäärän kanssa. Jokin yhteys näillä tapahtumilla on oltava, mutta mikä?
Salaisessa neuvonpidossa on läsnä kaksitoista miestä, jotka ovat jollain tavalla lomittuneet näiden merkillisten tapahtumien kanssa. He ovat kokoontuneet yhteen tavoitteenaan saada selvyyttä asiaan. Sattumalta paikalle saapunut Moody tuleekin sotkeutuneeksi osalliseksi tässä mysteerissä. Jokaisella osallistujalla on nimittäin käsissään tärkeitä palasia, jotta kokonaisuus voisi alkaa hahmottua. Kuin monikerroksinen sipuli eri kerrokset ja näkökulmat tapausten ympäriltä rupeavat kuoriutumaan. Mitä Hokitikassa onkaan oikeasti tapahtunut?
' "Mitä mieltä olette Hokitikasta, herra Staines?"
"Pidän siitä todellakin erittäin paljon", poika vastasi. "Se on aikamoinen ristiriitojen pesä! Kaupungilla on oma sanomalehti muttei kahvilaa jossa sen voisi lukea, ja täällä on kyllä apteekkarinliike, mutta lääkäriä ei tahdo löytää millään, eikä sairaala varsinaisesti ansaitse sairaalan nimitystä. Kaupasta on jatkuvasti joko kengät tai sukat loppu, mutta ei koskaan molemmat yhtä aikaa, ja Revell-kadun hotellit tarjoavat vain aamiaista, joskin sitä on sitten tarjolla koko päivän!" '
s. 670
Eri henkilöitä Cattonin teoksessa riittää. On kokouksen kaksitoista miestä, jotka edustivat kaikkea varakkaista parittajista pankkiiriin ja apteekkariin ja rehdistä vankilapappista sorrettuihin kiinalaisiin ja alkuperäiskansan jäseneen. Tämän lisäksi keskiöön nousivat luonnollisesti itse kolmen mysteerin päähenkilöt sekä pahamaineinen kapteeni Carver, yllättäen ilmestyvä erakon pyrkyri leski sekä kaupungin edustajan paikkaa tavoitteleva poliitikko. Vastikään kaupunkiin saapunutta herra Moodya nyt unohtamatta. Vaikka sivuja Valontuojissa riittikin, niin se ei aivan riittänyt syventymään näin monen henkilön elämään, joten osa hahmoista jäi auttamatta yksipuoleisiksi.
Tästä huolimatta on pakko ylistää Cattonin luomaa kiehtovaa kokonaisuutta, joka teki tarkan läpileikkauksen kultakuumekaupungin eri rooleihin ja keskinäisiin suhteisiin ja riippuvuuksiin. Nämä kaupungit olivat paikkoja, joihin kaikki saapuivat dollarinkuvat silmillään. Ketään ei oikeastaan kiinnostanut mistä tulit tai mikä oli taustasi ennen Hokitikaan saapumistasi. Olit sitten entinen rangaistusvanki tai hienoa herrainsukua, kultakaupungissa vain omilla nykyisillä teoilla ja kullan tuomalla varallisuudella oli väliä. Tai ainakin tämä päti niin kauan kuin puhuttiin vaaleaihoisista. Kiinalaiset ja alkuperäisväestön jäsenet eivät ulkomuotonsa takia päässeet sopeutumaan samoin tässä mahanmuuttajien sulatusuunissa.
Eräs huomiota herättävä piirre Cattonin teoksessa on sen lukujen nimissä sekä myös paikoin tekstissä esiintyvät viittaukset astrologiaan. Nämä viittaukset menivät minulta kyllä auttamatta ohi, että miten auringon oleminen kauriissa nyt vaikuttaa mihinkään. Ilmeisesti myös nuo salaisen neuvonpidon miehet perustuvat kukin eri horoskooppimerkkeihin ja muut päähenkilöt planeettoihin. Ehkä jollekin tämä luo jonkin lisäulottuvuuden vielä itse teokseen, mutta itse en tavoittanut sen tuomaa lisäarvoa. Hauska kuitenkin kuulla, mistä kirjailijat ammentavat inspiraatiotaan. Onhan Lucinda Rileynkin Seitsemän sisarta -sarja saanut innoituksensa tähdistä.
Alussa minulta meni hetki päästä uppoutumaan tähän Uuden-Seelannin kultakuumeeseen, mutta kun siihen pääsi sisälle niin se oli menoa. Cattonin teos piti otteessaan aivan viimeisille sivuille asti. Siinä oli niin taidokkaasti kuvattu monitasoinen mysteeri, jossa jokaisella henkilöhahmolla oli oma roolinsa niin tuon palapelin kokoamisessa kuin ylipäätänsä 1800-luvun kultakuume kaupungin henkiin herättämisessä. Tuo mystinen kokonaisuus aukeaakin vasta aivan lopussa. Tämä on samalla kirjan vahvuus mutta myös sen heikkous. Pidin tätä pitkään viiden tähden kirjana, sillä uin niin syvällä Cattonin luomassa maailmassa. Sitten kuitenkin tuli se lopetus ja jotenkin minulle jäi tyhjä olo. Aivan kuin aivan kaikki haarat eivät olisikaan saaneet täysin tyydyttävää selitystä. Tämä hiukan latisti muuten huikeata lukukokemusta. Tästä huolimatta voin lämpimästi suositella tätä tiiliskiveä, sillä tarina todella vie mennessään kokemaan kultakuumeen, rakkaustarinan, huijauksia ja petoksia, mysteereitä, riippuvuuksia, oopiumin historiaa ja ei-valkoisten sortoa. Ennen kaikkea se on kuitenkin taidokas ja monisyinen historiallinen romaani eräästä pikkukaupungista ja sen ihmisten välisistä suhteista.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Lumiomena, Eniten minua kiinnostaa tie, Piippuhyllyllä, Reader, why did I marry him?, Ullan luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa, Nenä kirjassa ja Orfeuksen kääntöpiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti