Kirjoittaja: Jane Austen, suomentanut Inkeri Koskinen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1790-1794, suomennos 2015
Sivumäärä: 230
Mistä: Kirjastosta
' Rakas Fanny, Olen maailman onnellisin olento, sillä herra Watts on kosinut minua. [- -] Hän on aika vanha mies, noin kahdenneljättä, ja hyvin ruma, niin ruma, etten kestä katsoa häntä. Hän on äärimmäisen epämiellyttävä ja vihaan häntä enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa. Hänellä on suuri omaisuus ja hän tulee määräämään siitä ison osan minulle, mutta toisaalta hän on hyvin terve. Lyhyesti sanottuna, en tiedä mitä tehdä. Jos torjun hänet, hän käytännössä kertoi minulle tarjoutuvansa Sophialle, ja jos tämä torjuisi hänet, niin Georgianalle, enkä voisi kestää sitä, että kumpikaan heistä menisi naimisiin ennen minua. Jos hyväksyn hänet, niin tiedän, että tulen olemaan onneton koko lopun ikääni, sillä hän on hyvin äkkipikainen ja äreä ja äärimmäisen mustasukkainen, ja niin kitsas, ettei ole asumista hänen kanssaan samassa talossa. '
s. 25 - 26
Uskollinen ystävänne on Austenin varhaistuotannon novellikokoelma, joka pitää sisällään neljä kirjemuotoista kertomusta, joissa kaikissa näkyy vahvasti parodia oman aikansa naiskuvaa kohtaan. Ensimmäinen ja hyvin lyhyt kirjenovelli on nimeltään Kolme sisarta (The Three Sisters, 1792), joka kertoo nimensä mukaisesti Marysta, Sophysta ja Georgianasta. Varakas mutta epämiellyttävä herra Watts on juuri kosinut Marya, joka kirjoittaa ystävälleen Fannylle tietämättömänä mitä tehdä. Hän ei voi sietää ajatusta herra Wattsista, mutta kaikista kauheinta olisi päästää jompikumpi siskoista ensin avioliiton satamaan! Myös siskosten näkemyksiä valotetaan heidän kirjeissään omille ystävättärilleen tilanteesta ja sen saamista käänteistä. Kolme sisarta onkin hulvaton satiiri siskoksista vanhimman turhamaisuudesta. Vain avioitumisella on väliä. Voi sitä Austenin ilakointia Maryn kirjoittamissa kirjeissä, kun hän joka toisessa lauseessa aikoo suostua herra Wattsin kosintaa ja joka toisessa kertoi kuinka tämä on inhottavin mies päällä maan. Herkullisen ristiriitaista, mutta samalla niin nokkelaa satiiria Austenilta.
' Varustaudu, rakastettava nuori ystäväni, kaikella filosofialla, jonka hallitset; kutsu kokoon kaikki voimasi, sillä ah ja voi! lukiessasi seuraavat sivut tunteikkuuttasi tullaan ankarasti koettelemaan. Ah! mitä olivatkaan aiemmin kokemani ja sinulle jo kuvaamani onnettomuudet verrattuna siihen, josta aion nyt kertoa. '
s. 79
Seuraava novelli oli puolestaan nimeltään Rakkaus ja ystävyys (Love and Friendship, 1790) ja se kertoo Lauran uskomattoman tarinan. Isabel on nimittäin pyytänyt rakasta ystäväänsä kirjoittamaan tarinansa tyttärelleen Mariannalle. Vaikka Lauralla on jo ikää, ei hänen dramaattisesta elämästään ole käänteitä puuttunut ja hän selkeästi elää uudelleen nämä epäonniset hetken kirjeittensä kautta. Voi sitä epäsopivien kosijoiden ja vastustavien isien määrää, kun köyhyys rentun kanssa näytti houkuttelevalta ja kaikki epäoikeudenmukaisuus oli muista lähtöisin. Tämä oli selkeästi karikatyyrisempi novelli kautta linjan. Austen tuntui vetävän tunteiden kuohut, päähenkilöiden ylidramaattisuuden ja yllättävät kohtaamiset aivan liian pitkälle. Jokin siitä Austenille tyypillisestä lämminhenkisestä satiirista jäi uupumaan ja lukija sai eteensä vain täyslaidallisen liioiteltua ja kylmää draamaa. Kuinka monta kertaa päähenkilöt voivatkaan pyörtyä tunnekuohuistaan lyhyen novellin aikana... Naiset on kuvattu heikkoina, tyhminä ja pinnallisina: vanhempien valitsema puoliso ei voi olla oikea jo pelkän periaatteen vuoksi, ruma nainen ei voi olla hienostunut, sillä ulkonäkö on luonteen puhtautta tärkeämpää ja hulttioita ihannoidaan. Tämä parodia oli jo niin pitkälle viety, että se ei ainakaan minuun uponnut sitten millään.
' "Rakas Eloisa", sanoin minä, "sinulla ei ole mitään syytä itkeä niin paljon tuollaisen pikkuseikan vuoksi", sillä tahdoin esittää asian vähäpätöisenä lohduttaakseni häntä, "pyydän, ettet piittaa siitä. Näethän, ettei se harmita minua vähääkään, vaikka minä ehkä loppujen lopuksi kärsin siitä eniten, sillä en joudu ainoastaan syömään kaikkia ruokia, jotka olen jo valmistanut, vaan jos Hervey vielä toipuu (mikä kuitenkaan ei ole kovin todennäköistä), joudun valmistamaan teille yhtä paljon uudestaan, ja jos hän kuolee (kuten arvelen käyvän), joudun silti valmistamaan aterian sinulle sitten kun nait jonkun toisen. Joten näethän, että vaikka ehkä nyt Henryn kärsimysten ajatteleminen masentaa sinua, niin uskallan silti sanoa, että hän kuolee pian, ja sitten hänen kärsimyksensä ovat ohi ja voit olla rauhassa. Minun vaivani sen sijaan tulevat kestämään paljon pidempään, sillä työskentelin kuinka kovasti hyvänsä, olen varma, ettei ruokakomeroa voida tyhjentää vähemmässä kuin kahdessa viikossa." '
s. 98-99
Kolmannessa novellissa Lesleyn linna (Lesley Castle, 1792) kirjeet kulkevat puolestaan Lesleyden sekä Charlotten välillä (sekä muiden heidän elämänpiirissään olevien kesken). Kummallakin osapuolella on omat huolensa. Margaret Lesley on huolissaan, sillä hänen isänsä on mennyt naimisiin Charlotten ystävättären Susanin kanssa, jolla on maine tuhlaavaisena naisena, joten Margaretin ja hänen siskonsa Matildan tulevaisuudet ovat vaakalaudalla. Niin Susanin kuin Margaretin valitukset ja arviot toisistaan tavoittavat Charlotten, jolla on kuitenkin omat huolensa. Hänen siskonsa mies on nimittäin päättänyt kupsahtaa juuri ennen häitä jättäen hänen vaivalla tekemänsä hääaterian täysin käyttökelvottomaksi. Oikeastaan tuntui, että kulloisillakin osapuolella oli aina hirveä tarve päästä juoruamaan omista asioistaan ja toisen kertomiin asioihin vastattiin vain hyvin lyhykäisesti. Tietty turhamaisuus paistoi siis jälleen kirjeissä. Naisten arviot toistensa kauneudesta tuntui olevan hyvin esillä ollut puheenaihe ja taaskaan ei voitu välttyä suhdesopilta itse kunkin puolelta. Tämä novelli on ilmeisesti keskeneräinen Austenin teos. Se ei huvittanut ensimmäisen novellin tapaan, mutta sen satiiri oli jo osuvampaa ja vähempi eleistä kuin edellisessä. Parhaiten tätä kuvaisi ehkä välipala, joka ei jätä kovin pitkää muistijälkeä, mutta tyydyttää joillain tasolla pahimman Austen nälän.
' Saatat hyvinkin ihmetellä, kuinka onnistun kuluttamaan aikani täällä, ja ensimmäinen viikko olikin sietämättömän ikävystyttävä. Tilanne alkaa nyt kuitenkin korjaantua, sillä seuraamme on liittynyt rouva Vernonin veli, komea nuori mies, josta saanen jonkin verran hupia. [- -] Julkean hengen nujertaminen tuottaa suloista nautintoa, se, että saan ihmisen, joka on ennakolta päättänyt halveksia minua, tunnustamaan ylemmyyteni. Olen jo hämmentänyt häntä tyynellä pidättäväisyydelläni, ja tarkoitukseni on nöyryyttää näiden itsetietoisten De Courcyjen ylpeyttä vielä lisää, tehdä rouva Vernon vakuuttuneeksi siitä, että hänen sisarelliset varoituksensa ovat olleet turhia, ja saada Reginald uskomaan, että hänen sisarensa on häpeällisesti panetellut minua.'
s. 148
Viimeinen kirjenovelli Lady Susan (Lady Susan, 1794) on itseasiassa jo pienoisromaanin mittainen ja julkaista myös erillisniteenä suomeksi nimellä Tahto ja toiveet (2006). Kaikki alkaa siitä, kun vastikään leskeksi jäänyt Lady Susan on aiheuttanut hämminkiä edellisessä majapaikassaan. Pahat kielet kalkattavat hänen vietelleen ystävättärensä miehen ja samanaikaisesti hurmanneen erään perheen kosijaehdokkaan itselleen. Nyt Susan vetäytyy siis osin pakosta kuolleen miehensä veljen ja tämän vaimon Catherinen luokse määrittelemättömäksi vierailuksi. Catherine ja tämän veli Reginald ovat tietoisia Susanin maineesta, mutta tämä viekas nuori nainen on päättänyt huvittaa itseään heidän kustannuksellaan. Ehkä ohessa Susan voisi myös katsastaa itselleen ja tyttärelleen sopivia kosijoita... Lady Susanin päähenkilö on juonittelun ja keimailun avulla tahtonsa läpi saava Susan, joka poikkeaa monista Austenin myöhemmän tuotannon sankarittarista selkeällä vilpillisyydellään ja tunteettomuudellaan tyttärensä tunteita kohtaan. Vaikka muissakin Austenin teoksissa on nähtävillä ylpeitä ja kopeita päähenkilöitä niin silti heissä on yleensä ollut myös tiettyä hyvyyttä väärinymmärrysten ajaessa heidän toimintaansa. Lady Susan on puolestaan esitetty vain viekkaana saalistajana, joka nauttii muiden tunteilla leikittelyllä. Taitavasti hän osaa vaihtaa karvansa ja tyylinsä aina kulloisensa kohteensa mukaiseksi. Susan on päähenkilö, josta on haastava pitää, mutta joka on samalla virkistävän erilainen.
Kokonaisuutena tämä novellikokoelma on siis ollut aika vaihtelevan tasoinen. Enemmän Austenia lukevalle tämä voi olla mielenkiintoinen kurkistus hänen varhaisempaan tuotantoon, joka avaa hänen kirjallista kehitystä. Muuten sanoisin, että kannattaa pitäytyä niissä klassikoissa (esim. Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Viisasteleva sydän), sillä kyllä ne lempeät satiirit uppoavat ainakin minuun vahvemmin kuin nämä kylmät parodiat.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Maaginen realismi, Bibbidi Bobbidi Book, Kirjojen pyörteissä, Tahaton lueskelija, Kirjakko ruispellossa, Insinöörin kirjahylly, Eniten minua kiinnostaa tie ja Nuharupi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti