Italialainen tyttö - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Italialainen tyttö (The Italian Girl)

Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2014, suomennos 2022

Sivumäärä: 603

Mistä: Siskolta lainassa

' Roberton katse oli ollut kohdistuneena Carlottan avarasta kaula-aukosta paljastavasti pilkottaviin rintoihin, mutta kuullessaan laulajan äänen hän kohotti yllättyneenä katseensa. Ei kai rumaan vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutuneesta tytönruipelosta voinut lähteä niin puhdasta ja täydellistä ääntä? Katsoessaan Rosannaa hän ei enää huomannut tytön kalvakasta ihoa eikä honteloita käsivarsia ja sääriä. Niiden sijasta hän näki valtavan suuret ja ilmeikkäät ruskeat silmät ja poskille kohoavan punan, kun ainutlaatuinen ääni kohosi ja paisui. [- -]

Sellaista lahjakkuutta ei voinut opettaa. '

s. 23

 

1960-luvun Napolissa yksitoistavuotias perheen kuopus Rosanna elää arkeaan pizzeriaa pyörittävän perheensä kanssa. Hänen tehtävänsä on auttaa äitiä ja hoitaa tarjoilemista koko perheen huomion keskittyessä hänen kauniin Carlotta siskonsa tulevaisuuteen. Carlottahan voi päästä vaikka kuinka hyviin naimisiin! Eräissä juhlissa perheen tuttavapariskunnan poika Roberto on tullut kylään. Roberto on mennyt Milanoon asti opiskelemaan kuuluisaan La Scalan kouluun ja hänestä on tuleva oikea oopperalaulaja! Kun Rosanna kuulee tuon ääneen, menettää hän sydämensä tuolle komealle nuorelle miehelle. Rosannan isoveli ja tuki ja turva Luca kannustaa myös Rosannaa esittämään Ave Maria laulun. Tuolloin myös Roberto huomaa tuon ruman ankanpoikasen, jolla on jumalainen ääni. Oikein kehitettynä vain taivas voisi olla tuolle pienelle tytön ruipelolle rajana.

 

 Salaa perheeltään Luca rupeaakin maksamaan Rosannelle laulutunteja La Scalan eläköityneeltä laulunopettajalta. Roberto on nimittäin valanut heihin uskoa, että Rosanna on harvinaislaatuinen lahjakkuus. Nyt on hänen vuoronsa loistaa. Tytön kasvaessa nuoreksi naiseksi myös hänen äänensä kehittyy. Hän pääsee tavoiteltuun La Scalan kouluun Milanoon ja lopulta myös itse kuuluisan oopperatalon palkkalistoille. Menestys on oleva varma tälle helmelle. Vuosien saatossa myös Roberto on edennyt urallaan. Hänestä on tullut juhlittu tähtitenori, joka on liiankin kuuluisia naisseikkailuistaan. Varotteluista huolimatta jokin näkymätön voima vetää tätä tähtilaulajaparia yhteen. Yhdessä he ovat voittamattomia. Toisaalta Roberton menneisyydessä on asioita, jotka paljastuessaan voisivat viedä pohjan tältä kaikelta. On asioita joita Robertoa palvova Rosannakaan tuskin voisi antaa anteeksi.

' Nyt jälkeenpäin ajatellen olen käsittänyt, että koko sydämen täyttävä rakkaus toista ihmistä kohtaan ei välttämättä tarkoita, että se on meille hyväksi. Roberto ei tuonut esiin parhaita puoliani. Hänen seurassaan en hallinnut itseäni. Hänen läsnäolonsa oli kuin huumetta. '

s. 498

Suuria estradeja, yleisön palvovia aplodeja sekä rakkautta joka polttaa intensiteetillään kaiken muun tieltään. Siitä on ennen kaikkea Rosannan ja Roberton, kahden italialaisen tähtilaulajan, rakkaustarinassa kyse. Mikä voima siinä onkaan, kun yhdistetään nuo uskomattomat äänet ja aito tunteen palo oopperan lavalla. Jo hyvin nuorella iällä Rosanna vedetään mukaan tuohon tähtipalvontaan, mutta silti hän ei juurikaan näe omaa ainutlaatuisuuttaan - hänen oma palvova katseensa on aina ollut kohdistettuna vain Robertoon. Niin vahvoja tunteita ja niin monia ihmissuhteita siinä tulee palaneeksi ohessa. Lopussa herääkin kysymys, oliko kaikki sen arvoista? Voi Rosanna, muistatko olevasi olemassa myös omana yksilönäsi? Tarinan ohessa kulkeekin vanhemman Rosannan kirjoitusta pojalleen Nicolle, jolle hän viimein uskoutuu myrskyisen rakkaustarinansa.

Rileystä on tullut oikeastaan aika luotto viihdekirjailijani. Hänen teoksissaan on sitä jotakin joka saa minut lukijana liimautumaan kirjan ääreen ja sivut vain rupeavat kääntymään kuin itsestään. Huvittavaa kyllä ennakolta olen silti aina skeptinen takakannen luettuani, että onkohan tämä aihe nyt niin kovin mielenkiintoinen, ja sitten aloitan teoksen ja hupsansaa ollaankin tekstin imussa luettu jo puolet kirjasta yhdeltä istumalta. Riley osaa jotenkin tuon taidon kirjoittaa vetävästi niin että romantiikkaa on luvassa, mutta samalla kaikki ei suinkaan ole pelkkää sokerihattaraa.

Italialainen tyttö on itseasiassa Rileyn varhaisempaa tuotantoa, joka on nyt myöhemmin uudelleenjulkaistu. Teoksessa oli ehkä näkyvissä tiettyjä naiiveja piirteitä henkilöiden toiminnassa ja juonenkäänteissä. Luonnollisesti kirjailijakin kehittyy teoksia rustatessaan. Se ei silti poista sitä, että Rileyn matkassa pääsee kyllä aina kiehtoville kurkistuksille aivan erilaisiin elämiin. Aikamoinen kontrasti olikin oopperantähti Rosannan elämässä suhteessa hänen lapsuutensa Napolin pizzeriaan. Hauskasti myös huomaa, että musiikki ja esiintyjät tuntuvat olevan monissa Rileyn kirjoissa isoissa rooleissa. Seitsemän sisarta-sarjassa on Norjalaista musiikkitähteä Allyn tarinassa Myrskyn sisaressa ja vastaavasti Tiggyn juurilla tavataan flamenco-tähti Lucia Kuun sisaressa. Olipahan vastikään lukemani Oliivipuun päähenkilö myös entinen tähtiballerina, vaikka siinä tämä aspekti jäikin enempi varjoon. Jokin näissä aiheissa kuitenkin selkeästi vetoaa Rileyhin ja onhan se lukijanakin mielenkiintoista päästä kurkistamaan estradin verhojen taakse. Välillä sitä vain jää pohtimaan kuinka monta päähenkilöä voikaan olla aina ainutlaatuinen huippulahjakkuus ja vielä yleensä kauneudellakin siunattu. Onneksi viihdekirjallisuutta lukiessa ei pidä liiaksi jäädä pohtimaan moisia asioita vaan keskittyä vain löytämään mukava nojatuoliasento ja nauttia matkasta.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Elämä on ihanaa