Julma prinssi - Holly Black

Kirjan nimi: Julma prinssi (The Cruel Prince)

Sarja: Ilman väki #1
Kirjailija: Holly Black, suomentanut Suvi Kauppila
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2024

Sivumäärä: 357

Mistä: Kirjastosta

 

' Madoc vaatii - kenties syyllisyydestä tai häpeästä - että meitä kohdellaan kuin Keijumaan lapsia. Osallistumme samoille oppitunneille ja saamme kaiken minkä hekin. Suurhoviin on tuotu ennenkin vaihdokkaita, mutta ketään ei ole kasvatettu vallasväkenä.

Hän ei ymmärrä, kuinka meitä inhotaan sen vuoksi. [- -]

Mutta jos minä ja Taryn emme selviä Keijumaan lasten juonitteluista, lakkaamme käymästä luennoilla tai turvaudumme Madociin, miten hän ikinä uskoisi meidän selviytyvän Hovissa, jossa sama juonittelu jatkuu suurisuuntaisempana ja kuolettavampana? '

s. 35

 

Kymmenen vuotta sitten Juden ollessa vasta seitsemän hän asui tavallisessa asunnossa vanhempiensa, isosiskonsa Vivin sekä kaksoissisarensa Taryan kanssa syöden pizzaa ja nauttien televisio-ohjelmista. Mitä nyt Vivin piirteet ovat aina olleet hiukan erilaiset suippoine korvineen. Sitten mystinen mies saapui ja kaikki muuttui. Madoc oli Vivin isä - suuri keijusoturi, jonka luota heidän ihmisäitinsä on muinoin paennut. Siitä on nyt kymmenen vuotta, kun Juden vanhemmat saivat surmansa ja hänet tuotiin sisaruksineen Keijumaahan. 

 

Keijumaassa elämä ihmisenä ei ole helppoa. Yleensä ihmiset ovat vain lumottuja palvelijoita, joten Juden ja Taryn kasvattaminen herrasväkenä on monille shokki. Eikä tilannetta auta, että keijut eivät ole mitään satujen söpistelyjä vaan varsin julmia. Oppitunneilla prinssi Cardan joukkioineen piinaa Judea, joka ei suostu alistumaan ja nöyrtymään heidän edessään. Jude on päättänyt lunastaa paikkansa Hovissa taitojensa avulla. Hän loistaa oppitunneilla niin teoriassa kuin miekkailussa. Sitä, että maan matonen kehtaa olla heitä parempi keijut eivät voi sietää. 

 

Keijumaassa eletään kuitenkin levottomia aikoja. Vanha kuningas on luopumassa kruunustaan ja hänen vallanhimoiset lapsensa kieroilevat minkä ehtivät saadakseen kruunun itselleen. Myös Judelle löytyy yllättäen käyttöä tässä pelissä. Hänellä on nimittäin taito, joka muuten ylivertaisilta keijuilta puuttuu. Hän pystyy valehtelemaan.  

 

' Olen käynyt Hovissa usein aiemminkin. Olen todistanut kamalampia asioita kuin siipien repimistä tai loukkauksia. Keijut eivät voi valehdella, joten he käyttävät aseinaan petosta ja julmuutta. Vääristeltyjä sanoja, puoliksi lausuttuja totuuksia, piloja, arvoituksia ja skandaaleja. He kostavat toisilleen ikivanhoja, melkein unohtuneita loukkauksia. Myrskyt eivät ole yhtä häilyviä tai meret yhtä oikukkaita. '

s. 33

 

Kun lueskelin kevään katalogeja, oli tämä Blackin teos mennyt minulta aivan ohi. Ruusun nimi -blogin Anna postasi tästä kuitenkin sen verran innostuneeksi, että laitoin teoksen varaukseen. Ja nyt sitten odottelenkin, milloinkos ne seuraavat osat ilmestyivätkään, sillä sen verran herkulliseen kohtaan tämä teos jäi. Vaikka tykkäänkin lukea paljon fantasiaa, niin keijuista mielikuvani olivat enemmänkin pienet kiltit siivekkäät Helinät. Tämä ei olisi voinut olla kauempana totuudesta, sillä Blackin Keijumaassa keijut ovat enemmänkin synkkien brittiläisten kansantarujen vastineitaan. Julmia ja omanarvontietoisia. Kyllähän tällaisista aineksista saadaankin aikamoinen tarina kirjoitettua.

 

Julma prinssi lähtee kuitenkin hiukan hitaasti liikkeelle. Jotenkin henkilöt eivät tuntuneet kovin ihmeellisiltä ja pohdin vain kuinka mulkkuja nuo keijut olivat kiusatessaan Judea ja Tarynia. Tätä kuitenkin mainostettiin romantasiana, joten hiukan pohdin, että mitäköhän tästä tulee. Sitten tarina pyrähti kuitenkin lentoon, kun hovin juonittelut pyörähtivät käyntiin. Jude löytää yllättävän paikkansa. Jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä sen kun riitti ja olin kuin liimattu tarinan imuun. Romantiikkakaan ei ollut tässä aivan niin suoraviivaista kuin yleensä, vaikka toisaalta en tiedä kuinka hyvää mallia nämä kieroutuneet suhteet ovat kenellekään. Pahoja poikia on kiva rakastaa kirjoissa, mutta jos tämä tapahtuisi oikeassa elämässä niin olisihan se vähän häiriintynyttä. Mutta nyt oltiinkin tukevasti Keijumaassa, jossa muutenkin elämä on veitsenterällä tasapainoilua ja julmaa, joten siihen miljööseen nämä ratkaisut toimivat. Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan, miten tässä sopassa tulee käymään.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Ruusun nimi, Kirjapöllön huhuiluja ja Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja