Oliivipuu - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Oliivipuu (The Olive Tree)

Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Tuukka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2016, suomennos 2021

Sivumäärä: 587

Mistä: Siskolta lainassa

 

' "Tunnetko sinä taloon liittyvän myytin? Alexis osoitti kysymyksensä Alexille.

"En", Alex vastasi nyreästi.

"Se on hyvä myytti, ei paha. Sanotaan että jokainen, joka tulee asumaan Pandoraan ensimmäistä kertaa, rakastuu sinä aikana, kun yöpyy talossa." '

s. 65

 

On vuosi 2016. Parikymppinen Alex on saapunut Kyprokselle Pandora nimiseen huvilaan. Siitä on kymmenen vuotta kun hän on ollut täällä viimeksi. Tuota kesää ei kukaan heistä unohtaisi niin hyvässä kuin pahassa. Alex löytää entisestä huoneestaan vanhan päiväkirjansa. Tämä on tarina siitä mitä kymmenen vuotta sitten tapahtui tuona lämpimän hohkaavana kesänä kyproslaisten oliivipuiden ja viiniköynnösten katveessa.

 

2006 Alex on kolmetoistavuotias poika. Hänen ulkoinen kehityksensä on hiukan jäljessä muita poikia, ja hän kokeekin epävarmuutta kehostaan joka pienenä ja pyöreänä muistuttaa vielä enemmän lasta kuin teiniä. Älyllä Alexia on kuitenkin siunattu ja hän nauttii asioiden pohtimisesta. Nyt hän kuitenkin koittaa saada kerätyksi rohkeutta kysyä viimein äidiltään kuka hänen biologinen isänsä oikein oli. Kaipuu itsensä ymmärtämiseen ja oman identiteetin löytämiseen on kova. Alexin äidillä Helenalla on kuitenkin omat syynsä vaieta menneisyydestään ennen kun hän tapasi nykyisen aviomiehensä Williamin ja sai tämän kanssa kaksi pienempää lasta Immyn ja Fredin.   

Helena on saapunut perheineen Kyprokselle Pandoran valkoiseksi kalkittuun taloon, jonka hän on perinyt kummisedältään. Kaksikymmentä vuotta sitten Helena vietti Pandorassa yhden ikimuistoisen kesän. Silloin hän vasta teini-ikäisenä koki intohimoisen ensirakkautensa. Liittyyhän Pandoraan myytti, jonka mukaan siellä ensi kertaa käyvät rakastuvat. Onko nuori Alex tuomittu samaan kohtaloon, sillä Williamin edellisestä avioliitosta syntynyt neljätoistavuotias ja jumalaisen kaunis Chloë on myös liittymässä perheen seuraan. Ainut ongelma on vain, että myös Helenan ja Williamin perhetutut nyrpeä Jules ja alkoholiin taipuvainen Sacha ovat kutsuneet itsensä Pandoraan vierailulle lastensa Rupertin ja Violan kanssa. Rupert on saman ikäinen Alexin kanssa, mutta tämän täysi vastakohta: urheilullinen David patsas, jolla on kuitenkin kukkakaalia aivojen tilalla. Myöskään Helenan menneisyys ei jätä häntä rauhaan. Tämä kesä tulee avaamaan Pandoran lippaan ja päästämään kaikki vaietut totuudet viimein julki.

 

' Talo... Pandora... hänen vaistonsa tänne palaamisesta oli ollut oikea. Lipas oli tosiaan avautunut, ja sen pölyinen sisältö oli päästetty pimeistä nurkista vapauteen aiheuttamaan sekosartoa ja tuskaa. Mutta niin kuin myytissäkin, yksi asia oli jäljellä. Toivo. '

s. 498 

 

Kun aloin lukemaan tätä teosta odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Vaikka Rileystä onkin muodostunut eräänlainen vakio vastaukseni kevyemmän lukemisen nälkään, niin takakansitekstin perusteella tämä kuulosti aika tavanomaiselta romanssitarinalta - vain siirrettynä Kyproksen helteiselle saarelle oliivipuulehtoon. Ja kaiken lisäksi toinen päähenkilöistä oli kolmetoistavuotias poika! Pahimmissa teini-iän hormoneissa hyrräävä kertoja ei nimittäin kauheasti innostanut, varsinkaan kun lapsikertojat ovat aika haasteellisia saada onnistumaan. Onneksi olin kuitenkin väärässä. Riley onnistui välittömästi tempaamaan minut matkaansa tälle lomalle. Pakko kyllä ihailla hänen taitoaan kirjoittaa vetävästi teos toisensa jälkeen. Hänen kirjansa eivät ikinä edes tunnu niin paksuilta kuin sivumäärästä voisi luulla. Pääsin siis sujahtamaan tuonne kyproslaiseen miljööseen tuntemaan paahtavan lämmön ihollaan (viime aikojen helteet myös auttoivat tässä tunnelmaan pääsemisessä) ja näkemään oliivipuiden ja viiniköynnösten hennon liikkeen tuulen matkassa. Ahh juuri tällaista nojatuoli matkaa olinkin kaivannut ulkomaille aurinkoon ja uima-altaan äärelle polskimaan.

Kyllähän tuo meno Pandorassa ajoittain meni aika kaoottiseksi kun niin aikuisia kuin lapsia riitti vähän jokaiselle sormelle. Suhdesoppia onnistuttiinkin kyhäilemään oikein olan takaa. Kyproslainen viinitilanpitäjä Alexis oli kyllä mielestäni aika symppis ja ihanan avulias. Teinit olivat puolestaan juuri siinä iässä jossa toinen jalka on vielä lapsuudessa (kuten unilelu Been tärkeys) mutta silti se toinen sukupuoli rupeaa jo vähän kiinnostamaan. Varsin onnistunutta kuvausta siis. Suurin kompastuskivi Rileyllä oli kuitenkin tuo Helenan salainen menneisyys. Siitä vihjailtiin vähän joka välissä kuinka katastrofaaliset seuraukset sillä olisi jos se tulisi ilmi. Olihan kyseessä Suuri salaisuus. Tai parikin jos tarkkoja ollaan. Sanoisin että vähempikin salamyhkäisyys olisi riittänyt, sillä itse nautin eniten tuosta huushollin dynamiikkojen kuvauksesta. Kun porukkaa on paljon pienessä tilassa niin ei se aina voi vain mennä niin kuin Strömsössä. Vähemmästäkin toisen naama rupeaisi hiukan tympäisemään. Tähän pystyi samaistumaan, toisin kuin Helenan salamyhkäisyyteen. Enimmäkseen kyseessä oli onneksi kuitenkin leppoisa lomaromaani höystettynä erilaisilla entisillä ja nykyisillä romansseilla. Hyvää kesälukemista siis.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjapöllön huhuiluja, Elämä on ihanaa, Tuulen havinaa, Kirjakko ruispellossa, Kirjamuuri ja Kirjarouvan elämää