Emännöitsijä - Enni Mustonen

Kirjan nimi: Emännöitsijä

Sarja: Syrjästäkatsojan tarinoita #3
Kirjailija: Enni Mustonen
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2015

Sivumäärä: 445

Mistä: Kirjastosta

 

' - Huomentapäivää, hän tokaisi minut huomatessaan. - Sitä vuoriompelijan paikkaako soot tullu kysymähän?

- Eikä kun pitäis puhua pestistä herra Edelfeltin kanssa, vastasin hämmentyneenä. Pitkään aikaan en ollut kuullut kenenkään puhuvan samalla nuotilla kuin äitivainaa. - Missähän täällä on F -rappu?

- Tualla soon nurkas tuan hevoosen takana, nainen sanoi ja tarttui tyhjään ämpäriinsä. Vanhan virtsan ja paskan hajusta ei voinut erehtyä. Sen täytyi olla jonkinmoinen makkiämpäri, mutta eikö piika aikonut pestä sitä ollenkaan?

- Vai on se Alpertti-herra ottamas uuren piijan, nainen jatkoi naurahtaen mutta lähti jo kohti omaa porrastaan. - No jo oli aikaki! Se entinen oli aivan olematoon, ei muuta ku alasti vaan kekkalehti taulun mallina. '

s. 15

 

Edellisessä osassa nuori Ida toimi lapsenpiikana Sibeliuksilla. Nyt vuoden 1900 syyskuussa hänen on kuitenkin löydettävä uusi toimi Sibeliuksien muuttaessa väliaikaisesti ulkomaille. Hänelle järjestyykin paikka samasta taiteilijapiiristä taidemaalari Albert Edelfeltin taloudesta. Hän nimittäin tarvitsisi emännöitsijän huolehtimaan ateljeestaan. Idan on siis aika kerätä vähäiset tavaransa ja muuttaa maalta jälleen takaisin Helsingin sykkeeseen.

 

Emännöitsijän toimi on varsin erilainen kuin mihin Ida on aiemmin tottunut. Sibeliuksilla hän huolehti lapsien lisäksi myös taloudesta saaden muutaman vapaapäivän vuodessa ja palkanmaksukin oli niin ja näin. Edelfelt taas oli hyvin antelias talousrahoineen ja tekemistäkin oli vain nimeksi. Kestitä Albertia ja hänen mahdollisia vieraitaan näiden ollessa ateljeessa ja pitää huushollia lämpimänä ja siistinä. Toimintaan tottuneelle Idalle on ihan tulla tylsää, mutta onneksi tämä innokas lukija kuuleekin kansankirjastosta, josta voi lainata luettavaa. 

 

Seuraavan viiden vuoden aikana Ida näkee vierestä kuin Albert koittaa saada työnsä valmiiksi, vaikka uusia tilauksia pinoutuu jo nopeampaa kuin edellisiä valmistuu, unohtamatta muita luottamustoimija. Taiteilija polttaa kynttilää molemmista päistä ja Ida hoivaa kun vatsanpurut vetävät hänet vuoteen omaksi. Jossain tuona aikana myös tunteet rupeavat heräämään. Albert-herra kun on tunnettu hurmaavuudestaan eikä hänen avioliittonsa tila ole hääppöinen...  

 

' Hullu! Typerys! Houkka!

Vaikka kuinka yritin takoa järkeä päähäni, tiesin, ettei se onnistunut. Pakko oli tunnustaa. Olin ihastunut Albert-herraan kuin mikäkin hupakko, vaikka hänen mielestään olin varmaan vain säälittävä, vähän kömpelö palvelustyttö. Mitään järkeä ei tämmöisessä tunteessa ollut, tiesin sen kyllä. Albert-herra oli minua ainakin kolmekymmentä vuotta vanhempi. Hänellä oli perhe, vaimo ja lapsi ja kreivittärensä lisäksi varmaan muitakin rakastajattaria. Olihan ateljeerin seinälläkin olevista tauluista joka toisen mallina ollut joku kaunis nainen.

Ja siltikin koskaan en ollut tavannut yhtä ystävällistä ja suurpiirteistä herrasmiestä. Koskaan ei kukaan herra ollut puhutellut minua yhtä suoraan ja tuttavallisesti. Albert-herra ei käskenyt vaan pyysi tekemään. Hän kiitti pienimmästäkin palveluksesta ja piti huolta niin polttopuista kuin talousrahoista. Kun Albert-herra katsoi minua tummilla silmillään ja hymyili... '

s. 89-90 

 

Olipas taas mukavaa sukeltaa Mustosen historiallisen romaanin maailmaan. Jokin tässä hänen kerronnassaan vain vetää mukaansa ja kieli tuntuu herkullisen autenttiselta. Oli kiinnostavaa päästä seuraamaan tuota 1900-luvun aivan alun arkea. Millaista oli elää Helsingissä tuolloin? Kerrostalossa oli oikein pottatuoli joka kerroksessa, jonka piiat sitten kävivät tyhjentämässä ja pesemässä pihalla. Huoneistot lämmitettiin puulla pitämällä tuli yllä takoissa. Piiat juoruilivat pyykkituvalla ja vaatteita omistettiin vain muutama kerta. Ja jos käsky kävi, niin palkollisen piti laittaa kaikki omat suunnitelmansa jäihin ja lähteä minne isäntäväki sitten sattuikaan käskemään matkustamaan. 1900-luvun alussa oli myös poliittista liikehdintää, kun Bobrikovista herrat pauhasivat salongeissa. 

 

Tämä Syrjästäkatsojan tarinoita-sarja todella hurmaa. Toki on mielenkiintoista päästä seuraamaan Idan matkassa Suomen taidepiirien merkkihenkilöiden elämää. Tälläkin kertaa kuitenkin Edelfeltin elämän sijasta nautin kaikista eniten juuri Idan elämän kuvauksesta. Toisaalta nämä sarjan osat tuovat myös kiehtovasti esiin noita eri taiteilijapersoonia. Eipä sitä myöskään ole tullut mieleen kuinka paljon hommaa Edelfeltilläkin oli maalaamisen lisäksi. Aktiivista elämää kyllä on vietetty. Kiehtova sarja ja en malta odottaa minne Idan tie seuraavaksi vie.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Paimentyttö

2. Lapsenpiika 

 

Muualla luettu: Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjasähkökäyrä, Kirjan pauloissa, Elämä on ihanaa, Annelin kirjoissa, Amman lukuhetki, Kirjahilla, Luettua, Pihin naisen elämää ja Kirjojen maa