Valkoinen kirja - Han Kang

Kirjan nimi: Valkoinen kirja (Huin) 

Kirjoittaja: Han Kang, suomentanut Taru Salminen

Lukija: Elsa Saisio
Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2016, suomennos ja äänikirja 2021

Kesto: 1h 33min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Valkoinen. Tuo väri kuin kapalossa, johon vastasyntynyt pienokainen kiedotaan. Niin myös vuosia sitten kertojan isosisko. Valkoinen kuin maito, jonka ensipisaroita tuo pienokainen latkii. Myös vauvan kaunis riisikakun värinen iho on hohtanut valkeuttaan. Vauva ei kuitenkaan jaksa hengittää muutamaa tuntia pidempään. Tämä on kertojan ylistyslaulu ja surutarina siskolle, jota hän ei koskaan päässyt tapaamaan, mutta joka silti eli osana heidän perhettään. Niin pieni vauva ei osannut vielä puhua, mutta ehkä valkoinen väri on tapa saada häneen yhteys. Luku luvulta kertoja kerii auki erilaisia valkoisia asioita ja muistojen kietoumia lumesta, kuurasta, siivistä, pitsiverhoista, suolasta... Kaikesta mikä koskettaa. Rakkaudentunnustuksena siskolleen.

 

Kun korealainen Han Kang voitti Nobelin, päätin luonnollisesti tutustua, minkälaisesta kirjallisuudesta oli kyse. Olin ensin ajatellut tutustua hänen Vegetaristi teokseensa, mutta sitten rupesin kuulemaan liikaa kommentteja sen brutaaliudesta ja inhorealistisista piirteistä. Olen varsin herkkä, joten se ei kuulostanut ollenkaan minulle sopivalta teokselta. Onneksi äänikirjapalvelusta (koska kirjastossa oli jo aikamoiset jonot muotoutuneet) löytyi häneltä myös tämä toinen teos, joka puolestaan kuulosti surullisen kauniilta. Pituuttakin tällä oli enempi vain yhden novellin verran. Ei siis muuta kuin kuulokkeet korville ja ottamaan selvää, minkälainen kirjailija voiton tänä vuonna vei.

 

Valkoinen kirja on kokonaisuutena varsin koskettava ja herkkä teos. Se koostuu lyhyistä, vain noin minuutin mittaisista tuokiokuvista, luonnehdinnoista erilaisista valkoisista asioista. Monet näistä liittyivät menehtyneeseen siskoon, mutta myös lumen eri olomuotoihin sekä yllättäen kokemuksiin nimettömästä eurooppalaisesta kaupungista. Aluksi olin lumoutunut tästä teoksesta. Kuinka herkkää kerronta, joka on onnistunut vangitsemaan niin vähällä niin paljon tunnetta sisäänsä. Jossain kohtaa koin kuitenkin pienoisen ähkyn. Tämä on teos, joka olisi ehkä pitänyt kokea lukemalla muutaman valkoisen kappaleen kerrallaan eikä posottaen alusta loppuun kerralla ja vieläpä kuunnellen. Puolessavälissä rupesin nimittäin huomaamaan, että ajatukseni lähtivät harhailemaan. Sisko jäi hetkeksi taka-alalle ja erilaiset lumi ja kaupunki kuvaukset eivät sykähdyttäneet samalla tavoin. Lopussa kun palattiin taas enempi kuolleeseen siskoon liittyviin osioihin, niin Kang sai taas sydämeni läpättämään liikutuksesta. 

 

Lukukokemukseni oli siis hiukan vaihteleva. Oli vahvoja tunteita, mutta myös keskittymisen herpaantumista. Ilmeisesti Kang on kuitenkin varsin monitaitoinen kirjailija, sillä tämän kuunneltua on vaikea edes kuvitella tällaisen herkän kerronnan sijasta Vegetaristin kaltaista brutaaliutta. Ehkä Kang on osannut kuvailla tuon surun ja rakkauden kietoutumisen niin taidokkaasti tässä, koska kyseessä on osin omaelämänkerrallinen teos. Hän siis tietää mistä kirjoittaa. Tämän jälkeen minulle jäi kyllä halu tutustua enempikin Kangin tuotantoon, mutta katsotaan uskaltaudunko kuitenkaan tuohon Vegetaristiin. 

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Tarukirja, Jokken kirjanurkka, Mitä luimme kerran, Tuijata, Sivumerkkejä, Luetut, lukemattomat, Kirjakaapin kummitus, Kirjareppu, Kirjojen maa, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirja vieköön!, Kirjaluotsi, Kirjakko ruispellossa, Kirjakimara, Ankin kirjablogi ja Kirjavinkit