Tikapuut - Jevhenija Kuznjetsova

Kirjan nimi: Tikapuut (Drabyna)

Kirjoittaja: Jevhenija Kuznjetsova, suomentanut Eero Balk

Kustantaja: Aula & co

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos 2024

Sivumäärä: 203

Mistä: Arvostelukappale

 

' Kolme päivää sen jälkeen kun Tolik oli tullut omilla avaimillaan taloon, istuutunut vanhalle sohvalle, jonka kultakirjailluissa tyynyissä oli vihreät tupsut, ja katsellut seinällä riippuvaa paimenidylliä hevosineen, alkoi sota. Ja jo viidentenä päivänä hän haki rajaltaan äidin, sisaren, enon, Hryhorivnan ja Polinan. '

s. 16

 

Tolik on ukrainalainen nuorukainen, joka on muuttanut töiden perässä Espanjaan ja ostanut oman talon. Talon, josta hän aikoo remontoida oman poikamiesboksinsa älylamppuineen ja flippereineen. Parasta kaikesta on, että Espanja on tuhansien kilometrien päässä Ukrainasta ja hänen perheestään. Erityisesti äidistä, joka on aina tuppautumassa hänen elämäänsä. 

 

Sitten kuitenkin syttyy sota. Ja yhtäkkiä Tolik löytääkin talonsa täydeltä sukulaisia joista oli halunnut eroon. Paikalle pelmahtavat äiti ja äidin taiteilijasisko Hryhorivna, jalkansa diabetekselle menettänyt isoeno Anatoli, sisko Irusja ja tämän synkkämielinen ystävä Polina, unohtamatta kahta kissaa (anoppi ja miniä) sekä alati räksyttävää koiraa. Heihei flipperi ja remontit ja tervetuloa säilykkeiden tuotantolinjasto ja joka paikkaan nenänsä tunkevat sukulaiset. Tolik koittaa elää elämäänsä, mutta kuinka tehdä töitä tässä kaakattavassa kaaoksessa. Lopulta hän päätyy hankkimaan tikapuut, jotta voi kiivetä omaan huoneeseensa törmäämättä muihin. Tämä ei ollut laisinkaan se mitä hän oli suunnitellut ostaessaan oman talonsa. Ja taustalla jyllää tiedot Ukrainan sodan pommituksista.

 

' Tolik katsoi näitä kauniita ihmisiä, taivaanrantaa ja heidän yllään huojuvia lyhtyjen valaisemia eteläisten mäntyjen latvoja. Hän ei voinut uskoa, että samaan aikaan Ukrainassa räjähdysaallot rikkoivat ikkunoita, ihmisiä kuoli sadoittain ja tuhansittain, ja eniten häntä ärsyttivät häävieraat, sillä heillä oli kaikki hyvin. Heitä vaivasivat tavalliset asiat, kuten naapuririidat, pienet palkat ja deadlinet. Hän ajatteli toivorikkaana, että kutsuttujen joukossa olisi edes yksi, esimerkiksi syyrialainen, jolla olisi joskus ollut yhtä tympeä olo kuin hänellä nyt. '

s. 80 

 

Heti alkuun todettakoon, että minä ja Kuznjetsovan romaani emme oikein kohdanneet toisiamme. Vaikka takakannessa tätä tituleerattiin lämminhenkiseksi kertomukseksi, niin koin tämän silti varsin painostavana. Sota on aihe josta on haastava kirjoittaa lempeästi. Varsinkin kun kyseinen sota on paraikaan meneillään ja kirjailija itse on maasta kotoisin. Henkilöiden ahdistus kotimaan tilannetta kohtaan oli nimittäin varsin kouriintuntuvaa. Synkkämielisyys, katkeruus ja jopa tietty vihamielisyys seurasi heitä kaikessa.  Putinin vainoja paenneet venäläiset nähtiin myös vihollisina. Putin ei nimittäin ollut se ongelma vaan venäläiset. Itselle tällainen koko kansan leimaaminen myös iski hiukan ikävästi silmään. Eihän koko kansaa voi tuomita johtajansa toimista. 

 

Ei tämä teos toki kokonaan synkistelyä ollut. Teoksessa oli paljon hauskoja sattumuksia ja kommelluksia joita tapahtuu suvun tömähtäessä paikalle. Äiti kauhistelee pojan lenkkejä ja kahvinkulutusta. Kuka puolestaan haluaa kasvattaa suihkulähteessä tomaatteja, ja onhan se aika surkuhupaisaa, että aikuinen mies luikkii omaan taloonsa tikapuita pitkin salaa. Iso osa tästä keventävästä huumorista ei kuitenkaan iskenyt minun nauruhermooni. Onhan tämä toki sotakirjallisuutta sieltä kevyemmästä päästä, mutta hyvin herkkänä ihmisenä vaikutuin aivan liikaa tuosta pinnan alla muhivasta ahdistuksesta. Kuznjetsova oli myös haastavassa paikassa, sillä luin juuri tätä ennen Vehka Kurjenmiekan todella upeakielisen ja tunnelmallisen Talventaiton. Siihen verrattuna Tikapuiden kieli jäi puisevaksi. Tässä teoksessa oli toki potentiaalia ja varmasti se löytää itselleen sopivat lukijat. Me emme vain kohdanneet tällä kertaa.

 

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Kirjaluotsi, Kotona kirjassa, Ankin kirjablogi, Kirjarouvan elämää, Tuulevin lukublogi ja Anun ihmeelliset matkat