Kirjoittaja: Kikuko Tsumura, suomentanut Raisa Porrasmaa
Lukija: Karoliina Niskanen
Julkaisija: Into
Julkaisija: Into
Julkaisuvuosi: 2015, suomennos ja äänikirja 2022
Kesto: 9h 42min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Nainen on tehnyt 14 vuoden työuran samassa paikassa, mutta joutunut nyt jättämään työnsä. Hän on uuvuksissa. Työnvälitystoimistosta hän pyytää löytämään jotakin joka vastaisi haastavuudeltaan kollageenin uuttamisprosessin valvomista. Siis jotain missä ei tarvitsisi ajatella tai pinnistellä. Lukeminenkin rasittaa hänen väsähtäneitä aivojaan liiaksi. Työn pitäisi vielä sijaita lähellä. Löytyisikö mitään?
Ja työnohjaaja lähettää naisen jos jonkinlaiseen työtehtävään. On valvontakamerakuvan tarkkailua, bussin mainosten rustaamista, keksipakettitekstien keksimistä, julisteiden laittamista ja metsämökkiä. Nainen kulkee työstä toiseen. Omistautuu tehtävälleen ja pyrkii tekemään parhaansa. Kaikissa on kuitenkin omat vaivallolliset puolensa. Mikään ei tunnu aivan oikealta. Onko helppo työ kuitenkaan sitä mitä hän etsii syvällä sisimmässään?
Japanilaisessa kirjallisuudessa on tuo tietty tyyli joka vetoaa minuun. Sen teokset ovat varsin lyhyitä ja minimalistisia, mutta silti ne pitävät sisällään koskettavia tarinoita, jotka jättävät jäljen. Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet, Durian Sukegawan Tokuen resepti, jopa Sanaka Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamo. Tältä teokselta odotin aihepiirinsä puolesta jotakin Sayaka Muratan sympaattisen Lähikaupan naisen tapaista.
Jostain syystä tällä kertaa Tsumura ei kuitenkaan päässyt luikertelemaan tämän lukijan sydämeen. Teos ei ollut huono, ja varsin mieluusti sitä seurasi kuinka ihmeellisiä töitä onkaan maailma pullollaan ja miten päähenkilömme niistä selviytyykään. Japanilainen tapakulttuuri on myös vahvasti läsnä tuoden oman virkistävän tuulahduksensa. Kuitenkin tarina ei päässyt ihon alle koskettamaan. Siitä jäi uupumaan se jokin sanoma tai korkempi taso, johon kaikki tämä olisi johtanut. Lopun lähestyessä odotin milloin se viimein saapuu, ja tajuan että luin sittenkin jälleen kerran loistavan japanilaisen teoksen, mutta ei. Samalla kaavalla jatkettiin loppuun asti ja siksi tälle lukijalle tämä jäi ihan hauskaksi anekdootiksi japanilaisen työelämän jännistä ammateista, mutta sen enempää en tällä kertaa saanut tästä irti.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Unien kelluvalla sillalla, Mustelmiinan mietteitä, Sivumerkkejä, Anun ihmeelliset matkat ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti