Lasten juna - Viola Ardone

Kirjan nimi: Lasten juna (Il treno dei bambini) 

Kirjailija: Viola Ardone, suomentanut Laura Lahdensuu

Lukija: Rosanna Kemppi
Julkaisija: Aula & co

Julkaisuvuosi: 2019, suomennos ja äänikirja 2022

Kesto: 6h 50min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Seitsemänvuotias nuori poika Amerigo elää sodan jälkeisessä Italiassa. Hän asuu äitinsä kanssa Napolin rutiköyhissä kortteleissa. Rahasta ja ruuasta on pulaa. Opettajaneidin läimäykset muistaen Amerigo on lopettanut koulun kesken ja nyt hän juoksentelee kaduilla päivät välillä keräten äidilleen lumppuja, jotka voisi pestynä ehkä vielä saada myytyä pikkurahasta. Kengät ovat kuitenkin se mikä Amerigoa kiinnostaa. Hän katsoo ohikulkijoiden kenkiä ja antaa itselleen pisteitä sen mukaan ovatko kengät puhki kuluneet, käytetyt, uudet (10 pistettä!) tai onko kenkiä lainkaan. 

 

Sitten äiti vie Amerigon mukanaan tapaamaan erästä kommunistinaista. He ovat nimittäin puolueena järjestämässä lapsille junaa. Junaa joka veisi solidaarisuuden nimissä Napolin köyhäilistön lapsia vauraaseen pohjoiseen talven yli. Jokainen matkaan lähtevä lapsi saisi vieläpä uudet vaatteet ja kengät! Toisaalta kaupungilla kulkee myös toisenlaisia huhuja. Mitä jos lapset viedäänkin Venäjälle työleireille? Tai heiltä katkotaan kädet ja jalat? Tietämättä mihin uskoa Amerigo kuitenkin istutetaan junaan ja matkaa kohti pohjoista. Ja tämä matka tulee muuttaneeksi hänen koko tulevaisuutensa.  

Huh olipa aikamoinen matka Amerigon matkassa. En ollut tiennyt ennen Italian sodan jälkeisistä lasten junista, joissa lapsia vietiin rikkaisiin perheisiin pohjoiseen. Ajatushan on varmasti ollut kaunis. Tarjota lapsille, joilla ei ole mitään, paremmat olot. Ainut vain, että miten he ovat ajatelleet tämän vaikuttaneen lapsiin? Heidän annettiin maistaa yltäkylläisyyttä. Sitä että kaikilla on ehjät kengät ja vaatteet, lämmin koti ja perheen syli. Ja sitten joidenkin kuukausien jälkeen heidät heitettäisiin vain takaisin tyhjän päälle mukanaan nämä muistot. Eikö kukaan pohtinut mitä tuo tekee lapselle? Eikö se herätä katkeruutta siitä mitä heillä olisi voinut olla, jos olisivat vain sattuneet syntymään toisaalle. Toisaalta jotkut lapset päättivätkin jäädä, mutta kuinka raastava sekin päätös on ollut. Tulla revityksi irti omilta juuriltaan ja omilta vanhemmiltaan. Ei ole kyllä ollut noiden lasten harteille upotettu päätös helppo.

 

Italia on maana kiehtonut minua pitkään. Sen historia on niin vaiherikas, kaupungit ja maaseutu upeaa ja vielä se kielin ihana soljuvuus. Helposti mielessä viliseekin sellainen postikorttimaisemaidylli. Tässä Ardonen teoksessa taas näytetään sitä tietyllä tapaa todellisempaa maisemaa. Napolin köyhäilökorttelit tulivat jo tutuksi Elena Ferranten Napoli-sarjan myötä ja samaa rutiköyhää maisemaa tässä Ardonenkin teoksessa maalattiin. Omin voimin sieltä on lähes mahdotonta ponnistaa pois. Näille lapsille sentään tarjottiin pakoreitti. Mahdollisuus parempaan kuin jäädä vain kortteliin. Onneksi lapset ovat sopeutuvaisia. Viimeisessä osassa myös hienosti hypättiin tulevaan, jossa päästiin näkemään mitä Amerigosta lopulta tuli ja myös miten hänen psyykeensä oli kehittynyt tämän kahtia repimisen seurauksena. Kauniisti kirjoitetun ja otteessaan pitävän tarinan Ardone tarjoilee lukijoille. 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Marjatan kirjat ja mietteet, Kirjat kertovat, Kirjasähkökäyrä, Hemulin kirjahylly, Kirja ja keittiö, Kirjojen kuisketta, Kirjakaapin avain, Luetut.net, Kirja vieköön!, Donna mobilen kirjat ja Kirjarouvan elämää