Kirjan nimi: Leipää ja maitoa (Bröd och mjölk)
Kirjailija: Karolina Ramqvist, suomentanut Laura Kulmala
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Julkaisija: Gummerus
Julkaisija: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2022, suomennos ja äänikirja 2024
Kesto: 7h 18min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Tässä muistelmateoksessa pureudutaan syvälle Karolinan lapsuuteen ja ennen kaikkia hänen ruokamuistoihinsa. Kuinka ensimmäisen mandariinin herkullisen mehun purskahdus tuntuikaan suussa niin, että oli syötävä koko pussillinen heti perään. Kuinka hän pienenä tyttönä vietti kesiä isovanhempiensa siirtolapuutarhan mökissä ja kokkasi ihan itse palapaistia vaarille kun mummo oli poissa. Entäs isoäidin riisivanukas. Sen makumaailma on eräänlainen kiinnekohta Karolinan lapsuuteen.
Toisaalta ruokamuistojen ohessa kulkee myös toisenlainen tarina. Karolina oli yksinäinen lapsi, jonka äidillä ei juurikaan tuntunut olevan aikaa ja kiinnostusta häntä, tai ruokaa kohtaa. Sen vuoksi isovanhempien tekemien ruokien muistot ovat erityisen kirkkaat hänen mielessään. Sieltähän hän sai ruuan lisäksi lämpöä ja hoivaa. Karolinan kasvaessa myös käy yhä selvemmäksi, että hänen suhteensa ruokaan ei ole aivan normaali. Hänellä on koko ajan nälkä ja ruuasta muotoutuu eräänlainen pakkomielle ja välittämisen osoituksen muoto. Kun hän luo uudestaan lapsuutensa rakkaan riisivanukasmuiston omalle tyttärelleen, tajuaa hän viimein uivansa liian syvissä vesissä. Eihän se taida olla normaalia romahtaa jos lapsi kieltäytyy hyväksymästä hänen rakasta riisivanukastaan...
Voi pientä Karolina parkaa. Hänen kyltymätön himonsa ruokaan yhdistettynä perhesuhteiden haasteisiin, jotka ruokkiva ruuasta kuvaa välittämisen muotona... Eipä siitä kovin tasapainoista ruokasuhdetta tullut. Oli kuitenkin kiinnostavaa päästä seuraamaan hänen matkaansa tämän muistelmateoksen myötä, joka on varmasti ollut osin terapeuttinen kokemus hänelle. Harvoin nimittäin pääsee lukemaan näin valovoimaisia kuvauksia syömisestä ja ruuan mauista. Kaikkea sitä mikä pyörii ruuan ympärillä. Kieli soljui kauniisti ja aina lukijanakin halusi upota seuraavan ruokamuiston matkaan. Toisaalta tasapainottava tekijänä näiden vierellä kulki tuo lapsuuden tarina yksinäisestä pienestä tytöstä, joka kosketti.
Minulle tämä teos päätyi lukuun lukupiirin myötä, mutta jos vain olisin tiennyt sen olemassaolosta, olisin saattanut muutenkin tarttua siihen. Itse nimittäin harrastan ruuanlaittoa. Teemme mieheni kanssa paljon ruokaa aivan alusta lähtien. Jatkuvasti tuntuu jokin hapanjuurileipä olevan nousemassa tai piimä tai jugurtti tekeillä maidosta. Uusin innovaatio on tehdä itse suklaata ja jäätelöä ilman valkoista sokeria. Ja sitten vielä ne lukuisat päivittäiset pääruokien kokkailut, joihin aina jaksan hakea uusia inspiraationlähteitä ja reseptejä kokeiluun. Ruoka ei kuitenkaan ole minulle Karolinan kaltainen pakkomielle ja syömishäiriönkohde (onneksi), mutta kyllä itsekin sitä tuli lapsuudessa syötyä oma osansa mikroeineksiä, jotka ovat voineet vaikuttaa oman ruokaharrastukseni kehittymiseen. Tämä ruokamuistelmateos kuulostikin siis hyvin kiinnostavalta ja minulle sopivalta teokselta. Yllätyin myös positiivisesti, kuinka kaunis kaunokirjallinen teos itsessään tämä oli kokonaisuutena.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Kirjaluotsi, Helmi Kekkonen, Kirjareppu, Sivumerkkejä, Kirjakimara, Annelin lukuvinkit, Tainan ja Tommin aarrearkku ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti