Torikatu 1 - Tiina Välimäki

Kirjan nimi: Torikatu 1

Kirjailija: Tiina Välimäki

Julkaisija: Momentum

Julkaisuvuosi: 2026

Sivumäärä: 239

Mistä: Kirjastosta

 

' Maija oli kuin tulisilla hiilillä. Jo päivällä Mollalta oli tullut hätäviesti, jossa tämä kertoi lyhyesti Jesperin uudesta neula-ansalöydöstä. Mukana oli kuva lähes samanlaisesta piikkikyhäelmästä kuin Nonnalan ruokapöydällä oli aiemmin nähty. Nyt oli reippaasti ylitetty "Syytä epäillä" -kynnys. Rikoksesta oli olemassa varmoja todisteita ja teolle silminnäkijä. Edelleen Maijan oli vaikea uskoa, että joku todella halusi pahaa viattomille luontokappaleille ja levitti kävelyreiteille neulasyötteitä. Se tuntui täysin absurdilta eikä sopinut Heinolan lämminhenkiseen ja turvalliseen kaupunki-imagoon. Idyllinen kesäkaupunki oli tunnettu upeasta luonnostaan, rauhallisesta ympäristöstään, lintutarhoistaan ja vehreistä puistoistaan. '

s. 83

 

Heinolan kaupunki on oma pieni idyllinen maailmansa. Vai onko sittenkään? Koulukiusattu poika patoaa kostofantasioita sisälleen ja joku toinen jättelee piikkiansoja pitkin Heinolan vehreitä puistoja satuttaakseen koiria. Paha olo vyöryy yli äyräiden. Mutta onneksi on Nonnakomissio! Torikatu 1:ssa asuvat niin iäkäs pariskunta Matti ja Maija kahden kissansa kanssa, kuin teini-ikäisen Jesperin Nonnala, jossa asuvat puolestaan hänen tatuoitu Neili äiti, tämän iäkkäämpi naisystävä Bella ja Bellan herttainen siskon Molla, unohtamatta mäyräkoira Heppua. Sattuma tuo nämä naapurirappujen asukkaat yhteen ratkomaan Heinolan idylliä mädättäviä rikoksia.

 

' Maija nosti nyrkin ilmaan kuin hurmoshenkinen vallankumouslainen barrikadeilla.

- Me ollaan Nonnakomissio! Hän uhosi ja viittasi tanskalaiseen Murhakomissio-sarjaan, joka oli ollut heidän lempisarjansa 2000-luvun alussa.

- Teidän touhotuksestanne Emmy-palkittu rikosdraama ei voisi olla yhtään kauempana, Matti paasasi silmiään pyöritellen. '

s. 74  

 

Tämä teos oli mielenkiintoinen sekoitus. Pienestä sivumäärästään huolimatta siinä ehdittiin kuvaamaan niin monia erilaisia ihmiskohtaloita. Jesperin lapsuus ei ole ollut helppo. Neili teki paljon vääriä valintoja nuorempana ja lopulta tilanne päätyi siihen, että Jesper otettiin vauvana huostaan ja hän on kasvanut kasvattiperheen luona. Nyt teini-ikäinen Jesper taas lämmittää välejään biologiseen äitiinsä, onhan tämä löytänyt viimein elämässään tasapainon Bellan kumppanina. Sitten on Aron, poika joka vaihtoi koulua koulukiusaamisen vuoksi, mutta niin vain uudestaan nettikiusaaminen löysi hänet. Kuinka kiusaajat eivät ollenkaan tajunneet kuinka heidän pieni pilansa oikeasti tuhoaa toisen elämää... Ja toisaalta kuinka vaikea sitä onkaan tajuta kuinka paha olla ystävällä voikaan olla julkisivun takana. Myös Maija kamppailee masennuksen jälkimainingeissa. Sitten on vielä Jesperin ihastus, joka kuuluu mustalaisiin omine tiukkoine sääntöineen ja eipä Neilin ja Bellen naissuhdekaan ole tavanomaisimmasta päästä ikäeroineen. Entä miksi joku haluaisi satuttaa koiria piikkiansoillaan? Päästäänpä sitä kurkistamaan myös kissojen omalaatuiseen sielunmaisemaan.

 

Kaikista näistä erilaisista ihmiskohtaloista huolimatta Välimäki on kuitenkin onnistunut luomaan teoksen, joka on ennen kaikkea lämminhenkinen. Nonnakomission luoma yhteisö lämmitti sydäntä ja antoi toivoa. Miten pieni ihminen pystyykään muuttamaan ympäristöään. Takaumat Jesperin vauvavuosiin saivat myös palan nousemaan kurkkuun. Kuinka paljon Neilikin joutui kasvamaan päästäkseen nykyajan tasapainoiseen tilaansa. Kävi myös tietyllä tapaa sääliksi Aronia, joka oli jo pudonnut niin syvälle poteroonsa ettei kyennyt enää näkemään niitä ihmissuhteita joita hänelle olisi ollut tarjolla. Nonnakomisson poppoossa taas tiivistyi juurikin se kuinka yhdessä he olivat enemmän kuin yksittäisten osiensa summa. 

 

Tästä kirjasta ei myöskään voi olla puhumatta sen miljööstä. Harvoin nimittäin tulee lukeneeksi teosta joka on näin hyvin kiinni ajassaan ja paikassaan. Olen itse käynyt Heinolassa toki vain muutaman kerran, mutta silti muistin eläväisesti tiettyjä teoksessakin kuvattuja paikkoja. Huomaa, että Heinola on kirjailijan nykyinen kotikaupunki ja entinen kesäpaikka. Kaupunkikuvauksen lisäksi tarinaa oli myös herkullisesti elävöitetty viittauksilla ajankohtaisiin asioihin. Vuosiluku ei kerrankin ollut teoksessa vain hatusta heitetty vaan näillä sivuilla pystyi bongaamaan viittauksia esimerkiksi jauhelihapulaan, politikkojen toilailuihin ja myös joitakin vuosia aiempaan koronaan. Minulle nousi aina hymy huulille, kun näitä pieniä viittauksia tuli vastaan teoksen sivuilla. Kuinka mukavaa elävöittämistä ja sitomista todella aikaansa! 

 

Tämä teos yllättikin minut positiivisesti. Jännitin aluksi kuinkahan syvällistä henkilörakennusta tai juonta näin tiiviiseen kerrontaan on voitu upottaa, olenhan viimeaikoinen lukenut enimmäkseen aika pitkiä kirjoja. Luonnollisesti kaikkeen ei voi syventyä samoin, mutta mielestäni Välimäki on onnistunut tavoittamaan kuvauksessaan ne kriittiset hetket, jotka luovat jo varsin kattavan kokonaiskuvan. Yllättävän paljon kaikkea näiden kansien sisään siis mahtuikaan. Teos käsitteli vakaviakin asioita ja nosti näiden myötä palaa kurkkuun. Samaan aikaan sen yleisvire oli kuitenkin lämminhenkinen ja loi uskoa yhteisön voimaan.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirjojen kuisketta