Kirjan nimi: Mustan tulen laulu
Sarja: Moorna #2
Kirjailija: S.K. Rosted
Julkaisija: Otava
Julkaisuvuosi: 2025
Sivumäärä: 477
Mistä: Kirjastosta
' Ennen kuin huutokauppa oli muuttanut heidän elämänsä täysin, oli Malkran hengityksen rytmi ollut hänenkin rytminsä, tuudittava iltasatu ja melodia, joka piti kalvavan harmauden loitolla. Parhaan ystävän vieressä nukkuminen oli ollut lääke ja lohtu ahdistusta vastaan.
Mutta se ei enää ollut sitä.
Ja tuskin koskaan tulisi olemaan.
Hän käänsi päätään katsoakseen nukkuvaa Malkraa.
Ajatus, jota hän oli pitänyt kauan loitolla, puski tiensä pintaan.
Heidän tarinansa oli lopussa. Se, millaisia he olivat olleet, ja ne asiat, joista he olivat yhdessä haaveilleet, olivat poissa. '
s. 223
Kahden veren tyttäressä tapasimme puoliverisen Moornan. Hänet oli kasvatettu ihmisten parissa, syrjittynä osittaisen haltiaperimänsä vuoksi. Ystävänsä Malkran kanssa he lähtivät pääkaupunkiin ansaitsemaan elantoaan seuralaisina, sillä siellä kaikki erilaisuus olikin yllättäen haluttavaa. Jopa kruununprinssi iski silmänsä Moornaan. Nyt Moorna on kuitenkin vapautunut seuralaisen tehtävästään, mutta millä hinnalla.
Moorna, Malkra ja Caidas ovat päätyneet Tuoneen demonien keskelle. Moornan taikuus on herännyt, mutta hän ei haluaisi olla sen kanssa missään tekemisissä Malkran kokemien traagisten seurausten vuoksi. Myöskin Caidas tuntuu ajautuvat yhä kauemmaksi tämän joutuessa ottamaan enemmän vastuita julman setänsä johtaman demonikansan parissa. Caidasin sisko on joutunut vangiksi, ja he pyrkivät epätoivoisesti löytämään keinon löytää hänet. Eikä pidä unohtaa demoneita, jotka valmistautuvat sotaan päästäkseen takaisin kotiinsa pois Tuonen kurjuudesta.
' Ehkä hänen voimansa oli mustaa liekkiä siksi, että vuosia padottu ahdistus oli vihdoin halunnut vapautua, huutaa, tuhota. Moorna oli liian pitkään ollut hiljaa ja kuuliainen. Hän oli omien valintojensa ja ongelmiensa vuoksi menettänyt sen ainoan asian, joka oli todella ollut hänelle tärkeä, ainoan asian, joka tarjosi turvaa.
Paitsi että... Se ei ollut enää ainoa. '
s. 223
Rostedin tarinassa on vain sitä jotakin. Tämä sarja vertautuu kyllä hyvin Sarah J. Maasin ahmittaviin sarjoihin. Samaa kerronnan imua, kiehtovaa haltiamaailmaa voimineen ja romanttista jännitettä sopivassa suhteessa. Silti Rosted ei jää pelkäksi suomalaiseksi versioksi Maasille, vaan Moorna seisoo myös vahvasti omilla jaloillaan omilla ansioillaan.
Aluksi minulla tosin meni hetki taas palautella mieleeni, minkälainen tämä Moornan maailma olikaan. Tuntuu myös olevan genrelle tyypillistä, että osan alussa päähenkilö angstailee oikein olan takaa. Teki mieli huutaa Moornalle, että katso nyt ympärillesi ja lopeta se itsesurkuttelu Malkran kohtalosta ja haaveilu kotikylään palaamisesta. Mitä tarjottavaa niille on sinulle? Mutta jälleen kerran sain kokea taitavan tunteiden matkan tämän teoksen kansien välissä. Moorna joutui kohtaamaan pelkonsa ja käsittelemään tunteitaan. Kuinka rehellisen aidolta tuntuikaan seurata hänen tiuskailujaan Caidasille, kun kaikki se paha olo vain pyrki jotenkin löytämään ulospääsyn. Ja kuinka Caidas jaksoikin ymmärtää ja kohdata Moornan yhä uudestaan ja uudestaan oikein. Ensimmäisen osan kanssa valittelin, kun hänen paha poika vibet muuttuivat liian nopeasti ylikiltiksi. Nyt kuitenkin sydäntäni oikein lämmitti. Ihanaa kun toksisen suhteen sijasta kerrankin oli tarjolla sittenkin tällaista ymmärrystä. Päähenkilöt eivät nimittäin ole täydellisiä kiiltokuvia vaan heissä on omat virheensä ja heikkoutensa.
Kun pääsin jälleen teoksen maailmaan, olinkin lopuksi aivan liimattuna tarinan imuun. Tässä osassa Moornan sisäinen kasvu sai tilaa, mikä oli mainio valinta trilogian keskiosalle, joka helposti muuten jäisi vain grande finalen pohjustukseksi. Olikin mukavaa, että tässä oli kiepautettu niin, että demonikansa tuntui siltä lämminsydämiseltä ja vääryyksiä kokoneelta yhteisöltä ja ylpeät haltiat julmilta sortajilta. Mielenkiinnolla kyllä odotan, minkälaisia yllätyksiä ja uusia ulottuvuuksia Rostedtilla onkaan hihassaan vielä päätösosaan.
Tähdet: 4.5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Lukunurkka ja Kirjahullun päiväkirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti