Kirjailija: J.K. Rowling, suomentanut Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 543
Mistä: Oma
'' 6.II Odottamattoman vakanssin katsotaan olevan kyseessä:
(a) kun valtuutettu ei ilmoita määräaikaan mennessä ottavansa tehtävänsä vastaan; tai
(b) kun hän jättää eroilmoituksen;
(c) valtuutetun kuollessa
Charles Arnold-Baker
Paikallishallinto
seitsemäs painos ''
s. 7
Barry Fairbrother on omistanut koko elämänsä Pagfordin pikkukaupungille. Hän on mies joka saa koulun häirikköoppilaasta soutujoukkueentähden ja käännettyä vastustajat omalle kannalleen. Barry on koskettanut lähes kaikkien Pagfordin asukkaiden elämää. Yhdeksäntoistavuotis hääpäivänään Barryä vaivaa kuitenkin aivan mahdoton päänsärky, joka päättyy hänen tuupertumiseen maahan - kuolleena. Vaikka Barryn menettäminen on suuri tragedia, ei ihmisillä ole kauaa aikaa surra. Barryn kuoleman johdosta on paikallisvaltuustoon syntynyt odottamaton vakanssi. Tuoli on tyhjä ja odottaa istujaa.
'' Pagfordin paikallisvaltuusto oli kaupungin kokoon nähden sangen vaikutusvaltainen elin. Se kokoontui kerran kuussa kauniissa viktoriaanisessa entisessä kirkkosalissa. Yritykset leikata valtuuston budjettia, karsia sen toimivaltaa tai sulauttaa sen tehtävät johonkin uudenaikaiseen yhteiselimeen olivat kohdanneet vuosikymmenien ajan tiukkaa ja menestyksekästä vastarintaa. Pagfordin valtuusto ylpeili sillä, että se oli kaikista Yarvilin aluehallinnon alaisista paikallisneuvostoista uppiniskaisin, kovaäänisin ja riippumattomin.
[- -] Koska kaupungin äänioikeutetut yleensä otaksuivat, että halu palvella valtuustossa merkitsi automaattisesti siihen tarvittavaa pätevyyttä, kaikki kuusitoista valtuutettua olivat saaneet paikkansa ilman vastaehdokasta.
Tämä sulassa sovussa valittu elin oli kuitenkin parhaillaan sisällissotaan verrattavissa tilassa. Muuan kiista, joka oli herättänyt Pagfordissa vihaa ja katkeruutta yli kuusi vuosikymmentä, oli tullut ratkaisuvaiheeseen, ja vastapuolet olivat järjestäytyneet kahden karismaattisen johtajan taakse. ''
s. 61
Pagfordin asukkaat ovat jakaantuneet kahtia. Tämä ihmisiä raastava kiistanaihe on Pagfordin laitamilla sijaitseva huumeidenkäyttäjien ja muutenkin huonompina ihmisinä pidettävien asuinalue Fields, jonka monet haluisivat nähdä ennemmenkin osana Yarvilia kuin rakasta Pagfordia. Barry oli Fieldsin suuri puolestapuhuja, ja nyt molemmat puolet haluavat ehdottomasti tyhjälle paikalle oman kannattajansa. Koko Pagfordin historiassa ollaan ensimmäistä kertaa ajauduttu tilanteeseen, jossa pitää järjestää vaalit valtuustopaikasta. Vaalipäivän lähestyessä rupeaa asukkaiden vaijetuimmat salaisuudet tulemaan esiin, ja pikkukaupungissahan tiedolla on tapana levitä hyvinkin nopeasti.
Paikka vapaana on läpileikkaus Englannin maaseudun pikkukaupungin asukkaiden elämästä ja valtataistelusta. Rowling marssittaakin lukijan eteen pitkän liudan erilaisia ihmisiä. On niin narkkaria, puotipuksua, lääkäriä, yksinhuoltajaa, naistenmiestä, pahoinpitelijää, onnellista ja onnetonta asukasta. Henkilöistä suurin osa on enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, vaikkakin lähes kaikista valotetaankin useampaa puolta. Juuri kun olin alkanut pitämään jostakin henkilöstä hänestä tuotiin jokin ei niin miellyttävä puoli esiin ja toisin päin inhokkihahmosta näytettiinkin herkempi puoli. Joistakin kuten Pricen perheestä en oppinut missäänvälissä pitämään.
Paikka vapaana oli hyvin erilainen romaani kuin odotin. Luulin aloittavani lukemaan aikuisten juonittelua valtuustopaikan saamiseksi, mutta harmikseni Rowling ei ollut malttanut luopua nuorison kuvauksesta. Lähes puolet koko romaanista oli kaupunkilaisten nuorten romansseja, muita seikkailuja sekä muitten asioihin puututmista. Olisin kaivannut tuosta vähän irtiottoa mutta ei. Monet ovat myös kritisoineet liian suurta henkilökaartia. Itse pysyin lähes koko ajan kärryillä kuka oli kukin, mutta vähempikin olisi riittänyt. Varsinkin kun nyt jäi sellainen tunne, että Rowling oli halunnut tuoda esiin liian paljon yhteen kirjaan: perheväkivaltaa, viiltelyä, pettämistä, huumeita jne.
Mielestäni Rowlingin teoksesta jäi uupumaan jotakin. Sen henkilöhahmot jäivät hiukan etäisiksi eikä niissä ollut samaa taikaa kuin Pottereissa. Tarinaa oltiin myös viety vähän liian moneen suuntaan, jolloin siitä tuli hajanainen ja varsinkin pääjuoni tuntui välillä kadonneen täysin. Paikka vapaana on ihan kelpo lukemista ja varsinkin taidokkaasti luotu miljöö innosti. Jotenkin Englannin pikkukylät vain kiehtovat jollakin mystisellä tavalla. On myös pakko myöntää, että olihan sitä valtuustopaikkataistelua ihan jännittävä seurata, mutta kuitenkin Rowling ei tälläkertaa pääse lähellekään Potterien loistoa.
Tähdet: * * *
Muualla luettu: Amman lukuhetki, Kirjanurkkaus, Upotus, Hurja Hassu Lukija, Lukunurkka, Olipa kerran kirjablogi, Kirjojen keskellä, Aakkosellinen hakemisto, Kirjamaailma, Booking it some more, Kirjojen rakastaja, Le Masque Rouge ja Hemulin kirjahylly
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti