keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Torakka - Ian McEwan

Kirjan nimi: Torakka (The Cockroach)
Kirjoittaja: Ian McEwan, suomentanut Jaakko Kankaanpää
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:  2019, suomennos 2019
Sivumäärä: 127
Mistä: Joululahja

' Sinä aamuna Jim Sams, nokkela mutta ei missään mielessä syvällinen kaveri, huomasi levottomasta unesta herättyään muuttuneensa valtavan suureksi olennoksi. '
s. 11

Jim Sams ei voi muuta kuin yllättyä herätessään aamulla sängystä neljän raajan kera sekä omituinen möhkäle suussaan. Pikku hiljaa Jim rupeaa kuitenkin kerimään auki edellisen päivän tapahtumia siitä kuinka hän pienenä torakkana oli lähtenyt toteuttamaan tehtävää, joka vaati lukuisien esteiden, niin teiden, lantaläjien ja portaiden, selättämistä. Hänestä on tullut yhdessä yössä Iso-Britannian pääminsteri, ainakin heti kun keksisi miten näitä painavia raajoja oikein ohjaillaan.

Jim Samsin missio ei ole sen enempää tai vähempää kuin saada ajettua läpi kansanäänestyksessä jo kannatusta saanut mutta parlamenttiin jymähtänyt lakiesitys reversalismin käyttöönotosta. Reversalismi on esitetty kansalle kaiken pelastavana mullistavana asiana. Reversalismissa talouden rahavirtojen suunta käännetään, jolloin työntekijoiden tulisi maksaa työnantajilleen työsuorituksistaan mutta vastaavasti he saisivat rahallisen korvauksen ostaessaan tavaroita ja palveluita. Kuka nyt ei haluaisi yöpyä luksushotellissa kaikilla herkuilla ja kävellä aamulla ulos rahasäkillisen kera! Vaikka poliitikkotoverit nikottelevatkin, ei nokkela torakka Jim jää paikoilleen makaamaan. On aika kääntää muut päättävät päät. Mutta miksi torakat ovat ottaneet asiakseen puuttua peliin reversalismin puolesta? Se selviää lukemalla tämä hervoton teos.

' Nerokkaana PR-kaappauksena reversalistilehdet onnistuivat esittämään asiansa isänmaallisena velvollisuutena sekä lupauksena kansallisesta uudistumisesta ja puhdistumisesta: kaikki, mikä maassa oli väärin, mukaan lukien taloudellinen ja yhteiskunnallinen epätasa-arvo, kahtiajako pohjoisen ja etelän välillä ja huono palkkakehitys, oli seurausta rahavirran suunnasta. Joka rakasti maataan ja kansaansa, halusi kumota vallitsevan järjestyksen. Vanha virtaus oli palvellut vain ylenkatseisen eliitin pyrkimyksiä. "Käännetään rahan suunta" kuului yksi vastustamattomista iskulauseista. '
s. 44

Näin pian koittavan Brexitin humussa Torakka oli mitä mainiointa luettavaa. Vaikka teoksen vähäisillä sivuilla käsitelläänkin talouden suunnan muuttamista, ovat asiat tuttuja brexitin tiimoilta: kuinka kansanäänestys johti täysin odottamattomaan tilanteeseen, kuinka kansalle asia myytiin populistisin keinoin, kuinka taloustieteilijöiden näkemykset ohitetaan ja kuinka polittiinen umpisolmu ei ottanut auetakseen. Edelleenkään kunnon sopimusta ei britannian EU-erosta ole, mutta 31.1. brittien laiva vilkuttaa EU:lle hyvästit. Jännittäviä ja samalla myös absurdeja aikoja elellään ja McEwan ottaa siitä kyllä kaiken irti.

Tietysti Torakka pitää hiukan sisällään torakan ja ihmisen kehonvaihtoon liittyviä asioita, jotka ilmenevät muun muassa Jimin ajatuksenjuoksun kaventumisena sekä kärpäsen himona kesken poliittisen neuvonantajan tapaamisen. Nämä eivät kuitenkaan ole se teoksen pihvi. McEwanin huumori ei perustu näihin sattumuksiin paikanvaihdon seurauksena vaan äärimmäisen tarkkaan satiiriin aikamme suurvaltapolitiikasta. Nauroin paikoin (kirjaimellisesti) kyyneleet silmissä ja oli aivan pakko päästä lukemaan otteita ääneen, sillä nuo reversalismia käsittelevät osuudet olivat niin täysin hulvattomia ajatuksen tasolla mutta samaan aikaan niin tarkkanäköisiä, että en voi muuta kuin nostaa hattua McEwanille. Tämä todella on aivonystyröitä kutittelevaa älykästä satiiria, joka haastaa lukijaa ja tämän olettamuksia maailman menosta.

' Tämä pienoisromaani on sepitettä. Nimet ja henkilöt ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, ja kaikki yhtäläisyydet oikeiden torakoiden, niin elävien kuin kuolleiden, kanssa ovat silkkaa sattumaa. '
s. 7

Tähdet: 4.5 / 5

Muualla luettu: Anssin kirjat

Nyt kun viimein olen Todella vaiheessa -blogin inspiroimana tyhjentänyt kirjaston lainapinot (vielä yksi varaus tulossa) niin pääsin viimein aloittamaan Kirjasähkökäyrän aloittaman Kirjahyllyn aarteet 2 -haasteen, jossa on tarkoituksena panostaa oman hyllyn opusten valintaan lukujonossa, sillä aivan liian usein ne jäävät syrjään kun takavasemmalta kiilaa aina jotain ohi. Jännityksellä jäänkin nyt odottamaan paljonkohan saan vuodessa noita omia aarteita luettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti