Sarja: Universumien tomu #1
Kirjoittaja: Philip Pullman, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1995, suomennos 2006
Sivumäärä: 405
Mistä: Omasta hyllystä
' Noidat ovat puhuneet tästä lapsesta jo vuosisatoja", sanoi konsuli. "Koska he elävät niin lähellä paikkaa, missä maailmojen välinen verho on ohut, he kuulevat silloin tällöin kuolemattomia kuiskauksia, maailmojen välillä liikkuvien olentojen ääniä. Ne ovat puhuneet juuri tällaisesta lapsesta, jolla on suuri kohtalo, ja se voidaan täyttää vain muualla - ei tässä maailmassa vaan hyvin kaukana. Ilman tuota lasta me kaikki kuolemme. Niin noidat sanovat. Mutta hänen täytyy täyttää kohtalonsa tietämättä mitä tekee, koska vain hänen tietämättömyytensä voi pelastaa meidä. [- -]" '
s. 183
Lyra on elänyt koko 11-vuotisen ikänsä Oxfordissa Jordan Collegen tiluksilla. Hän on orpotyttö, jolle tiedemiehet ovat opettaneet hajanaisia oppeja maailmasta. Kaikista eniten Lyra kuitenkin nauttii collegen katoilla juoksentelemisesta tai kaupungilla pahanteosta keittiöpoika Rogerin kanssa. Aina satunnaisesti Lyran kunnianarvoisa setä lordi Asriel käy myös pistäytymässä collegessa pyytämässä varoja seuraavaan tutkimusmatkaansa ja samalla vilkaisemassa Lyraa.
Eräänä päivänä Lyra on saanut päähänsä käydä collegen oleskeluhuoneessa, jonne yhdelläkään naisella ei ole asiaa. Epäonnekseen hän joutuu kuitenkin piiloutumaan vaatekaappiin kun rehtori saapuu yllättäen huoneeseen laittaen jauhetta viinikarahviin. Vaatekaapista käsin Lyra kuulee myös yllätysvisiitille saapuneen setänsä lordi Asrielin matkasta pohjoiseen. Monet kysymykset jäävät palloilemaan Lyran päähän: Miksi rehtori koitti myrkyttää lordi Asrielin? Miten lordi Asrielin näyttämässä kuvassa pohjoisesta oli näkynyt toinen kaupunki taivaalla? Entä mitä on tuo mystinen aine Tomu joka herätti tiedemiehissä kauhua ja uteliaisuutta? Ja miksi Tomu ympäröi vain aikuisia?
Pian Oxfordiin rupeaa myös kantautumaan huhuja kadonneista lapsista. Ketä ovat nämä Kahmaisijat ja miksi he vievät lapsia? Toisaalta Lyran etuoikeutettuun elämään tämä vaikuttaa vain uutena leikkinä. Hän koittaakin koluta Jordan Collegen maanalaisia osia etsien Kahmaisijoita. Sitten Roger katoaa. Lyran elämä on kuitenkin myös mullistuksessa, sillä upea tiedenainen rouva Coulter on tulut noutamaan Lyran oppilaakseen. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan sitä miltä näyttää. Lyran tie on kulkeva vielä kauas Pohjoiseen mukanaan mystinen vekotin aletiemetri, jonka symboleiden ja nuolien taakse piiloutuu syvempi merkitys.
' Ihmisolento ilman daimonia oli kuin joku ilman kasvoja tai kylkiluut avattuina ja sydän irti revittynä, se oli jotakin yliluonnollista ja kammottavaa, mikä kuului yöaaveiden maailmaan, ei järjen valvemaailmaan. '
s. 222
Pullmanin luoma maailma on lähes omamme kaltainen vaikkakin täynnä pieniä eroavaisuuksia jotka tekevät siitä fantasiaa. Erityisesti tykästyin hänen ideaansa daimoneista. Jokaisella ihmisellä on siis oma daimon, joka on eräänlainen sielunjatke. Lapsilla daimon voi ottaa minkä tahansa eläimen muodon, mutta viimeistään murrosiässä se vakiintuu tiettyyn hahmoon, joka kuvastaa sen ihmistä parhaiten. Monilla palvelijoilla on esimerkiksi daimoninaan koiria kun taas pelottavalla lordi Asrielilla on mahtava lumileopardi ja hienolla rouva Coulterilla kultainen apina. Lyran daimon Pantalaimon ei ole vielä ottanut pysyvää hahmoa, joten olikin kiehtovaa seurata sen eri muotoja.
Muistan nuorempana lukeneeni Universumien tomu trilogiaa vaikka kuinka monet kerrat läpi. Pettymykseni olikin siis melkoinen kun alussa tarina ei vain tuntunut lähtevän mihinkaan. Lyra oli hahmona äärimmäisen lapsellinen ja rasittava. Olen viime aikoina ruvennut lukemaan näitä nuorten fantasioita, mutta toisin kuin esimerkiksi vasta lukemassani Nevermoorissa jonka tarinaan uppouduin heti, niin Kultaisessa kompassissa oli jo häiritsevänkin selvää että sen tarkoitettu lukijakunta on huomattavasti nuorempaa. Asioita toisteltiin ja paljastuksista vihjailtiin jo hyvissä ajoin niin että yllätyksiä ei vahingossakaan voinut tapahtua. Onneksi tarina lähti viimein rullaamaan kun päästiin Pohjoiseen, sillä silloin Pullmanin luoma maailma heräsi eloon haarniskakarhuineen, aletiometreineen ja rinnakkaisuniversumineen.
Kultainen kompassi olikin minulle hyvin kahtiajakoinen lukukokemus. En tiedä olisinko pettynyt näin alussa, mikäli muistikuvani ei olisi ollut niin vahva lapsuuteni lukukokemuksista. Toisaalta viihdyin jo mukavasti teoksen loppupuolella ja oli mukava bongailla noita eroavaisuuksia meidän ja Lyran maailman välillä. Tomu on myös asiana jotakin kiehtovaa, josta halusisin kuulla lisää. Loputkin sarjan osat löytyvät kyllä hyllystäni ja varmaan tulen niihin jossain välissä tarttumaan nostalgian kaipuussa. Toivon kuitenkin että nämä uusiolukemiset eivät pilaa näitä lapsuuteni hyviä lukumuistoja. Ehkä teoksista tosiaan saa eniten irti oikeassa kohdeiässä.
Tähdet: 3 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti