lauantai 15. helmikuuta 2020

Uuden nimen tarina - Elena Ferrante

Kirjan nimi: Uuden nimen tarina - Nuoruus (Storia del nuovo cognome)
Sarja:  Napoli #2
Kirjoittaja: Elena Ferrante, suomentanut Helinä Kangas
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi:  2012, suomennos 2017
Sivumäärä: 508
Mistä: Kirjastosta

 ' Sukulaisille ja ystäville hän oli sanonut kaatuneensa Amalfin kallioilla aurinkoisena aamupäivänä mennessään miehensä kanssa veneellä uimarannalle kauniiseen paikkaan aivan keltaisen vuorenseinämän juurella. Veljensä ja Pinuccian kihlajaisaterialla hän oli kertonut valheen kevyeen sävyyn, ja yhtä kevyesti kaikki olleet uskovinaan sen, varsinkin naiset, jotka olivat aina tienneet mitä sanoa, kun heidän rakastetut ja rakastavat miehensä hakkasivat heidät henkihieveriin. Lisäksi koko korttelissa ei ollut ainuttakaan ihmistä, etenkään naista, joka ei olisi ajatellut että Lila olisi tarvinnut kunnon ojennuksen jo ajat sitten. Siksi lyömistä ei kauhisteltu, päinvastoin Stefanoa kohtaan tunnettiin yhä kasvavaa myötätuntoa ja kunnioitusta: siinä mies, joka tiesi kuinka miehen piti käyttäytyä. '
s. 45-46

Uuden nimen tarina jatkaa sitää mihin Loistava ystäväni jäi: Lilan häihin joissa hänen aviomiehensä petturuus käy ilmi. Lilan arkivihollinen Marcello Solaro astuu juhlatilaisuuteen Lilan omin pienin lapsenkätösin tekemissä kengissä, vaikka Stefano on luvannut olla luopumasta niistä ikinä. Avioliitto ehtii kuolla Lilan silmissä ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaakaan. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Häämatkalta palaa takaisin välttelevä Lila, jonka ylisuuret aurinkolasit peittelevät mustelmia. Tähän avioliittoon kytketyt toiveet ja haaveet ovat virallisesti pyyhkiytyneet pois Amalfin rannan aallokkoon. 

Tästä lannistumatta Lila kuitenkin rupeaa saamaan asemaa korttelissa. Menestyvän kauppiaan vaimona hänellä on varoja, joilla tukea muita ja samalla ostella itselleen mitä vain mieleen juolahtaa. Cerullon kenkätehdas ottaa myös viimein tuulta alleen ja uutta liikettä ollaan avaamassa hienostoalueelle. Lila ja Stefanonkin suhteessa vallitsee viimein jonkinlainen hauras tasapaino. Kaikki kuitenkin muuttuu Ischiassa vietetyn kesän jäljiltä. Lila rakastuu palavasti, eikö kohde ole suinkaan hänen rahanahne miehensä.

Toisaalla Elena jatkaa kipuilua kahden maailman välissä. Toisaalla olisi tuttu ja turvallinen elämä korttelissa, jossa hän voisi pyrkiä seuraamaan Lilan jalanjälkiä: avioitua ja aloittaa työt. Toisaalla taas on hänen opiskelujen johdattama tie, jossa hän törmää hienoihin ihmisiin, jotka puhuvat politiikkaa ja asioista joista korttelissa eläneellä Elenalla ei ole hajuakaan. Kuinka sopeutua tuohon tiedon elitistiseen maailmaan, kun hän ei ole ikinä edes lukenut sanomalehteä? Voisiko yliopisto todella tarjota hänenkaltaiselleen ihmiselle jotakin? Sitten on tietenkin Nino. Elenan haaveilun kohde, jolla on aina voimakas mielipide jokaiseen keskustelunaiheeseen. Ikävä kyllä Elena ei vain ole ainoa, joka on iskenyt silmänsä tähän ruipeloon älykköön.

' Lopulta eräänä marraskuun iltana sain tarpeekseni ja lähdin ulos laatikko kainalossani. En enää kestänyt, että Lilalla oli minuun niin kokonaisvaltainen, läpitunkeva vaikutus vielä nytkin, kun nautin arvostusta ja minulla oli oma elämä kaukana Napolista. Pysähdyin Solferinon sillalle katselemaan jäätävän usvan lävitse siivilöityviä valoja. Nostin laatikon kaiteelle ja aloin työntää sitä eteenpäin vähän kerrallaan, kunnes se putosi jokeen, ja tuntui melkein kuin Lila itse olisi suistunut veteen ajatuksineen, sanoineen, ilkeyksineen, joilla hän maksoi kaikille potut pottuina; alas syöksyi hänen kykynsä omia minut, niin kuin hän omi minkä tahansa ihmisen, asian, tapahtuman tai tiedon, jota hipaisikin: kirjat ja kengät, hellyyden ja väkivallan, häät ja hääyön, paluun kortteliin uudessa roolissaan rouva Raffaella Carraccina. '
s. 16 

Ferranten kuvaama Elenan ja Lilan harvinaislaatuisen vahva ystävyysside jaksaa edelleen ihmetyttää. Kuinka nämä kaksi tyttö jaksavat kirittää toisiaan kaikesta myllerryksestä huolimatta. Samalla elämä vetää heitä vahvasti eri suuntiin ja välillä jopa eroon toisistaan. Tasa-arvo on myös tästä ystävyyssuhteesta hyvin kaukana. Vaurastunut Lila päätyy auttamaan Elenaa rahallisesti, mutta samalla se altistaa Elenan kestämään Lilan oikkuja ja mielenmuutoksia. En kyllä tiedä kuka kestäisi Lilan kaltaista ystävää pitkään. Hän tuntui olevan niin kateellinen Elenan mahdollisuudesta opiskella ja päästä siten eteenpäin elämässä, että purki epävarmuuttaan ja osoitti omaa valtaansa  pompottelemalla Elenaa. 

Toisaalta taas Elena tuntui tarvitsevan aina tällaista vahvaa ihmistä rinnalleen, johon peilata omia haaveitaan. Hän myös omaksui näiden maailmankuvan, jonka avulla hän viimein pääsisi eroon omasta epävarmuudestaan ja pystyi kukoistamaan. Muutoin hyvin vahva alemmuuskompleksi ja riittämättömyyden tunne sai hänet täysin valtaansa. En myöskään ymmärrä mitä hän näki leuhkassa Ninossa, joka vain paasasi omia näkemyksiään olematta pätkänvertaa kiinnostunut aidosta keskusteluyhteydestä.

Tarinan päähenkilöt ovat siis vaillinaisia, mutta kukapa meistä ihmisitä ei olisi. Tietty ihmiskuvauksen raaka aitous paistaakin teoksen sivuilta: kiiltokuvatyttöjä on turha koittaa löytää näiden kansien sisästä. 1960-luvun Napolin köyhyys ja väkivallan arkipäiväisyys on myös suuri kontrasti esimerkiksi Elenan opiskelupiireihin. Ajankuvauksesta Ferrantelle pitää kyllä nostaa hattua. Toisaalta kipuilin tämän teoksen kanssa vielä edellistä osaa enemmänkin tuon kerronnan kanssa. Ferranten kerronta on edelleen liian vakavaa puhtaaksi viihdekirjaksi mutta toisaalta liian ilmavaa rankemmaksi kuvaukseksi köyhän Napolin elämästä. Myös siinä missä Loistava ystäväni on selkeästi kasvutarina, tuntui Uuden nimen tarina enemmänkin välikirjalta ilman selkeätä juonenkaarta. Erityisesti sivutolkulla jatkunut Ischian loman kuvaus turhautti ja vastaavasti Elenan yliopistoelämää vain sivuttiin lyhyesti hyppien. En edelleenkään allekirjoittaisi, että Ferranten Napoli-sarja olisi moderni klassikko mutta kyllähän näitä ihan mielellään lukee.

Tähdet: 3.5 / 5

Muut sarjasta lukemani osat:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti