Kirjoittaja: Philip Parker, suomentanut Tapani Lahtinen
Kustantaja: DK
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2011
Sivumäärä: 496
Mistä: Omasta hyllystä
' Historia ei ole sama kuin menneisyys. Emme voi koskaan kokea menneisyyttä suoraan - emme tiedä, mitä Colosseumilla taisteleva gladiaattori mietti tai mitä Napoleonilla oli tarkasti ottaen mielessään, kun hän päätti hyökätä Venäjälle vuonna 1812. Se, mitä aikoinaan todella tapahtui, on mennyttä - historia on yrityksemme rekonstruoida menneisyys jäljelle jääneiden todisteiden perusteella. ' s. 14
Maailmanhistoria on nimensä mukaisesti läpileikkaus ihmiskunnan historiaan. Teoksen johdannossa pohditaan mitä historia ylipäätänsä on ja miksi sillä pitäisi olla merkitystä. Nykyään monille sana historia on yhtäsuuruusmerkki koulun pölyttyneisiin oppikirjoihin. Historia on kuitenkin muovannut tämän maailman ja yhteiskunnat joissa elämme ja menneisyyden tapahtumaketjuista voisi ehkä itse kukin oppia paljon. Johdannon jälkeen päästään maailmanhistorian aikajanaan, jossa on kolmeenkymmeneen sivuun kasattu merkittävimmät vuosiluvut ja niiden historialliset tapahtumat. Ilmeisesti syntymävuotenani Talibanit valtaisivat Kabulin ja julistivat Afganistanin fundamentalistiseksi valtioksi.
Tämän jälkeen päästään teoksen itse pihviin eli seitsemään päälukuun joissa eri aikakausilta esihistoriasta nykyaikaan käsitellään ihmishistorian kehitystä eri puolilla maailmaa. Esihistoriaa, ensimmäisiä suuria valtakuntia lähi-idässä, antiikin aikaa sekä nykyajan maailmansotia onkin jo pitkälti selostettu historiantunneilla, mutta olikin kiehtovaa päästä lukemaan tapahtumista, jotka ei-eurooppakeskeisinä ollaan ohitettu suomen oppivelvollisuudessa. Oli myös mielenkiintoista verrata eri maanosien tapahtumien erilaisia aikasyklejä: esimerkiksi Euroopan synkän keskiajan aikaan oikeastaan kaikkialla muualla kulttuurit kukoistivat ja suuria valtakuntia syntyi. Jokainen maanosa saa kerrankin oman tilansa, mikä oli ihanaa vaihtelua.
' 1500-luvun puolivälissä Japani oli jakautunut moniin puoli-itsenäisiin alueisiin, joita kaikkia johti oma sotapäällikkö (daimio). Itse keisari ja hänen Shõguninsa (sotavoimien päälliköt) olivat kyvyttömiä käyttämään valtaansa. Daimiot alkoivat vähitellen liittoutua, ja vuonna 1560 erään ryhmän johtaja (Imagawa Yoshimoto) yritti vallata pääkaupunki Kioton. Siinä onnistuakseen Yoshimoton piti kulkea Oda Nobunagan maiden kautta, mutta Nobunaga murskasi hänen joukkonsa. Sen jälkeen Nobunaga eteni itse Kiotoon ja aloitti 40 vuotta kestäneen Japanin yhdistymisprosessin. '
s. 220
Maailmanhistorian lukeminen on ollut minulla pienoinen iäisyysprojekti. Aloitin teoksen jo hyvän aikaa sitten, mutta toisin kuin romaaneja Parkerin teosta ei voi lukea kovin pitkään yhteen menoon ilman että päässä rupeaa surisemaan. Pidän Parkerin tavoitteesta yhdistää yksiin kansiin kaikkien maanosien oleellisimmat historialliset taphtumat, mutta reilut 350 sivua ovat kyllä auttamattoman liian vähän tähän tarkoitukseen. Nopeasta tahdistaan huolimatta teos sisältää paljon faktatietoja, mutta harmillisesti pidemmille pohdinnoille ei ole jäänyt tilaa muutamia erikoisaukeamia lukuunottamatta. Näin ollen tahdin tykitys on aika kova varsinkin kun käsitellään esimerkiksi Aasian historiaa, joka on minulle hyvinkin vierasta. Toisaalta taas kun käsiteltiin niitä itselle tutumpia aiheita niin kerronta tuntui liian pintapuoliselta jättäen minut lukijana vielä janoamaan enemmän ja tarkempaa. Nyt se toimi pikemminkin vain asioiden ja tapahtumien mieleenpalauttajana.
Kokonaisuutena Maailmanhistoria oli siis toisaalta liian täynnä tietoa ja toisaalta tarjosi sitä liian vähän. Mitään Hararin Sapiensin tyylistä pohtivaa historiankerrontaa on turha odottaa näiltä sivuilta. Toisaalta se ei ole tämän tarkoituskaan. Sainkin Parkerin teoksesta juuri eniten siten, että se kutitteli niitä lämpimiä muistoja lukion historiantunneilta ja muistutti että kyllä historiassa vielä riittää paljon muutakin mistä voisi lukea tarkemminkin. Hitaasta lukutahdista huolimatta minua ei siis ollenkaan kaduta että tartuin tähän Parkerin teokseen. Pääsin tutustumaan moniin uusiin asioihin ja historiannälkäni on taas herätelty. Loppujen lopuksi ei siis ollenkaan huono lukukokemus.
Tähdet: 3 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti