Kasvun paikka - Katariina Vuori

 

 

Kirjan nimi: Kasvun paikka

Kirjoittaja: Katariina Vuori
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2022

Sivumäärä: 333

Mistä: Kirjastosta

 

' On ollut aikoja, vuosia ja kuukausia, maanantaiaamuja ja torstai-iltoja, pilvipoutaa ja hitaasti satavaa lunta, jolloin olohuoneessa ei vielä ollut pressua eikä lammikoita, kylpyhuoneessa ei ollut soraa eikä kynsieni alla multavallia. Olohuoneen tasoja pyyhkiessä tomuliinan tielle ei osunut ruukku, eikä imuri kolhaissut keraamista sinivalkoista norsua. Sellaiset termit kuin perliitti, vermikuliitti, semihydro tai philodendron eivät merkinneet minulle mitään, suuni ei ollut muodostanut tuollaisia kirjainsarjoja vielä koskaan.

Minun täytyy nyt muistella, mistä tämä kaikki alkoi. Milloin klorofylli tuli osaksi huoneilmaa ja vihreästä ainoa pääväri? '

s. 7

 

Silvia on kotiäiti, jonka päivät toistavat samaa kaavaa viikosta toiseen. Maanantaisin hän leipoo juustosarvia, tiistaisin mokkapaloja, keskiviikkoisin korvapuusteja, torstaisin pannukakkua ja perjantaisin on luvassa pizzaa. Hän osaa myös tehdä lasagnen neljällä eri tavalla. Päivät tuntuvat kuitenkin tyhjiltä. Lapset ovat jo koulussa eivätkä tunnu enää tarvitsevan äitiään samoin kuin ennen. Ystäväsuhteetkin ovat väljähtyneet, kun Silviasta tuli se outolintu, joka ei ikinä palannutkaan työelämään takaisin. Kotia voisi hoitaa, mutta sitten on aina oma äiti tulossa kylään ja selittämään miten asiat pitäisi tehdä. Eihän Silvia osaa edes yksinkertaisinta viherkasvia pitää elossa!

 

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Silvia rupeaa pikkuhiljaa saamaan hoiteisiinsa kasveja. Aluksi menestys ei ole kovin kummoista, mutta hiljalleen kasvit rupeavat pysymään elossa. Ja ai että sitä sisäisen riemun määrää, kun joku noista pienokaisista osoittaa kasvun merkkejä vaikkapa puskemalla uutta lehtiparia esiin! Pian kasvit ovat Silvialle elämä. Hän ravaa päivittäin kaupat läpi etsien uusia kasveja. Kasvit ovat hänelle kuin terapiaa. Kun kotona tuntuu että happi loppuu, on hyvä hetki esittää että jotain oleellista unohtui ostosreissulta. Sitten kaahataan kauppaan ja rentoudutaan hetki autossa uuden kasvin kanssa. Kasvi kasvilta Silvian koti rupeaa pikkuhiljaa muistuttamaan enempi viidakkoa kuin tavallista taloa. Vain kaikkein paras kelpaa hänen viheriäisille lapsilleen. Sormet työnnetään multaan ja joka päivä saunotaan vuorotellen kunkin kasvin kanssa. Pian tästä vihertumpelosta onkin kehkeytynyt aikamoinen viherkasviguru. Mutta miten muut ottavat vastaan tämän valtaisan muutoksen?  

 

' Yksisarvinen oli kuitenkin erilainen kuin kaikki aiemmat kasvit, sillä se pysyi minusta huolimatta vihreänä ja tomerana. Nyt ajattelen, että se halusi aidosti antaa minulle mahdollisuuden onnistua. Puri hammasta ja hoki itselleen janoisina öinä, että paniikki tai kasvisolukon romahtaminen eivät nyt auta ketään. Aina kun olin metrin päässä ja avasin hanan, se ehkä vikisi hiljaista kasvivikinää, rukoili että antaisin sille tilkan. Tai sitten tilanne oli päinvastainen, ehkä sen juuret lilluivat vedessä ja sen sielu oli vaarassa mädäntyä, ja se toivoi, että sulkisin hanan ja pitäisin sen kiinni. Mutta periksi se ei antanut. '

s. 22

 

Oi että mitä tulikaan luettua! Itse en ole mikään viherkasviharrastaja mutta rakastan kyllä yli kaiken kukkia. Tämä Vuoren uusin romaani olikin siis herkullinen kurkistus kasvienhoidon salattuun maailmaan. Kuinka eläväisesti hän kirjoittaakaan näiden viheriäisten tovereidemme sielunmaisemasta. Kuinka solut hengittävät, juuret sukeltavat kuohkeaan kasvualustaan ja kuinka hienovarainen kommunikointi kasvien kesken tapahtuukaan. Tämä on teos, joka on kuin ylistyslaulu huonekasveille! Vuori itseasiassa toteaakin, että idea romaanista joka toimisi samalla eräänlaisena kasvioppaana on jo pitkään kolkutellut hänen mielensä perukoilla. Ja totta totisesti, aivan kuin vahingossa Kasvun paikkaa lukiessa sitä itsekin omaksuu kasvien latinankielisiä nimiä, mikä olisi tuota tukkoista multaa parempi kasvualusta ja kuinka tarkistaa ettei noita kammottavia kasvituholaisia pääse pesiytymään pienokaisiisi. Oikeastaan tässä olisi tarvinnut jonkinlaisen muistikirjan viereen, jonka avulla palata näppärästi tähän valtaisaan tietomäärään, jota Vuori niin saumattomasti on upottanut teokseensa. Selkeästi Vuori on omat huonekasvinsa kasvattanut!

Vaikkei huonekasveista olisikaan niin kiinnostunut, tarjoaa teos silti viihteen keinoin ajatuksia elämästä. Silvian oman paikkansa etsinnän hapuilevat ensiaskeleet voi tunnistaa itse kukin omassa elämässään. Kuka meistä ei nimittäin olisi joskus kaivannut muutosta? Etsinyt omaa paikkaansa ja rooliaan? Pohtinut kuinka saada kokea merkityksellisyyttä elämässä? Aivan kuin uusi taimi kerää voimiaan ja lähtee kasvamaan, myös Silvian pitää keksiä mikä on se hänen identiteettinsä nyt kun lapset eivät enää tarvitsekaan häntä. Joskus pitää aluksi sukeltaa sinne syvään päähän, jotta voi löytää sen kultaisen keskitien.

 

Vuori osaa selkeästi kirjoittaa viihdettä tietty pilke silmäkulmassa. Pieni liioittelu nyt kuuluu asiaan, mutta oli ihanan raikasta että perinteisten muutin maalle ja perustin kirjakahvilan sijasta tämä kotiäiti hurahtikin huonekasveihin. Romanssi ei myöskään ollut tarinan keskiössä. Pikemminkin Silvian uusi harrastus tuo tiettyjä haasteita perhesuhteisiin. Ei sillä, oli siinä parisuhteessa jo omat ongelmansa ennen kasvejakin ja ehkä juuri siksi nämä vihreät ystävät tarjosivatkin tietynlaisen pakopaikan. Mikäli siis kaipaat hiukan huumoria päiviisi voi tämä teos sopia viihdykkeeksi. Varoituksen sanasena kuitenkin: kirjaa lukiessa voi syntyä palava halu rynnätä itsekin lähimmälle puutarhaosastolle tekemään ostoksia.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirsin Book Club, Kirjahullun päiväkirja, Kirjakaapin kummitus, Kirja vieköön! ja Anun ihmeelliset matkat