Hautajaisten jälkeen - Agatha Christie

Kirjan nimi: Hautajaisten jälkeen (After the Funeral)

Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Eero Ahmavaara
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1953, suomennos 1982

Sivumäärä: 266

Mistä: Omasta hyllystä

' Parrot oli oikeassa, hän sanoi itselleen. Juuri niin oli täytynyt tapahtua...

- Mutta murhattiinko hänet?

Tuo hupakko Cora. Sellainen hän oli aina ollut. Kuin virtahepo lasikaapissa... laukoen kaikenlaisia epämiellyttäviä totuuksia...

Totuuksia!

Tuo harmillinen sana jälleen... '

s. 32

 

Enderby Hallissa vanhassa suuressa viktorianaikaisessa kartanossa on alkamassa hautajaiset. Isäntä, Richard Abernethie, on kuollut. Hän on ollut sairaana, mutta silti kuolema tuli nopeammin kuin monet uskoivat. Koolle ovat kerääntyneet Richardin invalidiveljen Timothyn vaimo Maude, toisen veljen leski Helen, muiden jo menehtyneiden sisarusten lapsia eli keinottelija George, näyttelijä Rosamundin pöyhkeine miehineen sekä omalaatuista apteekkarimiestään palvova Susan. Ja sitten on vielä Cora - Richardin sisarkatraan hännänhuippu, joka aina laukoo kiusallisia totuuksia missä kulkeekaan eikä tunnu ymmärtävän hölkäsen pöläystä korrektiussäännöistä. 

Nyt kesken hautajaisten Cora tulee jälleen möläyttäneeksi jotakin. Hän tuo esiin käsityksensä, että Richard olisi murhattu ja perhe haudannut jutun, koska ketä se oikeastaan edes hyödyttäisi kaivella asioita. Kaikki ovat järkyttyneitä, mutta ohittavat tämän vain yhtenä Coran erikoisuutena. Perheen lakimies ja Richardin testamentin täytäntöönpanija herra Entwhistleä tämä huomautus jää kuitenkin painamaan. Yleensä kun Coran tökeröissä huomautuksissa juuri on se ongelma, että ne sisältävät totuuksia... Kun Coran seuraneiti Gilchrist löytää Coran murhattuna ei herra Entwhistle voi olla hiljaa. On aika hälyttää paikalle itse salapoliisien aateliin kuuluva Hercule Poirot. Tietysti kyseessä olisi voinut olla ryöstömurha, mutta suvun on saatava selvyys mitä niin Coralle kuin Richardille on käynyt. On siis aika päästää vanha vainukoira tekemään sitä mitä hän osaa parhaiten - tutkimaan ihmisiä ja kaivamaan totuuden selville.

 

' - Mutta jos olen oikeassa..., tuumi Poirot. - ...ja kuinka en olisi - sehän on tullut jo tavakseni! - silloin minun ei tarvitse miettiä, kuka oli missäkin. Ensiksi minun on etsittävä todiste sieltä, missä se voi olla. Ja sitten - sitten pidän pienen puheeni. Ja sitten istun ja katson, mitä tapahtuu... '

s. 221-222 

 

Kännön valtavan joka suuntaan kurkottavan runsaudensarven jälkeen tuntui, että kaipasin jotakin helppoa ja nopeaa välipalakirjaa, joka tarjoaisi irtioton tuohon edellisen kirjan imuun. Christiestä onkin muodostunut minulle ajan saatossa tällainen luottokirjailija, jonka nokkelilla mutta ei raaoilla dekkareilla saa hyvin jaksotettua lukemistoa. Tälläkään kertaa dame Christie ei pettänyt, vaikka tämä teos ei hänen parhaimmistoonsa ylläkään. Jokin tuossa englantilaisessa hiukan vanhahtavassa miljöössä vain vetoaa. Tällä kertaa oli vielä luvassa klassista Christie miljöötä eli perienglantilaista kartanoa ja yläluokkainen suku salaisuuksineen ja omine dynamiikkoineen. Hahmot eivät myöskään ole tylsiä vaan terävästi Christie sivaltaa heitä kuvatessaan. Hauska on myös bongata Christien suosikkivalituksenaihetta eli kohonnutta verotusta, joka vie perinnöistä aina kaiken jättäen perijöille vain luun käteen. Tainnut dame itsekin kokea verokarhun kynnet, sillä sen verran usein näitä kommentteja tekstien joukkoon on upotettu.

Hautajaisten jälkeen ei ollut minulle nimeltään ennestään tuttu Christie. En siis ihmettele, että siitä jäi hiukan sellainen täytedekkarin keskinkertainen maku. Kieli ja henkilöiden kuvaus olivat jääneet ehkä hiukan hiomattomiksi, mikä vaikutti teoksen maailmaan uppoamiseen. Ounastelin myös ratkaisua jo aika aikaisessa vaiheessa, eikö Christien pyörittely saanut minua horjumaan teoriassani, vaikka tarvitsinkin Poirotia täydentämään tätä vielä hiukan lopuksi yksityiskohdiltaan. Välipalakirjana kuitenkin kelpo teos, jonka juonessa voisi olla potentiaalia yllätyksellisyydelle, mikäli ei ole ehkä aivan näin paljon Christieitä jo ennestään kahlannut. 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Agatha Christien kirjat ja Jokken kirjanurkka