Ruttoyöt - Orhan Pamuk

Kirjan nimi: Ruttoyöt (Veba Geceleri)

Kirjoittaja: Orhan Pamuk, suomentanut Tuula Kojo
Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2023

Sivumäärä: 818

Mistä: Kirjastosta

 

' "Koska osaamme ottaa oppia menneistä, olemme ansainneet hänen majesteettinsa kunnioituksen ja saaneet uusia luottamustehtäviä. Kutsukaa välittömästi koko lehdistö paikalle ja kertokaa, että kaupungissa riehuu rutto ja että huomenna julistetaan karanteeni. Lähettäkää kaduille julkisia kuuluttajia. Vapauttakaa Kreikka-mieliset toimittajat, jotka olette heidän erheidensä takia vanginneet, niin hekin voivat kirjoittaa rutosta lehtiinsä ja myös saaren kreikkalaisväestö saadaan sopeutumaan karanteeniin.

"Karanteenivaltuuston koolle kutsumisessa menne aikansa!" maaherra Sami pašša sanoi.

"Älkää jääkö odottamaan tuloksia Smyrnan laboratoriosta vaan julistakaa karanteeni", sanoi Bonkowski pašša. '

s. 71

 

On vuosi 1901. Osmanivaltakuntaa johtaa sulttaani Abdülhamit II, mutta valtakunta on hiljalleen rapistumaan päin. Euroopan valtiot painavat päälle, eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Nyt Osmanivaltakuntaan on vielä pesiytynyt rutto. Muu Eurooppa painostaa Abdülhamitia koviin toimiin, jotta tuo vitsaus ei leviäisin muualle. Sulttaani lähettääkin kuvitteelliselle Mingerin saarelle kemistin ja terveysasiain ylitarkastajan Bonkowski paššan laittamaan karanteenin pystyyn ja kukistamaan ruttoepidemian. Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta ja pian Bonkwski pašša löydetäänkin kuolleena.

 

Nuori karanteeniasintuntija vävytohtori Nuri pašša saa siis seuravaksi käskyn suunnata Mingren saarelle yhdessä tuoreen puolisonsa prinsessa Pakizen kanssa. Ehkäpä muslimitohtori onnistuisi tehtävässään paremmin, sillä Mingren kansa on hyvin jakaantunut. Vauraat kreikkalaisperäiset kristityt ja köyhempi muslimiväestö eivät löydä sopua ja sulttaani epäilee edellisen karanteenitohtorin saaneen surmansa muslimiradikaalien käsissä. Ruton kukistamisen lisäksi vävytohtorilla on nimittäin tehtävänään selvittää myös Bonkowski paššan murha Sherlock Holmesin jalanjäljissä, perinteisen poliittisen syntipukin ja kidutusmetodin sijasta. Tehtävä ei ole helppo. Karanteenia ei suostuta noudattamaan, poliittinen peli käy kiivaana ja kuolevien määrät vain nousevat. Onko tämä koko Mingren kansan tuho? 

 

' Kun kartalle aamulla kahden päivän kuluttua merkittiin uusia kuolemantapauksia, kokoustajat joutuivat ikäväkseen huomaamaan, että nopeasti etenevä epidemia oli toki vaikea taltuttaa mutta että se oli kaiken lisäksi levinnyt myös syrjäisiin, harvaan asuttuihin kristittyjen kortteleihin, ja vasta silloin he pystyivät ajattelemaan totuutta, jota oli vaikea myöntää: karanteenitoimien teho ja nopeus, joihin oli panostettu urheasti uhrautuen, jäivät heikoiksi ja vähäisiksi kun niitä verrattiin ruton tehoon ja leviämisnopeuteen sekä tartunnan saaneiden määrään. '

s. 377 

 

Olen lukenut Pamukilta aiemmin Nimeni on punainen, joka lumosi minut täysin. Siinä yhdistyi murhajuonen selvittely, historiallinen miniatyyrimaalauksen ja 1500-luvun Turkin poliittinen historia sekä taiturimaiset kerrontaratkaisut, joissa jopa väri punainen pystyi saamaan puheenvuoron. Ymmärsin hyvin, miksi tämä kirjailija on Nobelinsa voittanut, sillä harvoin tulee vastaan noin taitavaa mutta samalla omanlaista kerrontaratkaisua. Olinkin pistänyt korvan taakse, että Pamukia pitää ehdottomasti lukea lisää. Odotinkin siis jotakin samankaltaista kerronnan riemuvoittoa, jossa historia kietoutuu murhajuonen ympärille. Jouduin kuitenkin pettymään karvaasti. Ruttoyöt oli vain sivutolkulla Mingeren valtion historiaa ja politiikkaa sellaisella yksityiskohtaisella tarkkuudella, että melkein kuin olisi tietokirjaa lukenut. Paitsi että kyseessähän oli vain Pamukin itse keksimä valtio! Kerronta ja itse tarina ei oikein lähtenyt millään liikkeelle ja tuntui että samoja asioita vain pyöritettiin uudestaan ja uudestaan. Tässä teoksessa on varmaan uusi ennätys, kuinka monta kertaa sana karanteeni on mainittu sen sivuilla... Ainiin eikä sitä salapoliisityötä käytännössä edes kuvattu, vaikka sivuja on se reilu kahdeksansataa. Poliittinen karanteenisuhmurointi vei kaiken tilan.

 

Jaarittelevan kerronnan lisäksi minun on myös pakko myöntää, etten selkeästi ollut vielä valmis lukemaan epidemiakirjaa. Korona-ajan karvaat muistot kaivelivat vielä alitajunnassa ja laittoivat minut lukijana jo valmiiksi varuilleen. Karanteenin suunnittelukokouksissa (joita siis riitti kirjan sivuilla) oli kuitenkin taitaen kuvattu se näkemättömän poliittisen suhmuroinnin määrä. Vaikka jokin ei toimisi, kehotetaan ihmisiä silti toimimaan niin jotta pelon ilmapiiri pysyy ja siten tottelevaisuus uusia toimia kohtaan. Jokainen päättäjä myös pohtii omia asemiaan ja intressiryhmiään. Tämä olisi siis voinut olla hyvinkin kiehtova ja yksityiskohtainen historiallinen romaani, mutta nyt tuntui että nämäkin tarkat kuvaukset menivät aikalailla hukkaan kun kyseessä olikin vain keksitty maakunta. Luonnollisesti poliittinen peli on universaalia, mutta silti. Tästä olisi kannattanut karsia ainakin puolet pois, jotta lukijakin jaksaisi seurata mukana. Kyllä teoksella oli myös omat osuvat hetkensä ja Pamuk selkeästi osaa kirjoittaa edelleen, mutta liika on silti liikaa. Nyt taputan kyllä itseäni selkään, kun sain pinnisteltyä tämän tiiliskiven loppuun asti.

 

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Kulttuuri kukoistaa ja Kirjavinkit