Teoriani perheestä - Juha Itkonen

Kirjan nimi: Teoriani perheestä

Kirjoittaja: Juha Itkonen
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2023

Sivumäärä: 296

Mistä: Kirjastosta

 

' Joskus näihin aikoihin, koira-aitauksen ja Sound of da Policen vuosina, aloin kiinnittää huomiota lapsiperhe-elämästä julkisessa keskustelussa piirtyvään kuvaan. Se oli ristiriidassa oman mielentilani kanssa. Tuntui siltä, että perhe-elämästä kelpasivat jutun aiheeksi lähinnä vain unen puute ja korvatulehduskierteet, kaikki vaikea ja väsyttävä. Perhe-elämän kiistattomat onnelliset puolet nousivat esiin harvoin.

Minusta se oli sääli, ja sitä paitsi haitallista. Mitä hyötyä oli katsoa rikasta ja monipuolista todellisuutta jatkuvasti negatiivisen kautta? Silloinhan oma kokemus todellisuudesta alkaa värjäytyä sellaiseksi. '

s. 215

 

On tämä hetki. Juha Itkonen on suurperheen isä: Jonatanin, Korpun, pikku karhun sekä pikku tiikerin. On elämän melske. Tasapainoilua arjen pyörittämisen kanssa, kun vaimolla on oma yritys, Itkonen kirjoittaa teoksiaan ja sitten on vielä lapset. Aamulla pitäisi löytää pienimmille kurahousut jalkaan ja patistaa isommat ylös sängystä kohti koulunpenkkiä. Samalla takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että kirjoittaakin pitäisi ehtiä. Vaikka elämä on hektistä, ei hän silti vaihtaisi siitä hetkeäkään. Perhe antaa nimittäin niin paljon myös takaisin. 

 

On myös toinen perhe 70-luvun Hämeenlinnassa. Itkonen oli kolmilapsisen perheen esikoinen. Elämä oli erilaista kuin nykyajan Helsingissä. Välähdyksiä ja hetkiä menneisyydestä, hiihtoretkistä ja suhteesta erityisesti isään. Toisaalta on myös kertomus Itkosen omasta isyyden tarinasta. Kuinka elämä lutviutui, kun ensin syntyi yksi lapsi, sitten toinen. Lopulta vielä kaksoset. Kuinka hän on tässä prosessissa kasvanut ymmärtämään omia vanhempiaan, ja ennen kaikkea kasvanut itse isäksi.

 

' Sen sijaan tämänhetkisessä elämässäni on paljon sellaista hyvää, jota ei vähemmän täydessä elämässä olisi. Tämänhetkinen elämäni on myös se, mistä kirjoitan. Se antaa minulle paljon, nämäkin lauseet. Olen ollut perheellinen niin pitkään, etten edes tiedä mistä kirjoittaisin jos minulla ei olisi perhettä. '

s. 87-88

En ole tainnut ennen lukea Itkosta, mutta nyt aihe oli sellainen että en voinut ohittaa sitä, kun tämä teos köllötteli odottamassa pikalainahyllyssä. Olen juuri itse saanut esikoiseni ja opettelen tätä uutta ja ihmeellistä elämänvaihetta - vanhemmuutta. Olen myös huomannut saman kuin Itkonen, että julkisessa keskustelussa esiin nousevat usein ne perhe-elämän haasteet ja vaikeudet: sano hyvästit yöunille, omalle ajalle ja oikeastaan kokonaan itsellesikin. Tämä kaiken vastapainoksi kaipasin jotakin positiivisempaa. Eikö lapset myös anna paljon elämään? Onneksi Itkonen vastasikin tarpeeseeni täydellisesti tällä lämminhenkisellä teoksellaan.

Teoriani perheestä koostuu tuokiokuvista. Siinä Itkonen kuvaa taitavalla herkkyydellä niin isyyden hetkiään kuin lapsuuden muistojaan. Myös niitä vaikeita hetkiä, kun oma pinna pettää ja kaaos kaatuu päälle, ja sitten niiden vastapainoksi niitä arjen ihania onnen hetkiä. Itkosen viesti tuntuukin olevan, että perhe myös antaa paljon. Pitää vain arjen touhotuksen keskellä myös välillä muistaa pysähtyä niihin onnen tunteisiin. Tämä teos tuntui todella aidolta ja rehelliseltä. Tällaisen minäkin haluaisin. Ison perheen, jonka kanssa jakaa ne elämään pakolla kuuluvat ylä- ja alamäet. Vanhemmuutta ei ole kuvattu sokerisiirappisin ihannekuvin, eikä elämän pidäkään olla sellaista. Lapset kasvattavat myös meitä vanhempia ihmisinä. Nyt odotan taas toiveikkaana sitä kaikkea ihmeellistä, mitä minullakin on vielä edessä.

 

' Jos nyt valittaisin, niin mistä? Omasta onnestani? Siitä, että olen saanut mitä olen toivonut? Perheen, ja vieläpä ison. '

s. 215 

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjaluotsi, Levoton lukija, Amman lukuhetki, Mustelmiinan mietteitä, Tuijata ja Kulttuuri kukoistaa