Suntio - Antti Hurskainen

Kirjan nimi: Suntio

Kirjoittaja: Antti Hurskainen
Kustantaja: Siltala

Julkaisuvuosi: 2023

Sivumäärä: 282

Mistä: Kirjastosta

 

' He ovat ottaneet tavakseen keskustella. Kirkkoherra ei itse keitä kahviaan, suntio tuo pullat. ' 

s. 13

 

Pienessä maalaisseurakunnassa Suntio hoitaa kirkkoa ja sen tiluksia ja ohessa päätyy aina myös keskustelemaan kirkkoherran kanssa syvällisiä. Oli aiheena sitten raamatun tulkinta, lehtiartikkelin sankaritarina, poliitikkojen anteeksipyyntöjen näytännöt, Ingman Bergmanin elokuvat tai teologi Bonhoefferin aivoituksen, ottavat nämä kaksi erilaiset näkemykset ja juttua piisaa. 

 

Omassa arjessaan Suntio Turtola kasvattaa myös viisivuotiasta tytärtään yksin. Ikävä kyllä hiljalleen heidän arkeensa luikertelee myös kutsumaton vieras - sairaus. Toisaalla kirkkoherra kipuilee Jumalan hiljaisuuden ja oman juopottelunsa kanssa. Siinä missä toinen tuo tuskansa esiin, pysyy toinen vaiti. Kirkkomaalla joku vandalisoi. Lopulta tapahtuu rikos, joka muuttaa kaiken.

 

' - [- -] Mieluummin kuitenkin tyhjyyttä kuin Jeesuksen täsmällisiä kasvonpiirteitä. Mieluummin arvoituksellinen loppu kuin shakkipeli viikatemiehen kanssa.

- Teet syntiä, Sirén. Opinkappaleiden hämärtäminen on syntiä.

- Sinulla on omalaatuinen tarve rationalisoida Jumalaa. Selkeät linjat, oikea oppi, pulinat pois. Parempi "järkivaihtoehto" sekin kuin uskonkysymysten lakaisu nurkkaan sillä perusteella, että ihminen on kehittänyt loogisen päättelyn ja tutustunut geeneihinsä. Tätäkin tapahtui Dawkinsin johdolla parikymmentä vuotta sitten. Lapsen uskosta piti varttua ulos ja alkaa laskea todennäköisyyksiä. Kunnia teologiallesi, Turtola, mutta on se liian johdonmukaista. Et resonoi kaaoksen todellisuuden kanssa.

- Ei ihme, että kiinnyt kadulla näkemääsi laulusitaattiin. Onko tämä Callahan pitkätukkainen? Kavahdat suoraa esitystä, enkä muuten tiedä, löytyykö alkoholiongelmastasi tälle syy vai seuraus. Bergmanin maailmankatsomus on terveempi kuin sinun. Proosallisempi. Hän tekee viikatemiehestä rengin. 

- Jumalan sana tekee Jeesuksesta sairaiden herran. Terveetkin kääntyvät hänen puoleensa kantaen mukanaan aavistusta menetyksen mahdollisuudesta. Pelkään, että en tänään osaa vastata syytöksiisi riittävän ponnekkaasti. Näet että onnun ja painat päälle. '

s. 117 

 

Tämä Hurskaisen romaani oli kyllä hyvin erilainen lukukokemus. Hiukan kevyempien kirjojen jälkeen kaipasin jotakin enemmän ajattelua stimuloivaa, ja päätin tarttua tähän teokseen. Odotin että tarjolla olisi syvällistä pohdintaa, ja pakko se on myöntää, että aikamoista moraalifilosofista settiä tässä olikin tarjolla. Teoksessa mentiin jopa sellaisilla sfääreillä ajatuksenvaihdossa, että omat väsyneet aivoni eivät olleet pysyä mukana sitten millään. Todella skarppina olisi pitänyt olla, että pysyisi kärryillä, kun kaksi päähenkilöä suorastaan vyöryttää keskusteluissaan syvällisiä argumentteja ja sivuavat uskonkappaleita. Keskustelu kävi kiivaana. Dialogissa oli jopa haastavaa pysyä perässä kumpi oli milloinkin äänessä. Yritin vain mutuilla mukana, vaikka en saanut useinkaan edes otetta, mistä milloinkin pohjimmiltaan keskusteltiin.

 

Vaikka oma vireystilani hankaloitti teoksen lukemista, jaksoin silti lukea teosta sinnikkäästi eteenpäin ja kyllä kannatti. Ensimmäisen osan lopussa sain nimittäin sellaisen tumauksen palleaan, että oksat pois. Heräsin horroksesta, olin järkyttynyt. Lopun kirjeet tulikin sitten luettua aivan eri tarkkuudella ja uusin silmin. Aivan hirveätä, mutta toisaalta teos myös haastaa pohtimaan tekoa myös ensijärkytyksen takaa.  Tämä nosti lukukokemukseni aivan uudelle tasolle. Vaikka alun moraalifilosofiset keskustelut eivät siis tehneet vaikutusta, niin lopun tapahtumat todellakin herättelivät pohtimaan ja syvältä. Oltaisiinpa tähän tarinankerrontaan keskitytty vaikeaselkoisen dialogin sijasta myös alussa.

 

Tähdet: 3 / 5 

 

Muualla luettu: Kirjabrunssi