Kilpikonnien hidas valssi - Katherine Pancol

Kirjan nimi: Kilpikonnien hidas valssi (La valse lente des tortues)

Sarja: Eläintrilogia #2
Kirjailija: Katherine Pancol, suomentanut Lotta Toivanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2008, suomennos 2012

Sivumäärä: 749

Mistä: Kirjastosta

 

' Miten valtavasti onkaan tapahtunut vajaassa vuodessa! Elämäni on mullistunut muutamassa kuukaudessa. Ennen olin yksin, aviomies oli jättänyt minut, äiti kohteli minua kaltoin, pankkiirini hätyytteli minua, velat painoivat, olin kirjoittanut romaanin rakkaan sisareni Iris Duponin puolesta, jotta hän voisi julkaista sen omissa nimissään ja loistaa seurapiireissä.

Ja nyt...

Nyt Scorsese on ostanut romaanini elokuvaoikeudet, ja sankarittareni Florinen rooliin kaavaillaan Nicole Kidmania. Kirja on käännetty lukuisille kielille, ja olen juuri allekirjoittanut ensimmäisen kiinankielisen sopimukseni.

Nyt Philippe asuu Lontoossa Alexandren kanssa. Iris kärsii masennuksesta ja nukkuu pariisilaisella klinikalla. [- -]

Nyt olen leski. '

s. 21-22

 

Krokotiilin keltaiset silmät teoksessa kohtasimme Joséphinen jonka elämä näytti varsin erilaiselta kuin nyt. Epätoivoisessa tilanteessa hän suostui kirjoittamaan kauniin seurapiirisiskonsa Iriksen puolesta romaanin, josta on nyt tullut myyntimenestys. Salaisuus on kuitenkin paljastanut. Nyt Joséphine on menestyjä, jolla on viimein omaa rahaa ja sisko Iris on vetäytynyt hermohoitolaan parantelemaan häpeänsä haavoja. Kampaajan matkaan lähtenyt Joséphinen aviomies on myös kuollut, ja viimein Joséphine harjoittelee sydämenasioitaan. Ainut vain, että se tuntuu sykkivän liiankin kovaa hänen siskonsa Iriksen aviomiehelle Philippelle... 

 

Vanha lähiö saa myös vaihtua tyylitietoisen tyttären Hortensian toiveesta Pariisin hienostokortteliin. Hortense tosin lähtee opiskelemaan Lontooseen muotikouluun, mutta Joséphine ja pikkusisko Zoé jäävät harjoittelemaan elämää uudessa vauraassa ja tärkeilevässä ympäristössä. Kaikki ei kuitenkaan ole tälläkään asuinalueella auvoista. Joku käy Joséphinen kimppuun illan pimeydessä ja myöhemmin jopa kuolettavia hyökkäyksiä rupeaa sattumaan. Kerrostalossa kohisee, ja omalaatuiset henkilöt reagoivat asioihin kukin omalla tavallaan. Jotenkin tässä elämän aallokossa pitäisi kuitenkin selvitä ja suunnistaa kilpikonnien tavoin hitaasti tanssahdellen kohti kohtaloaan.

 

' Minä muutun. Minä kasvan kuin auktoriteettia vastaan kapinoiva raivokas teinityttö. Joséphine purskahti nauruun. Teen tiliä itseni kanssa, inventoin uusia tunteitani, arvioin ja punnitsen niitä, minua kylmää, minua kuumaa, ja irrottaudun Iriksestä, kävelen kauemmas ja raivoan hänelle, mutta kävelen kauemmas. '

s. 470-471 

 

Siitä onkin jo melkein viisi vuotta vierähtänyt, kun viimeksi luin Pancolia. Uskomatonta kuinka nopeasti aika rientää! Keväällä näin kuitenkin siskollani kyläillessä pöydällä Pancolin teoksen luennassa, joten päätin palata tämän ihanan ranskalaisen ja runsaan kerronnan kirjailijan pariin. Onneksi varsin hyvin Joséphinen matkaan pääsi takaisin kyytiin, vaikka kaikkia yksityiskohtia en enää edellisestä osasta muistanutkaan. Jo siinä hiirulais Joséphinella oli kasvunpaikka ja tässä jatketaan samalla teemalla. Hän edennyt elämässä, alkanut peräti tapailemaan miehiä ja ruvennut huolehtimaan ulkonäöstäänkin. Silti mielen sopukoissa edelleen jäytää epävarmuus omasta oikeutuksesta. On aika viimein aloittaa irrottautumisprosessi oikukkaan siskonsa Iriksen ikeen alta ja alkaa hengittämään itse. Ylikiltteydestä on haastava päästä täysin eroon, mutta oli ihana seurata kuinka hiljalleen ne omat tarpeet ja tahto alkoivat saada jalansijaa Joséphinen elämässä. 

 

Joséphinen lisäksi kertojia ja näkökulmia tässä tarinassa riitti. Hortensen matkassa sukellettiin Lontoon muotimaailman pauloihin, Zoé puolestaan otti omia askeliaan ensi-ihastuksen saralla. Joséphinen isäpuoli Marcelin kautta seurattiin lapsiarkea jopa hiukan yliluonnollisin ottein, sillä hänen naisystävänsä noiduttiin masennuksen kouriin. Heidän yliälykäs vauvansa oli myös mainio kertoja! Sitten oli vielä Iris ja hänen äitinsä Henriette, jotka molemmat olivat kokeneet kolauksen menettäessään varakkaan miehen ja kamppailivat kynsin hampain pitääkseen elintasonsa rippeistä kiinni. Ja Philippe, jonka ihmissuhteet ja tunteet vasta solmussa olivatkin. Käytiinpä välillä myös pikaisesti kurkistamassa Kiinaan kuolleen Antoinen naisystävä Mylenen nousua kovassa bisnespelissä. Ja kaikkien noiden seurattavien henkilöiden yhteen nitova tekijä oli Joséphine ja hänen tarinansa. Oikeastaan kaikki nuo sivuhenkilöt olivat niin herkullisia, että jäin odottamaan milloin painopiste rupeaisi siirtymään yhä enempi heihin. Nimittäin tuntui, että Joséphinen kasvun matka rupeaa kohtapuolin olla jo taputeltu.

 

Edellisen osan tavoin Kilpikonnien hidas valssi oli siis varsinainen runsaudensarvi. Siinä oli monimutkaisia ihmissuhteita, uutta rakkautta ja vanhoja kaunoja. Sen lisäksi siinä kulki taustalla tuo tutkinta päällekarkauksista hienostokorttelissa. Oikeastaan tästä tietystä ranskalaisuudesta kerronnassa, yhdistettynä moninaiseen kerrontarakenteeseen ja taustalla kulkevaan murhajuonteeseen tuli mieleen Pierre Lemaitren Loistavat vuodet, jonka sarjan pariin pitäisikin palata piakkoin taas uudestaan. Pancolin teos on silti kirjoitettu enempi naisellisella otteella verrattuna Lemaitren miehisiin laseihin. Tuosta hienostokerrostalosta kaikkine omalaatuisine ihmisineen taas tuli mieleen iki-ihana Muriel Barberyn Siilin eleganssi. Suuntia tällä teoksella siis riitti, mutta mielenkiintoista kyllä Pancol onnistui pitämään teoksensa kasassa kaikista näistä haaroista huolimatta. Paikoin oltiin tosin jo lipsumassa vähän liiankin oudon ja bazaarin puolelle, mutta vielä pysyttiin juuri ja juuri tuon rajan oikealla puolella. Teos piti otteessaan massiivisesta koostaan huolimatta. Mukavaa välipalakirjallisuutta, josta löytyy sitä tiettyä kepeyttä yhdistettynä synkempiin puoliin.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Krokotiilin keltaiset silmät 

 

Muualla luettu: Koko lailla kirjallisesti, Illuusioita, Kirjahullun päiväkirja, Luettua, Sunnuntaisatuja ja Anun ihmeelliset matkat