Kiveen hakattu kuolema - Louise Penny

Kirjan nimi: Kiveen hakattu kuolema (The Murder Stone)

Sarja: Three Pines #4
Kirjailija: Louise Penny, suomentanut Outi Järvinen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2008, suomennos 2020

Sivumäärä: 430

Mistä: Kirjastosta

 

' Sitten hän tuhahti itselleen. Hän näki olemattomia ja kuuli ääneen lausumattomia. Hän oli tullut Manoir Bellechasseen päästäkseen hetkeksi eroon kaikesta sellaisesta, rentoutuakseen, ei etsiäkseen tahraa matosta ja veistä pensaikosta - tai selästä. Hän halusi hetkeksi lakata hakemasta pahoja aikeita kohteliaasta keskustelusta ja täysin järkevistä sanoista. Lakata jahtaamasta tunteita, jotka oli tukahdutettu ja taiteltu ja muutettu joksikin aivan muuksi, niin kuin henkinen origami, kaunis mutta pettävä.

[- -] Tässä hän silti seisoi, rauhallisen majatalon puutarhassa, tuijotti nuorta tarjoilijaa ja oli vähällä syyttää häntä vakoilemisesta. '

s. 34-35

 

Bellechasen kartano on vanha hirsirakennus keskellä Kanadan maaseutua. Omaa rauhaa luonnonhelmassa yhdistettynä loistavaan palveluun. Juuri sitä mitä kaiken pyörityksen jälkeen rikoskomisaari Gamache tarvitsee, kun he lähtevät Reine-Marie vaimon kanssa hääpäivän viettoon. Tällä kertaa koko hotelli on kuitenkin täynnä. Rikas Finneyn suku on nimittäin myös majoittunut hotelliin perheen entisen pään muistoksi. Kanada on harvinaislaatuisen helleaallon kourissa ja hikikarpalot vain valuvat selkää pitkin. Mutta sitten viimein koittaa myrsky - ja murha.

 

Gamachen on palattava lomatunnelmista selvittämään, kuinka yksi suvun jäsenistä on joutunut muistopatsaan rusentamaksi. Eihän minkään pitäisi pystyä liikuttamaan niin valtaisaa kivipaasia. Gamachen on aika tiimeineen ruveta purkamaan suvun salaisuuksia. Ja niitä riittää. Finneyt eivät nimittäin voi sietää toisiaan vaan jokainen lause on tikari kohteliaisuuksiin naamioituna. Monetkin olisivat halunneet kuolleesta perheenjäsenestä eroon. Nyt he ovat kaikki eristyksissä Kanadan metsissä. Yhden heistä on oltava murhaaja. Ja Gamachen tehtävä on löytää hänet.

 

' Gamache riisui hellehattunsa ja tunsi auringon täyden voiman päälaellaan. Hän ei muistanut kokeneensa koskaan tällaista hellettä. Päivä oli paahtava. Tuulenhenkäystäkään ei tuntunut, luonto oli täysin liikkumaton ja auringonsäteet pieksivät säälimättömästi maata ja ponnahtivat järven pinnasta uuteen hyökkäykseen. Hiki liimasi jo hänen puhtaan paitansa ihoon. Hän tarjosi hattua vanhukselle. '

s. 95

 

Kun viimeviikon helleaalto lipui Suomen ylle, päätin ottaa lukuun jotakin joka sopi tuohon hikiseen olotilaan. Pennyn dekkarisarjan osat sijoittuvat eri vuodenaikoihin, joten niin minä lukijana kuin rikoskomisaari Gamache pääsimme nyt molemmat sulamaan auringon porotuksessa. Hauska idea tosiaan sijoittaa vuodenajat näin vahvasti osaksi tätä sarjaa. Näin voi eläytyä vielä astetta paremmin, kun kokee itsekin sen saman kelin tai elää juhlapyhien hulinoissa. Onhan Kanadassa paljon samaa Suomen kanssa.

 

Mitä itse dekkariin taas tulee, niin tämä oli taattua laatua. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa olivat jo ihan mukavia, mutta kolmannessa osassa menetin sydämeni lopullisesti tälle sarjalle. Pennyn tavassa kertoa on sitä jotakin. Tässä cozy crimessa nautitaan hyvästä ruuasta, mutta samalla ihmiset ovat vahvasti omanlaisiaan ja heistä löytyy myös syvyyttä. Ihmissuhteet ovat suuressa keskiössä. Kuinka raskaat menneet taakat saattavatkaan olla... Ja ainakin tähän asti myös nuo murhatavat ovat olleet varsin mielikuvituksellisia ja omaperäisiä, joten pisteet siitäkin!

 

Kaikki aiemmat osat ovat sijoittuneet Three Pinesin ihastuttavaan pikkukylään, jossa onkin jo aimo joukkio tuttuja rakkaita hahmoja. Jännitinkin siis etukäteen, miten tämä osa tulee toimimaan, kun ollaankin Three Pinesin ulkopuolella. Onneksi tuttuja hahmoja on silti myös tarjolla ja kyllähän siellä kylässäkin piti pistäytyä sympaattista Kanada päivää viettämässä. Viehätys säilyi ja tapahtumapaikan muutos toi myös mukavasti uusia tuulia. Jokin tässä sarjassa vain saa sydämeni läikehtimään. En varmaan malta kovin kauaa pysyä sarjan parista erossa. Tuo seuraava osa taisikin sijoittua sopivasti syksyyn...

 

' "Meillä kaikilla on sekä onnea että epäonnea", hän sanoi. "Ja joka päivä me teemme laskelmia. Kysymys kuuluukin, kumpaa me silloin laskemme."

s. 425 

 

Tähdet: 4 / 5 

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Kuolema kiitospäivänä

2. Kylmän kosketus

3. Kuukausista julmin

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirjahullun päiväkirja, Kirja hyllyssä ja Kirjavinkit