Kirjan nimi: Täydellinen arvoitus (The Fellowship of Puzzlemakers)
Kirjailija: Samuel Burr, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2024, suomennos 2024
Sivumäärä: 437
Mistä: Kirjastosta
' Clayton Stamper oli arvoitus itselleen.
Sellainen hän oli aina ollut, ja seisoessaan nyt jokusen metrin päässä Pippan avoimesta ruumisarkusta hautajaisia edeltävänä iltana hän pelkäsi, ettei tuo arvoitus koskaan ratkeaisikaan. '
s. 15
Englannin maaseudulla vanhassa kartanohotellissa asuu eläkeläisyhteisö. Se ei kuitenkaan ole mikä tahansa yhteisö vaan maan kirkkaimpien pulmapelien laatijoiden kommuuni. Oli lajinasi sitten sanaristikot, palapelit, koodit, nippelitiedot, erilaiset mekaaniset pulmapelit tai jopa labyrintit tämä oli paikka, jonne terävimmät älyt kokoontuivat yhteen. Ja Pippa oli se suuri taustavoima, joka loi tämän kaiken.
Nyt yhteisönjäsenet ovat kuitenkin jo saavuttaneet hyvin varttuneen iän. Myös Pipan tiimalasin aika on kulunut loppuun. Hän on kuitenkin jättänyt jälkeensä vielä yhden kiperän pulmapolun. Clayton Stamper on nimittäin poikkeus yhteisössä. Hän on parikymppinen nuori miehenalku, joka oli vauvana jätetty kartanon portille hatturasiassa. Hän ei tiedä menneisyydestään mitään ja eläkeläisten pulmapeliyhteisö on ollut hänen kotinsa. Nyt Pippa on kuitenkin päättänyt haudan takaa johdattaa Claytonin menneisyytensä jäljille erilaisten ratkaistavien pulmien johdattamana. Hänen toiveenaan on ollut samalla myös johdattaa tämä nuori mies kohti omaa itsenäistä tulevaisuuttaan.
' Pippa ei voinut olla hymyilemättä.
Puheenaiheena ei nyt tietenkään ollut se, että hän käytti salanimeä (sehän oli muutenkin Timesissa tapana), vaan että hän oli nainen, joka toimi miesten maailmassa ja oli vieläpä huippulahjakas. '
s. 38
Luin muutama vuosi sitten Alexandra Benedictin jouluisen pulmakirjan Joulun murhapeli. Pidin silloin paljon tuosta ideasta upottaa romaaniin mukaan erilaisia pieniä pulmapelejä. Kun huomasin katalogissa tämän Burrin Täydellisen arvoituksen pohdin olisiko tällä jotain samantyylistä tarjottavanaan. Enkä todellakaan pettynyt! Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea fyysisenä kirjana äänikirjan sijasta, sillä tekstin lomassa on sanaristikoita ja muita pieniä pähkinöitä, joita ratkotaan teoksessa pitkin matkaa. Vaikka itse en olekaan mikään ristikkotietäjä, niin tämä oli silti todella herkullinen lisä teokseen. Ja jos minkäänlaisista pulmapeleistä pitää niin onhan se kiinnostava ylipäätänsä lukea yhteisöstä jossa niitä kehitellään laidasta laitaan.
Burrin teos oli itse asiassa jopa parempi kuin osasin odottaa. Claytonin arvoituksen ratkaisemisen lisäksi näillä sivuilla nimittäin vuorottelivat osat joissa valotettiin Pippan ja arvuuttelijoiden kerhon polkua. Kuinka tuo viisikymppinen ristikonlaatija nainen oli pirullisen taitava tehtävissään. Niin taitava, että moni ei ollut uskoa kuullessaan hänen todella olevan nainen, olihan erilaiset pulmapähkinät vielä 70-luvulla mielletty ennen kaikkea miehiseksi maailmaksi. Olikin kiinnostavaa seurata kuinka hän päätyi perustamaan arvuutelijoiden klubinsa, saamaan kaikkien luottamuksen ja rekrytoitua uusia jäseniä niin että lopulta kyseessä ei enää ollutkaan kerran viikossa yhteen kokoontuva kerho vaan oma läheinen yhteisönsä. Yllättäen myös Claytonin hapuilu Pippan jättämällä pulmapolulla oli varsin kiinnostavaa seurattavaa, sillä siinä taas yhdistyi nuoren itsensä löytämisen tarinan monellakin tasolla. Pidinkin oikein paljon tästä lämminhenkisestä pulmakirjasta, joka lämmitti sydäntä.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirsin book club, Kirjat elämäni rakkaus, Lumiomena ja Sivumerkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti