Loistavat vuodet - Pierre Lemaitre

Kirjan nimi: Loistavat vuodet (Le Grande Monde)

Sarja: Suuri maailma #1

Kirjoittaja: Pierre Lemaitre, suomentanut Susanna Tuomi-Giddings
Kustantaja: Minerva

Julkaisuvuosi: 2022, suomennos 2023

Sivumäärä: 624

Mistä: Omasta hyllystä

' 1920-luvulla hän oli hankkinut omistukseensa vaatimattoman saippuatehtaan ja kasvattanut yhtiötä "yhdistämällä käsityöläisperinteen laadun ja tehdastuotannon tehokkuuden", kuten hän asian mieluusti ilmaisi. Kivenheiton päässä place des Canonsilta sijaitsevasta tehtaasta tulisi hänen mielikuvissaan vielä jonain päivänä kaupungin johtava teollisuuslaitos. Muutaman vuoden päästä Pelletierit olisivat Beirutissa samassa asemassa kuin Wendelin suku Lorrainessa, Michelinin suku Clermontissa ja Schneiderit Creusotissa. Hän oli joutunut hiukan tinkimään tavoitteistaan, mutta kehuskeli silti yhä johtavansa "Libanonin teollisuuden lippulaivaa", eikä kukaan tohtinut väittää vastaan. '

s. 13

Maaliskuussa 1948 Pelletierien perhe aloittaa jokavuotista juhlakulkuettaan kaupungin läpi. Herra Pelletier on menestyvän saippuatehtaan pyörittäjä ja tämä traditio on hänelle tärkeä. Tällä kertaa perhejuhlaa varjostaa kuitenkin ikävä ilmoitus. Nyt viimeinenkin Pelletierin kolmesta pojasta on ilmoittanut lähtevänsä pois. Ensin lähti Jean "Pullukka", josta pyrittiin leipomaan saippuatehtan kruununprinssiä kammottavin tuloksin. Jeanilla ei tunnu olevan kykyjä tai haluja oikein mihinkään. Hän lähti tavoittelemaan vaimonsa kanssa parempaa elämää Parisiin - pakoon suurta epäonnistumistaan. Seuraavaksi lähti perheen akateeminen menestyjä Francois. Pariisiin hänkin, mutta yliopistoon opiskelemaan. Nyt on vuorostaan vuorossa Ètienne. Hän on lähdössä kaikista kauimmaksi. Hänen lemmittynsä Raymond on nimittäin muukalaislegioonan mukana Vietnamissa Saigonissa sotimassa sissisotaa. Nyt Ètienne lähtee valuuttavirastoon komennukselle hänen perässään. Nuorimmaisin, tytär Héléne on vielä jäljellä, mutta hänkin elää omaa kapinaansa. Kuka jatkaisi mahtava saippuaimperiumia?

Kaikki ei suju lapsillakaan aivan suurten suunnitelmien mukaisesti. Saigonissa Raymond on kadonnut ja Ètienne joutuu kohtaamaan yksinäisyyden ja epätietoisuuden. Valuuttavirastossakin korruptio rehottaa eikä mikään ole niin kuin hän on ajatellut. Ranskassa puolestaan opiskelujen sijasta Francois kuluttaa päivänsä raskaassa työssä painotalolla haaveillen joskus pääsevänsä vielä kirjoittamaan lehteen. Mikä olisi se mahdollisuus, joka nostaisi hänet kansan huulille maineikkaaksi reportteriksi? Jean puolestaan viettää kaupparatsun elämää. Hänen koko elämänsä on niin epätyydyttävää ja hän itse suuri epäonnistuja. Joskus hänellä myös napsahtaa... Sitten on vielä Héléne. Nuori kapinallinen, joka ei suostu jäämään Beirutiin kun kaikki hänen muut sisaruksensa elävät hohdokasta elämää ulkomailla. Todellisuus ei ole kellekään kuvitelmien mukainen.

 

' Herra Pelletier ei olisi koskaan myöntänyt sitä, mutta Étiennen lähtö oli tuntunut hänestä pahemmalta kuin hän tahtoi myöntää. Hän suri salaa yhtä paljon kuin Hélène, sillä myös hän ikävöi kovasti, todella kovasti, nuorimman poikansa sukkeluutta, hänen niin sydämeen käyvää elämäniloaan. Kotoa puuttui nyt jotain. Vielä enemmän kuin Pulleron tai Francoisin lähdön jälkeen. Esikoisen kohdalla oli ollut kyse paosta, ja se oli ollut melkeinpä helpotus. Francoisin lähtö oli ollut saavutus, olihan hän päässyt huippukouluun. Siitä pojasta tulisi jotain. Ajatellessaan poikiaan hänen tuli surku Jeania, joka - se oli pakko tunnustaa - ei ollut lahjakas missään. Hän ei ollut onnistunut edes solmimaan asiallista avioliittoa. Poika polki paikallaan, eikä tulevaisuus luvannut sen enempää kuin mitäänsanomaton ja ahdistuksentäyteinen nuoruus. Herra Pelletier ei tiennyt, miten hänen olisi pitänyt asiaan suhtautua. Hän ei ollut tajunnut asiaa tai oli tajunnut liian myöhään. Pullero olisi ansainnut toisenlaisen isän. Pojan epäonnistuminen oli isän epäonnistuminen. Koko juttu oli varsinainen murheenkryyni. '

s. 177

 

Takakannessa on oikeastaan kiteytetty tämän teoksen ydin loistavasti: "Taitava juonenkuljetus, hienot henkilöhahmot, vahva tarina ja historiallisen ajankuvan värikkyys tekevät romaanista jännittävän ja nautinnollisen elämyksen." Tätä teosta lukiessa kyllä huomasi, että Lemaitre on suuren luokan kirjailija. Hänen tekstinsä soljui eteenpäin taidokkaana mutta samalla vaivattomana. Ihmisiin pureuduttiin syvälle, eikä kukaan jäänyt vain nätiksi pinnaksi. Elämän raadollisuus ja ihmismielen rumemmatkin puolet tuotiin esiin. Silti Lemaitre ei sorru luomaan niin sanottuja hyviä ja pahoja henkilöitä vaan kaikissa oli rosoja. Jopa kauheuksia tekevää epäonnistuja Pulleroa pystyi säälimään ja jollain kierolla tavalla ymmärtämään.

Näin jälkikäteen ajateltuna on hassua, kuinka teoksen alku ei kuitenkaan ollut yhtä ruusuista ylistystä. Olin saanut teoksen jo aiemmin syntymäpäivälahjaksi ja odotin hyvää lukuhetkeä sen aloittamiselle. Kun nostin tämän kirjapinosta olin jo aika täpinöissäni ja sitten suorastaan järkytyin. Hyvin alussa oli kuvaus siitä, kuinka Vietnamin viidakoissa suoritettiin julmaa kidutusta. Vaikka kuvaus oli suhteellisen lyhyt, oli se minun herkälle mielelleni hiukan liiankin hyvin kuvitettu. Pelkäsin, että tämmöisen väkivallalla mässäilevänkö äijäkirjan siskoni oli minulle laittanut lahjapakettiin. Olisi kuitenkin pitänyt luottaa hänen makuunsa, sillä se ei todellakaan kuvastanut muuta teosta. Oma aikansa myös meni, että tykästyin näihin ei kovin siloteltuihin henkilöihin. Mutta Lemaitre todella osaa hommansa, sillä mitä pidempään heidän matkassaan vietti, sitä vahvemmaksi tuo side muodostui lukijan kanssa ja lopulta en olisi millään malttanut olla nukuttamassa vauvaa unille, kun olisin jo halunnut päästä taas kirjan pariin.

Tämä tarina todella herätti 40-luvun lopun Pariisin ja Saigonin henkiin. Pakko nostaa hattua kuinka taidokkaasti Lemaitre on onnistunut punomaan näin vetävän juonen murhatutkimuksineen, tarkkaavaisine ihmiskuvauksineen yhdistettynä vielä hienoon ajankuvaan. Onneksi tämä oli vasta sarjan avaus. En nimittäin malta odottaa, että pääsisin taas Lemaitren taidokkaan kerronnan vietäväksi. Niin rehellistä, niin aitoa. Ja kuinka jännittävää samalla.

Tähdet: 4 / 5

Muualla luettu: Tuijata, Kulttuuri kukoistaa Leena Lumi, Kirjojen kuisketta ja Kirjavinkit