Kirjailija: Jules Verne, suomentanut Samuli S.
Lukija: Ritva-Liisa Elivuo
Julkaisija: Saga Egmont
Julkaisija: Saga Egmont
Julkaisuvuosi: 1874, suomennos 1904 ja äänikirja 2019
Kesto: 10h 14min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Yhdysvaltojen sisällissodan aikaan pohjoisvaltiolaista joutui sotavangeiksi etelään. Näistä viisi saa päähänsä paeta sotavankileiriltä hyödyntäen kuumailmapalloa. He ovat insinööri Cyrus Smith ja hänen tumma palvelijansa Nab, reportteri Gideon Spillett sekä merikarhu Pencroff ja tämän kasvattipoika Harbert. Tuleepa matkaan mukaan jopa pieni koira Top.
Syttyy kuitenkin kauhea myrsky, joka tempaisee viisikon kuumailmapallon aivan toisaalle. Vailla ohjaista myrsky melkein heittää heidät suoraan Tyyneen valtamereen. Kaukana he näkevät kuitenkin rannan. Sinne he onnistuvat kuin ihmeen kaupalla pääsemään. Tämä ranta on kuitenkin osa autiota saarta. Tällä saarella he joutuvat keksimään selviytymistavat. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että aina suurimman hädän hetkellä aivan kuin saari koittaisi auttaa heitä...
Luin viime vuonna Vernerin klassikkoteoksen Sukelluslaivalla maapallon ympäri, joka olikin yllättävän mukaansatempaava lukukokemus. Tämän Salaperäisen saaren sanottiin olevan sille eräänlaista jatkoa, joten päätin tarttua tähänkin. Halusin tietää minne kapteeni Nemon merelliset seikkailut seuraavaksi vievät. Yllätyinkin siis melkoisesti, kun tässä olikin aivan eri henkilöt ja miljöö kuin tuossa aiemmassa teoksessa.
Siinä missä Sukelluslaivalla maapallon ympäri oli oodi merelle niin tässä taas keskityttiin selviytymiseen autiolla saarella. Veden pinnan alle ei siis enää päästy. Sen sijaan oli yllättävänkin kiinnostavaa päästä seuraamaan, kuinka insinöörimme keksii aution saaren hyvin rajallisista tarvikkeista huolimatta jos jonkinlaista keksintöä. Kohta heillä olikin jo dynamiitit kehitetty, joen uomat siirretty ja karjahaka rakennettu kasvimaineen. Aivan realistisinta tämä ei ehkä ollut, mutta toisaalta Verneelle tyypillisesti jälleen selitettiin kyllä tarkkaan, miten tämä fysikaalisesti oli mahdollista. Lastenkirjailijan sijaan Verne onkin ollut oman aikansa tieteiskirjailija. Lyhennelmien seurauksena näistä tarinoista on vain monin paikoin karsittu nämä tarkat faktat ja jätetty simppeli juoni jäljelle.
Salaperäinen saari ei siis aivan ollut sitä mitä odotin. Kapteeni Nemo ilmestyi estradille vasta aivan viime hetkellä ja hyvin lyhyesti. Jopa Verneen Kapteeni Grant -sarjaan oli enemmän viittauksia kuin itse Kapteeni Nemoon. Merellisen seikkailun sijasta sainkin selviytymistarinan, kuinka autiolle saarelle rakennettiin neuvokkuudella oma pieni yhteisönsä. Onhan tämä selkeästi oman aikansa tuote, esimerkiksi palvelija on tottakai tummaihoinen, hiukan yksinkertainen ja täysin isännälleen omistautunut. Niin juu... Vernerin ansiot ovatkin parhaimmillaan hänen tieteiskirjallisuuden puolella. Uskomatonta ajatella kuinka hän on näitä teoksiaan kirjoittanut 1800-luvun tiedoilla maailmasta. Oman aikansa pioneeri siis.
Tähdet: 3 / 5

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti