Meren katedraali - Ildefonso Falcones

Kirjan nimi: Meren katedraali (La catedral del mar)

Sarja: Meren katedraali #1
Kirjailija: Ildefonso Falcones, suomentanut Satu Ekman
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2010

Sivumäärä: 640

Mistä: Omasta hyllystä

 

' "Arnau, minä luovuin kaikesta, jotta sinä voisit olla vapaa", hänen isänsä oli sanonut aivan äskettäin. "Luovuin maista, jotka olivat kuuluneet Estanyoleille vuosisatojen ajan, jottei kukaan kohtelisi sinua niin kuin minua, minun isääni ja isäni isää on kohdeltu... ja nyt me olemme samassa pisteessä, niin sanottujen jalosukuisten oikkujen armoilla, mutta yhdellä erolla: me voimme kieltäytyä. Poika, opi käyttämään vapautta, jonka eteen olemme ponnistelleet. Päätös on yksin sinun."

"Voimmeko me todella kieltäytyä, isä?" Sotilaan saappaat kopisivat jälleen hänen silmiensä editse. "Jos näkee nälkää, ei ole vapaa. Sinä et näe enää nälkää, isä. Oletko sinä nyt vapaa?"

s. 173

 

Vuonna 1320 Navarclesissa Katalonian ruhtinaskunnassa ollaan valmistautumassa maaorja Bernat Estanyolin häihin. Kun juhlahumu on kiivaimmillaan, saapuu alueen linnanherra paikalle vaatimaan oikeuttaan maata morsian ensimmäisenä. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Estanyolin torppaan syntyy pieni poikavauva, jolla on kuitenkin Estanyolin suvun syntymämerkki. Tämä iskee linnanherran miehuuteen ja saa liikkeelle tapahtumaketjun, jonka seurauksena Bernat lähtee vaaralliselle pakomatkalle lähes henkihieverissä oleva vauva mukanaan. Hän suuntaa kohti Barcelonaa. Tuon kaupungin muurien sisällä on nimittäin maaorjien lupaus vapaudesta. Olettaen, että onnistut asumaan kaupungissa vähintään vuoden ilman että sinut löydetään.

 

Näin poika Arnau kasvaa vapaaksi Barcelonalaiseksi. He asuvat Bernatin siskon savipajaa pitävän miehen alaisuudessa lähes orjan asemassa, mutta ei ole uhrausta jota Bernat ei tekisi poikansa hyväksi. Arnau kuitenkin kaipaa tuntematonta äitiään ja löytääkin eräänlaisen äitihahmon Neitsyt Maria-patsaasta, joka sijaitsee rannassa rakenteilla olevassa Santa Maria del Marin kirkossa. Vaikka elämä heittelee Arnauta milloin menestykseen ja milloin epätoivon syvimpiin allakkoihin, yksi asia on kuitenkin varmaa. Arnaun elämä kiertää silti aina yhtä Santa Maria del Marin katedraalin rakennustöiden kanssa. 

 

' Nähdessään kaksi apumiestä kivensä kanssa Arnau astui eteenpäin. Hän kumartui ja jännitti kaikki lihaksensa. Läsnäolijat pysyivät vaiti. Työmiehet päästivät varovasti kivestä irti ja auttoivat häntä saamaan siitä hyvän otteen. Painon tuntiessaan Arnau köyristyi entisestään ja hänen jalkansa taipuivat. Arnau puri hampaansa yhteen ja puristi silmänsä umpeen. "Ylös!" hän oli kuulevinaan. Kukaan ei ollut sanonut mitään, mutta kaikki olivat päästäneet sanattoman huudon nähdessään pojan jalat. Ylös! Ylös! Arnau suoristi jalkansa taakan alla. Moni huokaisi helpotuksesta. Pääsisikö hän liikkeelle? Arnau odotti, silmät yhä suljettuina. Pääsisikö hän liikkeelle?

Hän otti askeleen. Kiven paino pakotti häntä liikuttamaan toistakin jalkaa ja taas toista... ja uudelleen toista. Jos hän pysähtyisi... jos hän pysähtyisi, kivi paiskaisi hänet alleen.

Ramon niiskautti nenäänsä ja vei kädet silmilleen.

- Anna mennä, poika! hän kuuli jonkun joutilaan ajurin huutavan.

- Noin juuri, taistele!

- Kyllä sinä pystyt!

- Santa Maria del Marin nimeen!

Huudot kimpoilivat louhoksen seinämillä ja seurasivat Arnauta yksinäisellä paluumatkalla kohti kaupunkia. '

s. 207-208

 

Historiallisen Barcelonan katujen vilske. Orjan katkera sappi suussa. Vallanhimoiset ylimystöt. Valtavien kivenmurikkojen ylivoimainen paino harteilla. Jatkuvat kuninkaan sodat. Juutalaisviha. Rahanlainaajan liikevaistoa. Inkvisition kidutuskammion kauhuja. Mutta myös suurta ystävyyttä ja rakkautta. Voimaa jonka avulla pystyy puskemaan eteenpäin, vaikka kaikki toivo olisi jo menetetty. Ja niin alkaa taas uusi päivä ja uusi alku. Kaikesta tästä on Falconesin suurromaani tehty. 

 

Muistan kun melkein viisitoista vuotta sitten tutustui ensimmäisen kerran Falconesin kerrontaan ja Arnaus vaiheisiin Meren katedraalin sivuilla. Rakastuin tähän teokseen täyttä päätä. Se oli vuoden paras lukukokemukseni ja pitkään lempikirjailijaa kysyttäessä vastasinkin Ildefonso Falconesin. Onpahan minulla hänen Paljasjalkainen kuningattarensa signeerattuna. Nyt lukemattomien hyllyssäni odotti Meren katedraalin jatko-osa Maan perilliset, mutta tajusin etten muistanut tästä ensimmäisestä osastakaan enää mitään muuta kuin tuon alun mieleenpainuvan epäreilun linnanherran toteuttaman morsiamen raiskauksen. Päätin siis verestää muistiani ja palata tämän suuren vaikutuksen tehneen tarinan pariin.

 

Ikävä kyllä minun on pakko todeta, että vaikka Meren katedraali edelleen oli hyvä, ei se enää tehnyt sellaista vaikutusta kuin ilmestyessään. Tässä tuntui olevan niin paljon tuota draamaa. Arnaun nousu yhteiskunnassa oli varsin uskomaton ja vastaavasti tasaiseen tahtiin tuli silti niitä todella dramaattisia romahduksia. Vähemmälläkin shokeerauksella oltaisiin pärjätty. Mutta se on kyllä myönnettävä, että tämän tarinan matkassa pääsi kyllä todella kokemaan tunteiden vuoristorataa. Tietysti pitää ymmärtää, että maailma 1300-luvulla on näyttänyt varsin erilaiselta ja kirjassa kuvattuja julmuuksia on tapahtunut. Toinen napina liittyy Falconesin niin tarkkaan historian kuvaukseen. Varmasti tämä yksityiskohtaisuus on ansiokasta, mutta näin 1300-luvun Katalonian valtapolitiikasta täysin ummikkona en jaksanut pysytellä kärryillä ketkä lordit ja hallitsijat siellä taas olivat tukkanuottasilla ja miksi. 

 

Toisaalta kyllä myös tässä lukukokemuksessa oli niitä vaikuttavia hetkiä, joiden vuoksi muistin miksi aikoinaan rakastuin Falconesin kerrontaan. Erityisesti Arnaun ajat bastaixina olivat upeaa seurattavaa. Kuinka hintelä poika päättää isänsä muiston voimalla kantaa uskomattoman raskaita taakkoja ja lunastaa paikkansa killassa ja siten turvata elantonsa nälänhätää kärsivässä Barcelonassa. Aivan uskomatonta kuinka Santa Maria del Marin katedraalin kivet on näiden bastaixien hartiavoimin kannettu louhokselta alas kirkkotyömaalle. Olikin kiehtovaa seurata kuinka Arnaun elämän roolit muuttuivat ja samalla kuitenkin seurattiin katedraalin rakentumista. Tuli ihan hinku päästä näkemään ja ihmettelemään tuota kansan katedraalia ihan paikan päälle!

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjanurkkaus, Illuusioita, Nenä kirjassa, Pussinäädän kirjablogi ja Lukemattomia unelmia