Pikkupappilan joulu - Enni Mustonen

Kirjan nimi: Pikkupappilan joulu

Sarja: Kytösavun tarinoita #0

Kirjailija: Enni Mustonen

Lukija: Erja Manto
Julkaisija: Otava

Julkaisuvuosi: 2025, äänikirja 2025

Kesto: 3h 2min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

On joulu 1876. Nuori Johannes on valittu uudeksi pastoriksi Kytömäen pikkupappilaan Lapualle. Hänen Aino-vaimonsa on tohkeissaan. Nyt viimein hän saa järjestää juuri sellaisen joulun kuin hän haluaa. Piparit paistuvat ja kuusi on jo katsastettu metsästä. Kaikki ei mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaisesti. Kuolema ei katso kelloa ja pastorin ovelle ilmestyy ensin huutolaistyttö Hanna hakemaan viimeistä voitelua vanhalle isännälleen. Sitten paikalle pamahtaa myös Johanneksen itsetietoinen ja määreilevä äiti. Uudessa pastoraatissa on myös omat tapansa järjestää asiat, mutta onneksi emäntäpiika pitää huolen, että asiat tehdään justiinsa eikä melkein niin kuin pitääkin. Joulun hengessä kaikki kuitenkin löytävät jonkinlaiset sovun ja rauhan sydämiinsä. 

 

Olen pitkään etsinyt sellaista rauhallisen tunnelmallista joulutarinaa, joka imaisisi mukaansa ja laskisi joulun tunnelmaan. Ja viimein luulen löytäneeni täsmäosuman! Tämä Mustosen teos henki joulua. Eikä sellaista nykyajan lahjahössötystä ja tilpehööriä vaan ihanaa vanhan ajan menoa. Oli kaikki oleellinen jouluruokineen, leipomisineen ja kuusineen. Tienoon väkeä myös kestittiin ja lauluja laulettiin. Tarina alkoi sopivasti muutama päivää ennen varsinaista jouluaattoa ja päättyi hiukan sen jälkeen. Tarinaa ei oltu turhaan pitkitetty tai koitettu luoda sen suurempaa draamaa. Tässä pienessä tarinassa keskityttiin jouluun ja se tavoitti sen tunnelman täydellisesti.   

 

Tämä pieni jouluinen makupala on esiosa Mustosen uudelle keväällä ilmestyvälle sarjalle Kytösavun tarinoita. Tässä jo esiteltiin uudet keskeiset hahmot kuten pikkupappilan väki sekä kurjissa oloissa elävä huutolaistyttö Hanna, jonka hyvinvoinnista Aino jo huolestuu. Kätevästi tässä siis pohjustettiin jo Hannan astumista osaksi pappilan eloa. Nerokkaasti tämä oli kuitenkin luotu myös jouluiseksi pikku tarinaksi joka viihdytti jo omin voiminkin. 

 

Mustonen on onnistunut puhaltamaan henkilöihinsä aidon hengen. Erilaiset persoonat tunnisti ja ai että kuinka moneen kertaan nyökyttelin mielessäni, että justiinsa noin tuo voisikin toimia ja sanoa. Murteet myös mukavasti elävöittivät kerrontaa ja Mannon luentaa oli ilo kuunnella. Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan, mitä kaikkea tämän uuden sarjan matkassa päästäänkään kokemaan. Ainakin Pohjanmaan körtteistä taidan päästä oppimaan uutta.

 

Rauhallista Joulua kaikille! 

  

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjahilla ja Kirjakaapin avain