Kirjan nimi: Onnenkauppaa Katajamäellä
Sarja: Katajamäki #2
Kirjailija: Anneli Kivelä
Lukija: Pinja Flink
Julkaisija: Karisto
Julkaisija: Karisto
Julkaisuvuosi: 2009, äänikirja 2019
Kesto: 9h 23min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Kotiin Katajamäelle teoksessa Minne muutti Katajamäen herttaiseen kyläyhteisöön omaan pieneen torppaansa. Tällä kertaa palataankin Katajamäen miljööseen uusien henkilöiden saattelemana. Satu on nelikymppinen nainen Pohjanmaalta, jonka elämä tuntuu junnaavan paikallaan. Hän asuu yhdessä kaksosensa Tarun kanssa ja omat vanhemmatkin, yhdessä iltatähti Runon kanssa, asuvat aivan lähellä. Satu kuitenkin haluaa muutosta ja tilaisuutta viimein tehdä jotakin omaa. Kun hänen silmiinsä osuu ilmoitus hotelli Honkahovin avoimesta tiedotussihteerin paikasta, päättää hän kerätä kimpusunsa ja kampsunsa ja ottaa suunnan kohti Pirkanmaata.
Honkahovissa Satu saa uusia ystäviä. Pomo on jäyhä, mutta muuten Satu viihtyy oikein hyvin. Unelma omasta torpasta ja maalaismiljööstä kuitenkin kytee hänen sisällään. Onneksi edellisestä osasta tuttu Pihlaja on jäänyt tyhjille Minnen löydettyä uuden onnen. Siinäpä mainio vuokrakohde Sadulle! Katajamäellä on myös söpö pieni kyläkauppa, jonka pitäjän kolmekymppinen poika Heikki heittää Sadulle joka välissä pientä herjaa pilke silmäkulmassa....
Ja kesäinen hömppöputki sen kuin jatkuu. Tällä kertaa rupesin kuitenkin huomaamaan jo pienoista väsymystä tähän genreen. Kuinka monella tavalla sitä voidaankaan yhdistää päähenkilöpari joka on selkeä jo alusta asti. Toki tälläkin kertaa heitettiin kylän komistusta vähän sekoittamaan pakkaa, mutta... Käy ihan sääliksi tuota opettajapoloista kun joka osassa hän jää vain nuolemaan näppejään muiden hurmatessa päähenkilöneitosemme.
Tällä kertaa pitää myös todeta, että lukuajankohta ei ollut tälle teokselle otollisin. Valitsin tämän mökille juhannusluettavaksi tavoitteena saada nauttia kunnon suomalaisesta kesäisestä maalaisromantiikasta, johon kansikuvakin viittaa. No todellisuudessa pääsin kuuntelemaan räntäsateessa vietettyä talvista tarinaa samalla kun itse hikoilin juhannushelteissä. Kävi siis samoin kuin Leena Paasion Tuuli kääntyy etelään kanssa paitsi, että tässä ei oltu esittelytekstissäkään mainittu mitään teoksen talvisesta ajankohdasta. Miten näiden kansikuvienkin kanssa on niin vaiketa tehdä teoksen sisältöön sopivaa.
Tämä ei siis ollutkaan aivan täsmävalinta mökkimatkalleni. Veikkaan että kesäisenä tarinana tämä olisi voinut toimia paremmin. Aika perussuhdekiemuroita tämä tarjoili lukukokemuksena. Ei noussut genressään mitenkään esiin, mutta kyllä Heikissä oli sen verran sopivasti särmää, että kyllä tätä silti kuunteli ihan mielellään. En kuitenkaan tiedä jatkanko kuitenkaan enää Katajmäki sarjan parissa. Kumpikaan näistä lukukokemuksista ei ole ollut kovin ihmeellinen ja näitä suomalaisia maalaisromanttisia sarjoja kyllä riittää. Seuraavaksi voisi kokeilla jotakin toista.
Tähdet: 3 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti