Kirjan nimi: Troijan sota ja Odysseuksen harharetket (Ilias & Odysseia)
Kirjailija: Homeros, suomentanut Paavo Castrén
Julkaisija: Otava
Julkaisuvuosi: n. 700 eaa, suomennos 2016
Sivumäärä: 545
Mistä: Omasta hyllystä
' Thetis puhkesi kyyneliin ja ihmetteli, mahtoiko jumalista kukaan muu joutua kärsimään sellaista surua kuin hän, joka Zeuksen tahdosta joutui menemään naimisiin kuolevaisen miehen kanssa. Tämä mies vietti nyt jo vanhuudenpäiviä kotona. Mutta Zeus oli antanut hänen synnyttää uljaan pojan, jota hän kaitsi ja kasvatti, kunnes joutui lähettämään hänet sotaan Troijaan vastaan tietäen, ettei saisi häntä enää elävänä takaisin. '
s. 104-105
Oli ennustettu, että Thetis synnyttäisi pojan, joka olisi mahtavampi kuin isänsä. Näin ollen tämä kuolematon nymfi naitettiin kuolevaiselle eikä kukaan Olympoksen jumalista häntä uskaltanut kosiskella. Hänen häistään saakin alkunsa tapahtumat, jotka myöhemmin johtivat jumalatarten kauneuskilpailuun, Pariksen tuomioon ja kauniin Helenan ryöstöön - olihan itse Afrodite tullut luvanneeksi hänet Parikselle puolisoksi. Ja näin Troijan sodan askelmerkit tultiin laskeneeksi ja lliaan tarina Troijan sodasta ja sen toinen toistaan rohkeammista urhoista voi alkaa. Myös Thetis joutuu lähettämään oman poikansa tuonne rajulle sotatantereelle, ja Akhilleuksen rooli sodassa osoittautuukin tärkeäksi.
Voitokkaan Troijan sodan jälkeen miehet lähtevät laivoillaan kohti kotiaan. Ithakan saarella urhean Odysseuksen poika Telemakhos odottaa isäänsä takaisin kotiin häätääkseen röyhkeät ja mässäilevät kosijat. Häntä ei kuitenkaan kuulu. Naamioituneen jumalatar Athenen kehotuksesta hän lähteekin matkalle selvittämään isänsä kohtaloa. Kaikkien odotusten vastaisesti Odysseus on nimittäin elossa. Hänen kohtalonaan oli kymmenen sotavuoden jälkeen päätyä vielä kymmeneksi vuodeksi harharetkille suututettuaan itse merten jumalan Poseidonin. Hän selviää niin lihansyöjä kykloopeista, noita Kirken juonista, seireenien kutsuhuuduista ja monista muista koitoksista ennen pääsyään viimein kotiin. Ja vannoo kostoa kaikille niille jotka ovat häntä vastaan rikkoneet Ithakalla hänen poissaollessaan.
' 'Kuule minua, tummahiuksinen Maanjärisyttäjä, jos todellakin olen poikasi, ja sinä sanot olevasi isäni, älä anna tuhoisan Odysseuksen, Laerteen pojan, jonka koti on Ithakassa, koskaan palata kotiinsa. Mutta jos hänen kohtalonaan on vielä nähdä omaisensa ja päästä isänmaahansa ja komeaan kotiinsa, pääsköön perille vasta aikojen päästä, kaikki kumppaninsa menettäneenä, vieraalla laivalla ja löytäköön kotinsa surkeassa tilassa.' Näin hän lausui rukoillen, ja tummahiuksinen Poseidon kuuli häntä. '
s. 281-282
Homeroksen Illias ja Odysseia kuuluvat jälleen siihen klassikoiden kastiin, jonka tarinan lähes kaikki tuntevat edes jollain tasolla, mutta jonka varsin harva on silti itse varsinaisesti lukenut. Kun tämä Castrénin suomennos ilmestyi kymmenn vuotta sitten, toivoin sen heti joululahjaksi. Mutta niin vain se jäi hyllyyn odottamaan oikeaa lukuhetkeä. Minua nimittäin jännitti kuinka vaikea teos lopulta olisikaan kyseessä. Nyt kuitenkin koitti kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, ja mikä olisikaan paremmin sopinut sen antamiin raameihin. Varsinkin kun lisäponttia tähän koitokseen antoi juuri ilmestynyt Odysseus elokuva.
Castrénin suomennos koostuu kolmesta osasta. Ensin käsitellään Illiasta. Yllätyinkin kun Castrén kertoi esipuheessaan, että varsinainen Illias ei suinkaan valota noita sotaan johtaneita syitä eikä myöskään kerro sen päätöstä. Sen sijaan se kuvaa vain tiettyä osiota sodan melskeessä. Castrén päättikin sisällyttää tähän teokseen koko tuon Troijan sodan mytologian, jotta Illiaan konteksti kävisi paremmin selväksi. Koin tämän varsin lukijaystävälliseksi valinnaksi, sillä itse ainakin olisin kovin jäänyt ihmettelemään muuten. Illiaksen osuudet Castrén on suomentanut käännösten avulla, koska tuo työtaakka alkuperäiskielisestä kääntämisestä Odysseian lisäksi olisi ollut liian suuri.
Oli tosiaan upeata kuulla, että Castrén on Odysseian tosiaan kääntänyt ihan alkuperäiskielestä. Aikamoinen urakka siinä on ollut. Toki runomitta on muutettu proosaksi. Ehkä jotain on lukukokemuksessa näin menetetty, mutta toisaalta näin tarinasta tuli huomattavasti lukijaystävällisempi. En olisi varmaan itsekään uskaltautunut runomitassa tähän tarttumaan. Koen, että käännös olikin varsin laadukas näinkin.
Ja sitten tärkeimpään eli mitä tämän klassikon lukeminen lopulta tuntui. Alun jännitys onneksi hellitti nopeasti, sillä niin hyvin Castrén onnistui johdattamaan lukijansa näiden tarustojen äärelle. Kyllä sen huomasin, että Illiaan sotatannerkuvaukset rupesivat kuitenkin jossain kohtaa hiukan puuduttamaan. Niin monen monta kymmentä urhoa siellä on kuvattu ja heidän yhteenottojaan. Omalla tavallaan tämäkin osuus kuitenkin palkitsi, sillä nyt viimein sain selkeäksi mieleeni miten siellä olleet irralliset tarinat kuten jumalattarien kauneuskilpailu, Helenan ryöstö, Akhilleuksen legenda ja Troijan hevonen, liittyivätkään kaikki toisiinsa selkeänä jatkumona. Ja että moni näistä ei edes sisältynyt alkuperäiseen Illiakseen! Myös se yllätti kuinka paljon eri jumalat ottivatkaan osaa sotaan auttaen omia suosikkejaan. Tai kuinka kiehtovaa oli kuulla hautajaisturnajaisista.
Odysseuksen lukeminen taas palkitsi jo ihan itsessään. Tarina oli kieltämättä vetävä. Tätäkin lukiessa koki kuitenkin yllätyksiä kerrakseen, sillä usein tosiaan viitataan juuri noihin Odysseuksen harharetkiin. Teoksessa oli kuitenkin suuressa roolissa myös hänen poikansa, joka tuskaili kosijoiden kanssa kotisaarella ja lähti etsimään tietoa isästään. Athene myös kuiski niin isän kuin pojan korviin milloin kenenkin hahmossa auttaen suosikkejaan. Yllättävän sukkelaan Odysseus selättikin koitoksensa. Melkein puolet Odysseuksesta olikin sitä kun hän palaa kerjäläiseksi naamioituneena Ithakaan ja rupeaa suunnittelemaan kostoaan röyhkeille kosijoille.
Tämä Castrénin suomentama kokonaisuus tarjosikin minulle enemmän kuin osasin odottaakaan. Tarinat pitivät otteessaan ja kieli soljui vaivatta eteenpäin. Turhaan olin siis pelännyt etukäteen teoksen raskautta (vaikka jotkut Illiaksen hetket olivat kallistua hiukan jo tälle saralle). Loppuun Castrén oli vielä lisännyt tietokirjamaisen osion, jossa hän avaa enempi tuon ajan tapoja ja maailmaa. Sekä tietenkin esittää missä tuo kiistelty Odysseuksen reitti oikein kulkikaan. Aikamoisen kulttuuriteon Castrén on tehnyt jaksaessaan paneutua alkuperäistekstin syövereihin käännöstyössään. Ehkä joku toinenkin innostuu näiden antiikin tarujen maailmaan tarttumaan uuden Odysseia elokuvankin innostamana.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Löytöretkellä Turkissa ja muita matkakertomuksia
Kiitos Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin Gregoriuksen haasteen järjestämisestä! Tässä linkki koosteeseen, josta voi poimia muita klassikoiden lukuvinkkejä.
Aiemmat klassikkohaasteeni:
Klassikkohaaste 15: As you like it - William Shakespeare
Klassikkohaaste 16: Romeo & Juliet - William Shakespeare
Klassikkohaaste 18: Rautatie - Juhani Aho
Klassikkohaaste 19: Sukelluslaivalla maapallon ympäri - Jules Verne
Klassikkohaaste 20: Kasvattitytön tarina - Jane Austen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti