Sarja: Throne of Glass #6
Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Julkaisija: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017, suomennos 2021
Sivumäärä: 768
Mistä: Kirjastosta
' Chaol Westfall, kuninkaallisen vartioston entinen kapteeni ja Adarlanin vastakruunatun kuninkaan Käsi, vihasi erästä tiettyä ääntä yli kaiken.
Pyörien kolinaa. '
s. 9
Varjojen kuningattaren dramaattisten tapahtumien jälkeen Aelinin ja muiden seuraavia askelmerkkejä päästiin seuraamaan Taistelun myrskyt teoksessa. Adarlan uusi kuninkaan Käsi Chaol sekä uusi vartioston kapteeni Nesryn suuntasivat kuitenkin kohti Eteläistä mannerta, ja nyt pääsemme seuraamaan minkälaisiin seikkailuihin he päätyivätkään tuolla toisella mantereella.
He ovat mahtavan Khagan vieraita näiden loisteliaassa palatsissa, mutta kuinka saada Khagan lähtemään mukaan auttamaan heitä sotatantereelle Erawanin pahuutta vastaan? Khagan on nimittäin juuri menettänyt yhden lapsistaan ja suruaika vaivaa valtakuntaa. Palatsissa ei kuitenkaan juonittelut lopu, sillä onhan yksi Khaganin lapsista tuleva perillinen. Mutta kuka?
Samaan aikaan Chaolilla on myös oma agenda matkalleen Eteläiselle mantereelle. Hänen selkärankansa on vaurioitunut ja nyt niin ylväs kapteeni joutuu kulkemaan pyörätuolissa. Voisiko joku Torre Cesmen maineikkaista parantajista auttaa häntä mahdottomassa parantumisessa?
' Kaksi tehtävää. Hänellä oli kaksi tehtävää täällä, eikä hän vielä ollut varma, kumpi niistä olisi mahdottomampi.
Hänen piti taivutella Khagan ja tämän kuusi mahdollista perillistä liittymään mahtavine joukkoineen sotaan Erawania vastaan...
Ja hänen piti löytää Torre Cesmestä parantaja, joka voisi jollain keinolla auttaa häntä taas kävelemään.
Joka voisi - hän värähti inhosta näin ajatellessaan - korjata hänet.
Hän vihasi sitä sanaa. Melkein yhtä paljon kuin pyörien kolinaa. Korjata. Vaikka juuri sitä hän aikoi anella tarunhohtoisia parantajia tekemään, itse sana ärsytti häntä silti niin, että hänen vatsaansa väänsi. '
s. 12
Taistelun myrskyt jäi sen verran jännittävään huipennukseen, että oli heti pakko päästä jatkamaan tämän Maasin sarjan parissa. Mutta ai että minä petyinkään kun selvisi, että tämä sarjan kuudes osa ei jatkanutkaan siitä mihin edellinen jäi, vaan olikin Chaolin ja Nessryn tarina. Keskiössä siis juuri ne kaksi päähenkilöä, joista en ole välittänyt oikein missään vaiheessa. Siskoni kuitenkin vakuutteli, että kyseessä ei ole mikään sivupolku vaan kaikki tulee punoutumaan yhteen, kunhan vain annan teokselle mahdollisuuden. Ja onneksi teinkin juuri niin.
Alun epäilyksistä huolimatta Aamunkoiton torni nimittäin muotoutui minulle kaikista vahvimmaksi lukukokemukseksi tämän sarjan parissa. Maas onnistui hienosti tavoittamaan itse kunkin päähenkilön sisäisen kasvun matkan. Itsensä hyväksymistä ja traumojensa kohtaamista. Yrenen parantamisprosessit tuntuivat aidoilta - keho ja mieli ovat yhtä ja molempia tarvitaan.
Henkisen kasvun lisäksi tämän tarinan miljöö oli myös herkullinen. Khaganin palatsi oli kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista ja heidän soturikansansa kuin Mongolivalloittajat. Olikin kiehtovaa päästä kurkistamaan jälleen hiukan erilaiseen maailmaan perinteisen haltia ja kuninkaat fantasiamaailman sijasta. Lentävät rukit olivat myös mainio vastine lohikäärmeille. Jännittäviä hetkiä ja suuria paljastuksia oli myös luvassa sekä toki uusia herkullisia henkilöhahmoja.
Tässä teoksessa oli itse asiassa paljon samaa kuin Maasin Valtakunta-sarjan viidennessä Hopealiekkien valtakunta osassa, jossa päästiin seuraamaan Nestan tarinaa ja kasvua. Samalla lailla sivuhenkilö nostettiin keskiöön ja näin pystyttiin keskittymään rauhassa heidän henkiseen kasvuunsa ja uusien asioiden esittelyyn, kun perusjuonta ei tarvinnut kuljettaa sivussa mukana eeppisine taisteluineen. Nämä molemmat tarjosivat pitkien sarjojen kaipaamaa tuoreutta. Olin aivan koukussa Aamunkoiton torniin ja vain ahmaisin tämänkin järkäleen hetkessä. Pakko se on myöntää, että Maas tietää mitä tekee.
Tähdet: 5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
1. Lasipalatsi

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti