Keskiyön kruunu - Sarah J. Maas

Kirjan nimi: Keskiyön kruunu (Crown of Midnight)

Sarja: Throne of Glass #2

Kirjoittaja: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2018

Sivumäärä: 451

Mistä: Kirjastosta

' Celaena tukahdutti vavahduksen. Hän pelasi nyt äärimmäisen tappavaa peliä. Nyt kun hänen kohteensa olivat Rifthholdissa - nyt kun hänen kohteenaan oli Archer... Hänen piti keksiä, miten hän voisi pelata taitavammin. Jos kuningas ikinä saisi selville totuuden, jos kuningas saisi tietää, mitä Celaena puuhasi...

Hän tuhoaisi Celaenan. '

s. 23

 

Sarjan ensimmäisessä osassa Lasipalatsissa kohtasimme kuuluisan nuoren salamurhaajan Celaenan, joka oli kuitenkin jäänyt kiinni ja joutunut pakkotyöleirille suolakaivoksille nääntymään. Kaikkien odotusten vastaisesti tämä juuri täysi-ikäiseksi varttunut nuori nainen voitti kuitenkin julman kuninkaan kilpailun siitä kuka olisi hänen seuraava Kuninkaan Miekka. Uudessa pestissään Celaena elelee mukavasti Lasipalatsissa saaden ruhtinaallisen korvauksen tehdyistä töistään. Ainut ongelma on, että Celaenaa ei suinkaan huvita avittaa kammottavaa kuningasta hänen juonissaan. Näin ollen aina kun hänet lähetetään surmaamaan joku, lavastaa hän tämän vain kuolleeksi ja auttaa maanpakoon. 

 

Tähän asti Celaena on selvinnyt tehtävistään eikä kuningas epäile mitään. Nyt tilanne kuitenkin hankaloituu. Kuningas epäilee, että aivan hänen silmiensä alla Rifthholdin kaupungissa pesii salaliitto, joka pyrkii sotkemaan hänen suunnitelmansa. Ensimmäinen nimi Celaenan tappolistalla onkin hänen vanha tuttunsa salamurhaajien killan ajoilta eli mieskurtisaanina toimiva Archer. Archer nyt sattuu vain olemaan koko valtakunnan tunnetuin ja halutuin kurtisaani, joten Celaenalla ei ole helppo tehtävä edessään. Toisaalta mikä ylipäätänsä on tämä kapinaliike, joka on nousemassa kuningasta vastaan? Ja mitä vielä kammottavampia suunnitelmia kuninkaalla onkaan jo orjuuttamiensa valtakuntien varalle? Aivan kuin valtakuntien asioissa ei vielä olisi tarpeeksi, niin sen lisäksi Celaena painii rakkaussuhteissaan. Toisaalla on vartioston vankka kapteeni Chaol, mutta myös kruununprinssi Dorian haikailee edelleen Celaenan perään. Vanha taikuus on myös heräämässä. Celaenan on aika valita puolensa.

' Celaena oli päästään pyörällä, mutta yritti rauhoittua ja sanoi: "Eihän taikuus enää toimi."

"Uusi taikuus ei toimi. Kuningas ei kuitenkaan pysty pyyhkimään pois vanhoja loitsuja, jotka hyödyntävät vanhempia voimia - kuten mahtimerkkejä. Muinaiset loitsut ovat yhä voimassa, etenkin ne, jotka herättävät kohteen eloon."

"Oletko sinä... elossa?"

Kolkutin naurahti. "Elossa? Olen pelkkää pronssia. En hengitä, syö tai juo. En siis ole elossa. En myöskään ole kuollut. Minä vain olen." '

s. 57

Sarjan avausosassa pidin erityisesti siitä kuinka monitahoinen sen päähenkilö oli. Celaena oli samanaikaisesti tappava Adarlain surma, mutta myös punastuva tyttö joka rakasti vaatteita ja kirjoja. Nyt kuitenkin kun Celaena on laitettu niin sanotusti tositoimiin niin minua rupesikin ärsyttämään aika paljon tuo kahtiajakoisuus ahh niin taitavan tappajan ja sen hemmotellun tytön välillä, joka vain ryntäsi kauppoihin tuhlaamaan palkkiorahansa toinen toistaan prameampiin vaatteisiin, kirjoihin ja suklaakakkuihin. Jotenkin en enää nähnyt kuinka kyseessä olisi sama henkilö ilman hyvinkin jakaantunutta persoonallisuutta. Toinen puoli missä teoksen nuortenosasto näkyi, oli sen ihmissuhdesopissa. Siis apua noita teinisuhdedraamoja! Jälleen kerran päädyn vertaamaan tätä Hobbin Salamurhaajan oppipoikaan ja onhan se pakko myöntää, että tuossa aikuisten fantasiassa on hiukkasen paremmin rakennetut hahmot, ihmissuhteet ja juonikuviot.

 

Nyt kun olen saanut purettua systeemini patoumat voin jatkaa toteamalla, että itseasiassa tuon alun hitaan ja liiankin teiniromanttisen alun jälkeen sarja kuitenkin imaisi minut taas aivan pyörteisiinsä. Salamurhaajia, salaisia kapinajärjestöjä, mystisiä salisuuksia, mahtimerkkejä ja taikuutta... kaikkea sitä mitä vetävältä kesälukemiselta voi toivoa fantasian alta. Itse asiassa se että kyseessä oli YA-fantasiaa oli myös toisaalta positiivista, sillä se teki kerronnasta helppolukuista ja sivut vain kääntyivät ilman että piti liiaksi uppoutua kuluttamaan aivosoluja perässä pysymiseen. Erityisesti kesällä on mukava lukea kaikkea rentoa ja helppolukuista ja tämä sivujenkääntäjä sopi siihen kyllä kuin nenä päähän. Pakko myös mainita tuo aivan ihastuttava kolkutin Mort, jonka näsäviisaat kommentit hukassa olevalla Celaenalle olivat aivan mahtavia. Jäipähän tarina taas myös sellaiseen cliffhangeriin paljastuksineen, että pakkohan sarjan parissa on jatkaa!

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Lasipalatsi

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu:  Kaiken ei tarvitse olla totta, Haaveena kirjailijan ura ja lotta reads books