Siivenisku - Rebecca Yarros

Kirjan nimi: Siivenisku (Fourth Wing)

Sarja: Empyreum #1
Kirjailija: Rebecca Yarros, suomentanut Laura Haavisto
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos 2024

Sivumäärä: 574

Mistä: Kirjastosta

 

' "[- -] Tämä" - hän osoittaa kädellään kohti linnaketta - "ei ole mikään satu, jossa kaikki selviävät hengissä. Todellisuus on kova, kylmä ja välinpitämätön. Kaikki täällä olijat eivät pääse takaisin kotiin... tai sinne, mitä kodeistamme on ylipäätään jäljellä. Älkää erehtykö luulemaan, että emme olisi sodassa, joka kerta kun astumme kvadranttiin." Hän nojaa hiukan eteenpäin. "Joten jos ette vittu saa itseänne kerättyä ja taistele henkenne edestä niin ei. Te ette selviä." '

s. 104

 

Violet on parikymppinen nuori nainen, jonka koko elämä on tähdännyt sitä hetkeä varten, kun hän voi astua Basgiathin sotakorkeakoulun ovista sisään kirjurien kvadranttiin. Nyt on viimein koittanut tuo päivä. Mutta sotakorkeakoulun komentaja, hänen äitinsä, on päättänyt, että se ei ole suinkaan kirjurien ovi josta tytär on astuva korkeakoulun porttien sisään. Violetin äiti, sankarikuoleman kokenut veli sekä ansioitunut sisko ovat kaikki maineikkaita lohikäärmelentäjiä. Ja lentäjien kuolettavaan kvadranttiin vie nyt myös Violetin tie.

 

Lentäjien koulutuksesta vain harvat ja valitut selviävät hengissä. Jo heti sisään tullessa on ylitettävä kapea ja liukas Vallisilta, jossa jo osa putoaa kohti kuolemaansa. Sen jälkeen edessä on kaksintaisteluita ja oikeastaan kadetteja jopa kannustetaan hankkiutumaan eroon heikoista vapaa-ajallaankin. Eikä pidä unohtaa lohikäärmeitä, jotka polttavat kyllä karrelle ne jotka eivät ole heidän arvoisiaan. Elämä kvadrantissa on siis yhtä selviytymistaistoa jo kelle tahansa, saati sitten Violetille, joka on pienikokoinen ja niin heiveröinen, että hänen nivelensä paukkuvat sijoiltaan milloin mistäkin. Tämän kaiken lisäksi ovat myös merkityt. Kapinallisten lapset, jotka kantavat syvää kaunaa Violetin komentaja äidille, joka julmasti teloitti heidän vanhempansa. Vastoin kaikkia odotuksia Violet kuitenkin taistelee selviytyäkseen, vaikka hänen selässään onkin valtaisi maalitaulu. Mutta voiko hän koskaan saada näin pienenä omaa lohikäärmettä? Ja voiko hän todella selviytyä kaikista vuoden haasteista hengissä? Varsinkaan kun naapurivaltion joukot lisäävät jatkuvasti hyökkäyksiään Navarren raja-alueille... 

 

' "Kiehtovaa. Näytät hauraalta ja helposti murtuvalta, mutta oikeasti oletkin vihamielinen tapaus, vai mitä?" Kiitollinen hymy kohoaa hänen täydellisille huulilleen, kun varjot tanssahtelevat tammenrungolla ja ottavat sormien muodon. Ne nyppäävät tikarit irti puusta ja tuovat ne Xadenin odottaviin käsiin.

[- -] Inhoan sitä, miten kaunis hän on, miten tappavaksi hänen kykynsä hänet tekee, kun hän astelee minua kohti varjot kintereillään kieppuen. Hän on kuin ne myrkylliset kukat, joita olen lukenut kasvavan Cygnisenin metsissä idässä. Hänen viehätyksensä on varoitus olla tulematta liian lähelle, ja minä todellakin olen liian lähellä. '

s. 108 

 

Tämä aikuisten romantasia on ilmeisesti kohdannut aikamoista hypetystä somessa. Itse olen pitäytynyt ihan vain blogien perinteisellä tantereella, mutta tännekin puolelle tuo innostuksen aalto onnistui välittymään arvosteluissa. Tunnetusti pidän fantasiasta, joten pitihän se kokeilla onko tämä hype aivan tuulesta temmattua. Ja pakko myöntää, että olin heti ensisivuilta lähtien naulittuna penkkiini ja vain haaveilin milloin taas pääsisin tämän koukuttavan teoksen pariin! Tosin alussa kyllä hiukan tirskuin mielessäni, kun Violetin suuri vihollinen nro 1 kuvailtiin niin seksikkäänä ja vetävänä. Pohdinpahan vain, että jaa ilmeisesti romantasia tarkoittaa fantasian ja kevyen kioskipokkarin yhdistelmää, mutta onneksi olin väärässä tämän suhteen. Kyllähän sitä seksuaalista jännitettä tässä teoksessa oli aivan eri tavalla kuin nuorten fantasiassa, mutta se oli tehty varsin hyvällä maulla loppujen lopuksi. 

 

Tässä teoksessa oli oikeastaan kaikki kohdallaan. Oli kiinnostava fantasiamaailma. Lohikäärmeitä(!) ja eräänlaista taikuutta jota ammennettiin ihmisten ja lohikäärmeiden siteestä. Harry Pottereiden jälkijunassa olen aina ollut hyvin koukuttunut myös näihin kertomuksiin koulumiljöössä. Tässä olikin juuri sopivasti jännitteitä, mutta myös toveruutta. Hauskaa sanailua ja kuumia katseita. Mitä nyt Violetin lentuepäällikkö ja lapsuudenystävä Dain oli ylisuojelevuudessaan jo aika rasittava. Anna nyt tytön edes yrittää ja auta häntä sen jatkuvan hyysäämisen ja pelonlietsonnan sijaan! Ja siis kuinka kutkuttava tuo koko lentäjien brutaali koulutus olikaan. Uusia haasteita sen kuin tuli vastaan ja siinä ei auttanut muuta kuin kasvaa ja kehittyä tai no päätyä liiskaantuneena maahan, kaula poikki tai höyryäväksi savupilveksi. Onneksi sen minkä Violet kärsii fysiikassa hän voittaa älyssään ja oveluudessaan. On kätevä taito osata koodeksi ulkoa ja tietää miten sen sääntöjä pystyy sopivasti venyttämään...

Sanoinhan jo, että rakastin tätä kirjaa? Jotenkin kerronta vain soljui eteenpäin ja juuri sopivin väliajoin tuli uutta jännitystä ja yllättäviä käänteitä eteen. Olin niin pahasti koukussa. Eihän tämä suuria maailmaa muuttavia ajatuksia herättele, mutta omassa genressään tämä vain toimi niin moitteettomasti, että minulla ei ollut mitään napinan sanaa. Juuri tällaista teosta olen odottanut! Onneksi tuo seuraava osa julkaistaan jo parin kuukauden päästä eli odotus ei ole pitkä. Haluan nimittäin jo pian takaisin tähän lohikäärmeiden ihmeelliseen maailmaan.

 

' Lohikäärme ilman lentäjäänsä on tragedia.

Lentäjä ilman lohikäärmettään on kuollut. '

s. 9

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Ruusun nimi, Siniset helmet ja Yöpöydän kirjat