Pitkä matka paratiisiin - Leah Chishugi

Kirjan nimi:Pitkä matka paratiisiin (A Long Way From Paradise)
Kirjoittaja: Leah Chishugi, suomentanut Anu Nyyssönen
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2012
Sivumäärä: 356
Mistä: Oma

'' Tie oli tulvillaan ruumiita. Ihmisiä oli silvottu, kun nämä olivat yrittäneet paeta. Kävellessä yritimme löytää jalansijaa ruumiiden välistä, niiden väistelystä oli tullut jo rutiinia. Osasin ajatella enää vain eteenpäin pääsemistä. Tiesin, että valitsimmepa minkä reitin hyvänsä, kohtaisimme ruumiita. Ne olivat kuin syksyn lehdet: vaikka kaikki siivoaisi pois, seuraavana päivänä putoaa lisää.''
s. 113

Tämä kirja on Leah Chishugin omaelämänkerrallinen teos paostaan Ruandan kansanmurhan keskeltä. Hän eli lapsuutensa Zairessa suuren ja varakkaan perheensä kanssa. Hänen elämänsä oli etuoikeutettua ja hiukan hemmoteltua. Leah teki satunnaisesti mallin töitä ja 17-vuotiaana hän sai ensimmäisen lapsensa Jean-Lucin ja he muuttivat takaisin kotimaahansa Ruandaan. Huhtikuussa 1994 kansanmurha alkoi koko kauheudessaan. Äärihutut järjestäytyivät ja interahamwit rupesivat kiertämään, ainoana tavoitteenaan puhdistaa maa torakoista. Leah on tutsi. Hän oli torakka.

'' Tirkistelin kauhuissani. Josephinen taloa ympäröivän bambuaidan rei'istä ja kirkaisin mielessäni, kun näin kauniin nuoren naisen, jonka vatsa oli viilletty halki. Hän makasi maassa ja vaikersi ääneen.
´´ Katsotaanpa miltä tutsivauva näyttää´´, yksi interahamwen miehistä nauroi. Hänen kätensä ja vaatteensa olivat naisen veren tahrimat. Miehessä ei ollut mitään inhimillistä. - -
´´ Tuo kuoleva nainen tuolla kadulla on hutu. He eivät edes tiedä eivätkä välitä siitä, ketä he tappavat, kun ovat kerran päässeet veren makuun. ´´ ''
s. 77

Koko Ruanda menee sekaisin ja kadut lainehtivat verestä. Leah piiloutui lapsensa kanssa, mutta ainut keino selvitä hengissä on paeta Zaireen. Matka on pitkä ja vaarallinen, mutta kaikki ajatukset leahin päässä keskittyvät vain yhteen asiaan - selviytymiseen. Onneksi matkanvarrelta löytyy myös monia hyviäkin ihmisiä, jotka auttavat häntä eteenpäin, mutta kehen voi todella luottaa, kun on nähnyt aviomiestenkin teurastavan omia tutsi vaimojaan ja lapsiaan. Kuin ihmeen kaupalla Leah pääsee Zaireen, mutta hän ei tunne oloaan vieläkään turvalliseksi. Näin pakomatka jatkuu, ja Leah tulee huomaamaan, ettei mikään paikka ole tarpeeksi kaukana Ruandasta. Missään hän ei pysty todella hengähtää.

'' Kun ensi helpotus onnistuneesta paostamme kaikkosi, tilalle nousivat ahdistus ja epätoivo. Arkipäiväisestä elämästä selviytyminen tuntui ylivoimaiselta haasteelta.''
s. 167

Ei sitä pysty edes kuvittelemaan, mitä ruandalaiset ovat joutuneet kokemaan, ja ennen kaikkea, miten joku on voinut selvitä hengissä siitä. Hirveätä edes ajatella, mitkä syyt ovat johtaneet tuohon, koska tuskin kukaan ryhtyy silmittömästi murhaamaan kokonaista ryhmää ilman mitään todella painavia syitä, vaikka silloinkin se tuntuu järjettömältä. Kirja alussa oli parin sivun tiivistelmä Ruandan, Zairen ja kansanmurhan vaiheista.  Kuitenkin tuntuu käsittämättömältä, miten ihmisissä pystyy syttymään tuollaista julmuutta. Ilmeisesti olen naiivi, mutta olisin toivonut, että tuollaisia kauheuksia ei enää tapahtuisi.

Kirja on vaikuttava, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se räväyttää kansanmurhan kauheudet vasten kasvoja. Tietysti olin kuullut Ruandan kansanmurhasta aiemmin, mutta tämä oli todella silmät aukaiseva lukukokemus. Kuitenkin kaiken tuon pahuuden keskellä oli pieni ripaus toivoa. Ihmisten hyvyyttä ja inhimillisyyttä tuotiin myös esiin, kun he auttoivat Leahia pakenemaan. Toivo paremmasta tulevaisuudesta ja leahin uskomaton sitkeys olivat myös hyvin ihailtavia. Verta hyytävistä tapahtumista huolimatta  tästä jäi tunne, että kaikki on mahdollista. Joku todella pystyi selviämään hengissä tuollaisesta helvetista.

Tähdet: * * * *

Tämän ovat lukeneet myös mm. Norkku/nenä kirjassa, Mari A:n kirjablogi ja Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä