keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Nevermoor: Morriganin koetukset - Jessica Townsend

Kirjan nimi: Nevermoor - Morriganin koetukset (Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow)
Sarja:  Nevermoor #1
Kirjoittaja: Jessica Townsend, suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:  2017, suomennos 2018
Sivumäärä: 366
Mistä: Kirjastosta

' Olen pahoillani, Morrigan harjoitteli mielessään, mutta olen Kirottujen Lasten Rekisterissä. Kuolen ehtoona. Kiitän ajastanne ja kiinnostuksestanne. '
s. 34

Morrigan Korppi on on kirottu lapsi. Kaikki ikävä mitä ympärillä tapahtuu on kissan kuolemasta ja koulun tulipalosta aina pilaantuneeseen marmelaadiin Morriganin syytä. Jo pelkkä Morriganin katse tai toivotus voi tarkoittaa tulevaa onnettomuutta. Morriganin poliitikko isälle Corvukselle tämä on erityisen ongelmallista. Katsokaa vaikka kannatuslukuja! Corvuksen onneksi Morrigan täyttää jo yksitoista eli enää vuosi ajan viimeiseen päivään Ehtooseen. Joka kahdestoista vuosi aika vaihtuu, mikä tarkoittaa muille uutta alkua, mutta edellisenä Ehtoona syntyneille kuolemaa. 

Yhdennentoista syntymäpäivänsä aattona Morrigan pääsee mukaan kaupungin Tarjouspäivään, jolloin eri suojelijat tarjoavat opiskelupaikkoja harvoille ja valituille. Yllätten vastoin kenenkään odotuksia Morrigan saa tarjouksen - ja sitten toisen ja kolmannen ja neljännen. Miten kirottu lapsi voi saada lukuisia tarjouksia kun jo kahden tarjouksen saaminen on poikkeuksellista? Jonkun on pakko pilailla Morriganin kustannuksella. Samana päivänä taivastauluinen kellotorni näyttää Ehtoon aaton koittaneen - vuoden etuajassa!

Kuolemansa päivänä Morrigan saa uudestaan kirjeen Jupiter Pohjoiselta, joka tarjoaa hänelle mahdollisuutta sisäänpääsyyn Meineikkaaseen Seuraan. Morrigan ei ole ikinä kuulutkaan moisesta, mutta päättää allekirjoittaa sopimuksen sillä mitä hävittävää hänellä olisi. Kuoleman jo kolkutellessa Morriganin ovelle itse Jupiter Pohjoinen saapuu paikalle mekaanisella hämähäkillään ja vie hänet salaiseen maailmaan: Tervetuloa Nevermooriin, paikkaan jossa vain mielikuvitus on rajana!

Kaikki ei ole kuitenkaan vielä selvää, sillä voidakseen jäädä Nevermoorin ihmeelliseen maailmaan on Morriganin läpäistävä neljä haastavaa koetusta päästäkseen Meineikkaan Seuran jäseneksi. Sadoista hakijoista vain yhdeksän saavat rintapieleensä Meineikkaan Seuran etuoikeutetun M-pinssin. Kaikilla hakijoilla on myös jokin erikoistaito tai kyky. Kuinka normaali Morrigan voisi selvittää koetukset ja kilpailla paikoista enkeliääniseen Noellen tai lohikäärmeratsastaja Pihlajan kanssa ilman mitään kykyä?

' Kattokruunu ryömi joka päivä lähemmäs valmista, mutta matkaa oli jäljellä paljon. Tässä vaiheessa ei voinut vielä nähdä, minkä muodon se ottaisi. Fenestra oli avannut aiheesta vedonlyönnin. Frank vannoi kaikkialla, että siitä tulisi upea riikinkukko, mutta Morrigan toivoi yhä, että se voisi palata samaksi vaaleanpunaiseksi purjelaivaksi, josta Jupiter oli pitänyt. '
s. 147

Heti alkuun todettakoon, että Townsend on luonut todella herkullisen maailman. Suorastaan rakastuin Jupiterin Hotelli Deukalioon, jossa Morrigankin asusteli koetustensa välissä. Deukalionilla oli selkeästi oma tahto, sillä se muun muassa pudotti aulan kattokruunun kuin mädän hedelmän, jotta voisi kasvattaa uuden entistä upeamman tilalle. Morraganin huone myös muutti aina muotoaan selkeästi iteroiden Morriganin mieltymyksiä: milloin sänky vaihtui riippumattoon tai kylpyhuone kasvoi tanssisalin kokoiseksi. Hotelli Deukalion käytävillä kohtaamme myös valtavan kissan eli magnifikatti Fenin sekä vampyyrikääpiö Frankin. Pääsisipä joskus itsekin vierailulle tuonne lumoavaan hotelliin!

Morriganin koetuksia on paljonkin vertailtu Harry Pottereihin. Tietysti yhtymäkohtia on jonkin verran, kuten omassa maailmassaan hyljeksitty yksitoistavuotias päähenkilö, joka saa kirjeen opinahjosta maailmasta josta ei ole ennen kuullutkaan. Voldemortiin taas on verrattavissa Meinioseppä, joka aiheutti muinoin kauheata tuhoa ja jonka pelkän nimen mainitseminen aiheuttaa kuulijoissaan vilunväristyksiä. Näistä samankaltaisuuksista huolimatta Nevermoor seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Toisaalta nautin Morriganin koetuksista samallalailla kuin Harry Potterien ekoista kirjoista: niissä on vielä tiettyä päähenkilön viattomuutta, uuden maagisen maailman esittelyä sekä nokkelia heittoja tekstin lomassa joille naurahtaa ääneen. Tuntuikin kuin olisi palannut kotiin, vaikka juonikuviot olivatkin itsenäiset. Ehkäpä samalla suomentajalla on myös ollut osaltaan näppinsä pelissä.

Viihdyin Morriganin koetusten parissa ja ahmaisin teoksen vuorokaudessa, sillä en malttanut luopua sen luomasta kuplasta. Oikeastaan sivuja olisi voinut olla vielä enemmänkin, sillä nyt itse koetukset käsiteltiin varsin rivakasti. Jäänkin innolla odottamaan mitä kaikkea Nevermoorilla onkaan vielä tarjottavanaan, sillä tuntuu että olisin nähnyt vasta murto-osan siitä. Välttelin pitkään nuorten kirjoihin tarttumista, mutta pakko se on myöntää että nämä nykyajan YA-fantasiat vain vetovat minuun. Caraval pääsi viime vuonna top listalleni. Katsotaan miten käy Morriganin kanssa.

' "Näet sitten. Mihin minä jäinkään? Rantoihin: surkeita. Mutta jos kaipaat viihdettä, niin meillä on Trollosseum. Siihen sinä rakastut. Jos rakastat väkivaltaa. Trolliottelut joka lauantai, kentaurirollerderby tiistai-iltaisin, zombiepaintballia joka toinen perjantai, yksisarvisturnajaiset jouluisin ja lohikäärmeratsastusturnaus kesäkuussa." '
s. 75 

Tähdet: 4.5 / 5


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti