torstai 18. heinäkuuta 2013

Suljettu maa - Barbara Demick

Kirjan nimi: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa (Nothing to envy - ordinary lives in North Korea)
Kirjoittaja: Barbara Demick (Antti Immonen)
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 398
Mistä: Ostettu

'' KAUAN ELÄKÖÖN KIM IL-SUNG

KIM JONG-IL, 2000-LUVUN AURINKO

ELÄKÄÄMME OMALLA TAVALLAMME

MEILLÄ EI OLE MITÄÄN KADEHTITTAVAA MAAILMALTA ''
s. 23

Pohjois-Korea on maa josta tieto ei kulje mihinkään - ei sisään eikä ulos. Propagandakoneisto kuitenkin jyllää pitäen kansalaiset kurissa. 1900-luvun lopussa suuri osa kansalaisista kuolee. Viikatetta heiluttaa ruuanpuute. Nälkäkuolema kolkuttaa ovella. Epätoivoissaan ihmiset syövät sammakot ja koirat sukupuuttoon. Sekään ei riitä. Palkkaa ei makseta, ja ihmiset ihmiset vaeltavat etsien edes jotakin suuhunpantavaa. Ruohokin vaikuttaa maittavalta. Pimeäkauppa alkaa rehottamaan, ja maa jossa yksityisomistus on kiellettyä, tulee torikaupasta elinehto - ainakin niille joilla on siihen varaa. Loput kuolevat. Tällaista on elämä Pohjois-Koreassa, mutta näin ei ole ollut aina. Kun kommunismi oli vielä suosittua maailmalla, Kim Il-Sungin johtama Pohjois-Korea kukoisti. Oli sähköä ja uusia rakennelmia nousi pilvinpimein. Sekä Neuvostoliitto että Kiina tukivat ja kävivät halpaa kauppaa. Sitten kommunistiset diktatuurit luhistuivat, ja Pohjois-Korea muuttui pimeäksi, uhittelevaksi ja ennenkaikkea nälkäiseksi paikaksi.

Tässä synkässä maailmassa elävät rakastavaiset Mi-ran ja Jun-sang. Kuuden vuoden seurustelun jälkeenkin pieni poskisuudelmantapainen hipaisukin on järkytys. He tapaavat pimeän turvin, eihän seurustelua tunneta saati hyväksytä Pohjois-Koreassa. Tämä rakkaustarina on tuomittu turmioon. Mi-ran kuuluu Pohjois-Korean kastijärjestelmän pahnanpohjimmaiseksi sukunsa Etelä-Korealaisten juuriensa vuoksi. Näin ollen häneltä on evätty kaikki tulevaisuuden näkymät ja tuomittu jatkuvan tarkkailun alaisuuteen. Jun-sang puolestaan on vauraan japanilaistaustaisen suvun älykäs vesa, jolla saattaisi olla mahdollisuus päästä jopa puolueen jäseneksi ja näin ollen ylimpään kastiin.

Rouva Song uskoo puolestaan kirkkain silmin kaiken propagandan ja on esimerkillinen ja ahkera kommunisti. Hän todella uskoo, että Pohjois-Korea on maailman paras valtio ja sen johtajat pyhiä. Tehdas jossa hän työskentelee joudutaan kuitenkin sulkemaan sähkönpuutteen vuoksi, ja Rouva Songin on pakko pohtia arvonsa uudelleen tai kuoltava nälkään. Harmaitahiuksia hänelle aiheuttaa myös kapinallinen tytär Oak-hee, jonka räväkkäät mielipiteet voivat saattaa koko perheen suuriin ongelmiin. Muita keskeisiä henkilöitä on Hyuck, vaeltava pääsky, köyhä katupoika, joka etsii ruokaansa usein rautatieaseman lähistöltä, sekä tohtori Kim. Tohtori Kim tuli hyvin kommunistimielisestä perheestä ja hänen isänsä kuului puolueeseen, jonne hän toivoi itsekin joskus pääsevänsä.

'' - - hänen koko tulevaisuutensa riippui hänen kyvystään itkeä. Vaakalaudalla ei ollut pelkästään ura ja jäsenyys työväenpuolueessa vaan selviytyminen. Kysymys oli elämästä ja kuolemasta. Jun-sang oli kauhuissaan.
- - Jun-sang tunsi putoavansa polvilleen, keinuvansa edestakaisin ja nyyhkyttävänsä muiden lailla. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. ''
s. 138

Mikään ei ole omaa Pohjois-Koreassa - ei edes tunteet. Kun Kim Il-Sung kuolee, kaikkien odotetaan olevan surunmurtamina, ja kuten Jun-Sang huomaa, aina ei ole helppoa esittää muuta kuin on, mutta jos oma henkikulta on tärkeä se on pakko oppia. Nälänhädän aikaan puolestaan piti kovettaa itsensä. Oli hirveätä lukea kuinka Mi-ran joitui vain pikkuhiljaa hyväksymään, että hänen oppilaansa kuolevat, ja tohtori Kimin hahmottaa että kaikkia ei vain voi auttaa. Silti kuulostaa niin kauhealta kuinka ruumiiden keräämisestä julkisiltapaikoilta puhuttiin täysin arkipäiväiseen ja neutraaliin sävyyn.

Oli mielenkiintoista lukea tuosta suljetusta maasta, jossa jokainen varomaton sana voi viedä loppuelämäksi työleirille, ja jossa on mahdotonta tietää kuka on ystävä ja kuka valtion vakooja. Kuka tahansa voi nimittäin kieliä. Kuitenkin toivoa antoi se tieto, että tämä kirja perustui tosi tapahtumiin ja näin ollen henkilöiden on pakko selvitä tuosta kaikesta, jotta he ovat pystyneet kertomaan tarinansa Demickille. He ovat päässeet pois - loikanneet Etelä-Koreaan.

Tästä lukukokemuksesta puuttui kuitenkin jotakin. Se asia mikä teki Pitkä matka paratiisiin teoksesta niin ravistelevan ja herättelevän uupui tästä. Suljettu maa oli enemmänkin läpileikkaus Pohjois-Koreaan ja henkilöhahmot jäivät hiukan etäisiksi ja pidättäytyviksi. Suljettu maa herätti jonkin verran ajatuksia, mutta en tuntenut päähenkilöiden tuskaa enkä kokenut suurta tunnereaktiota. Tämä teos kertoo hienosti Pohjois-Korean arjesta, joten siitä kiinnostuneet tarttukaa ihmeessä. On nimittäin aika pelottavaa ajatella, että jossakin eletään toulla tavalla vielä tänäkin päivänä.

Tähdet: * * *

Muualla luettu: Pii/Maailman ääreen, Vinttikamarissa, Sonja/Sonjan lukuhetket, Katja/Lumiomena, Amma/Amman lukuhetki, Maija/Kirjojen keskellä, Kaitaliina, Kirjanainen, Liisa/Luetut, lukemattomat ja Jori/Kaiken voi lukea!

Lue oman hyllyn kirjat -haaste pääsi tilanteeseen 13/65. Vielä aika paljon kirittävää.

2 kommenttia:

  1. Uu tää oli tosi mielenkiintonen kirja kyllä mun mielestä! Hahmot jäivät ehkä tosiaan hiukan etäisiksi, mutta tosiaan sitä arkea oli kuvattu tässä kyllä ihan loistavasti!

    Ihan hullua kelata että se ei ole edes historiaa tai satua, vaan kirjan kurjuus on ihan nykypäivää! :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri arjen kuvaus oli tuotu tässä hienosti esille ja se tekikin tässä vaikutuksen. Yleensä Pohjois-Koreasta tulee nimittäin mieleen uutiset vankileireistä ja nälänhädästä, mutta nyt se kurjuus tuli vastaan aivan pienissäkin käytännön asioissa.
      Jep, tuntuu täysin järjettömältä että ihmiset joutuvat elämään noin vielä nykypäivänäkin...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...