Kirjoittaja: Joyce Carol Oates, suomentanut Kaijamari Sivill
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:2008, suomennos 2012
Sivumäärä: 727
Mistä: Lahja
'' Rampike? Ai se perhe? Pikkuinen luistelijatyttö, joka...
Ja tekijää ei koskaan...
Vanhemmat tai joku seksihullu tai...
Jossain New Jerseyssä ajat sitten, siitä on varmaan jo kymmenen vuotta... ''
s.16
Alussa oli vain Skyler. Mamin pikkumies ja jakamattoman ylpeyden aihe. Kaikki muuttuu kun hänelle syntyy pikkusisko Edna Louise, jonka ensi askeleet jäällä ovat kuin taikaa. Edna Louisesta tulee Bliss, luistelijalupaus jolta voidaan odottaa suuria. Ramman Skylerin tähti sammuu ja Blissin syttyy, luoden hänestä kaiken keskipisteen. Kuusivuotiaana Bliss on jo kuuluisuus, josta povataan olympiavoittajaa tulevaisuuteen. Blissin nousujohtoinen ura päättyy kuitenkin enenaikaisesti, kun hänet löydetään murhattuna 29.1.1997 omasta kotoaan. Syyllistä ei koskaan saatu kiinni. Kaikki olivat epäiltyjä - myös 9-vuotias Skyler.
Kaikki reagoivat tähä tragediaan eri tavoin: isä Bix etääntyi perheestään, äiti Betsey hyödynsi sitä ja Skyler lukittiin pois yhteiskunnasta. Henkisesti järkyttynyttä Skyleria pompetellaan laitoksesta toiseen, kunnes 19-vuotiaana hän päättää kirjoittaa muistelmateoksen. Teoksen jossa hän kertoisi todellisen tarinan hänen sisarensa kohtalosta. Tämä teos on Sisareni, rakkaani. Ehkä tätä kautta Skyler vihdoin löytäisi rauhan ja lakkaisi kuulemasta siskonsa anelevaa ääntä.
''
...EIKÄ SANAAKAAN MEIDÄN
POJASTA*
* Hetki jolloin yhdeksänvuotias Skyler Rampike tajusi peruuttamattomasti että hänen epätoivoisesti rakastamiensa vanhempien elämässä, niin kuin koko valtavassa maailmassa Rampiken talouden ulkopuolellakin, Skyler Rampike oli enintään pelkkä alaviite. ''
s. 371
Koko Rampiken perhe oli enemmän tai vähemmän häiriintynyt. Vanhempien huomio ja rakkaus oli täysin verrannollinen menestykseen ja hyötyyn. Bisnessmies Bixille ja kotiäiti Betseylle kaikki kaikessa oli seurapiirien hyväksyntä ja sen kermaan kuuluminen. Tasapainottomalle Betseylle Blissin taidokkuus oli pelkkä väline, ja sen seurauksena Blissin elämä on pelkkää harjoittelua ja kisaamista, välittämättä kivuista. Epäonnistumisia ei hyväksyttä. Skylerilla taas ei ollt mitään tuotavaa, vaikka älykkyysosamäärä keikkuikin 139:ssä. En yhtään ihmettele, että tuollaisissa oloissa lapset - erityisesti Skyler - kasvoivat hieman kieroon. Stressin ja paineiden seurauksena Blissin kehitys jäi jälkeen ja hän jatkuvasti kastelivuoteensa ja imi peukaloaan, mitä kunnianhimoinen manageriäiti ei voinut sietää.
Kirjan teksti oli hyvin hankalalukuista ja ensimmäiset parisataa sivua meni pohtien miksi ihmeessä luen tätä. Sitten kuitenkin totuin alaviitteitä ja sulkuja valtoimenaan olevaan tekstiin ja lumouduin. Oikeastaan tuo teksti on varsinainen mestarinäyte. Niin hyvin siinä on onnistuttu saamaan ote henkisestivioittuneen Skylerin mielestä. Mitenkään muuten se ei olisi tavoittnut tämän hahmon monimuotoisuutta. Tietysti aluksi lukijan suorapuhuttelu, pitkät monimutkaiset lauseet jotka sisälsivät alaviitteitä ja sulkuja, sekä erilaisten fonttien, kuvien, suttausten ja asettelujen kohtaaminen hämmensi, mutta näinhän Oates on ottanut hyödyn koko kirjasta, eikä tyytynyt pelkkään kuvailuun, vaan sukelsi täysin Skylerin mielen syvyyksiin. Täytyy nostaa hattua. Henkilöt oikeastaan yököttivät minua kaikki. Vasta lopussa minulle selvisi kuinka mestarillinen Oates on. Onneksi sain rämmittyä sinne asti.
'' Jos minä kaadun, Skyler, minua ei rakasta kukaan! ''
s. 160
Tähdet: * * * +
Muualla luettu: Karoliina/Kirjava kammari, Sanna/Luettua, Lukuneuvoja, Leena Lumi, Paula/Luen ja kirjoitan, Lillin kirjataivas, Opuscolo, Suketus/Eniten minua kiinnostaa tie, Maria/Kirja joka maasta, Jaana/Täällä toisen tähden alla ja Annika K./Rakkaudesta kirjoihin
Tämä kirja kyllä vaikutti, mutta se olisi ollut parempi tiivistetympänä versiona, kun turhat versot olis raakattu pois. Nyt oli samoja kohtauksia useampaan kertaan.
VastaaPoistaKyllähän siitä olis voinu jonkin verran tiivistää, kun tapahtui paljon asioita jotka eivät olleet ollenkaan oleellisia juonen kannalta. Kuitenkin itse tykkäsin tavallaan kun jotkut kohtauksest tuli useasti, koska se kuvasti Skylerin muistin hatarapohjaisuutta ja syvensi hahmoa.
Poista