sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Vaimotesti - Graeme Simsion

Kirjan nimi: Vaimotesti (The Rosie Project)
Kirjailija: Graeme Simsion, suomentanut Inka Parpola
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 330
Mistä: Kirppariostos

' Olen saattanut löytää ratkaisun vaimo-ongelmaan. Ratkaisu oli jälkikäteen katsottuna täysin ilmeinen, kuten niin monen tieteellisen läpimurron kohdalla. On kuitenkin epätodennäköistä, että olisin keksinyt sitä ilman eräiden sattumanvaraisten tapausten myötävaikutusta. '
s. 7

Vaimotestissä tapaamme genetiikan professori Donin, jolla on ongelma. Uran menestyksestä huolimatta sosiaalisten tilanteiden normit ovat Donille suuri mysteeri. Sääntöjähän tulee noudattaa pilkuntarkasti ja elämän eri osa-alueet aikatauluttaa minuutilleen. Kuitenkin ihmissuhteiden ääneenlausumattomat säännöt ovat kuin Hepreaa. Miksi asioita ei muka voisi sanoa suoraan? Tai miksi pukukoodiin takki ei muka sovi urheilutakki? Takki kuin takkihan se on. Olisivat määritelleet tarkemmin, jos kerran on valittamista.

Tästä lähtökohdasta katsottuna ei ole ihmekään, että deittailukulttuuri ei oikein ole tuottanut tulosta Donille. Miksi siis jatkaa jotakin niin epätehokasta käytäntöä. Kunnon tiedemiehn tavoin Don päättääkin lähestyä mahdollisen vaimokkeen etsintään esitutkimuksella, jolla kaikki epäkelvot ehdokkaat voidaan hylätä jo ennen aikaavievää tutustumisosiota. Tätä varten Don luo kyselykaavakkeen, testin jonka avulla löytää se täydellinen puoliso. Apunaan tässä projektissa Donille on hänen casanovamainen ystävänsä psykologian professori Gene, joka lähettää Donin luo tarjoilijatar Rosien. Rosien, joka on vaimotestin kannalta täysin epäsopiva kumppaniehdokas: myöhästelijä, tupakoitsija, ruokarajoitteinen ja kaiken lisäksi vielä aivan vallaton!

' Ojensin lomakkeet Claudialle ja Genelle. Gene kaatoi meille kaikille portviiniä. Selitin, että olin hyödyntänyt lomakkeenlaadinnan parhaiksi havaittuja käytäntöjä kuten monivalintatehtäviä, Likertin asteikkoja, ristiinvalidointia, kyllä vai ei -kysymyksiä sekä surrogaatteja. Claudia tahtoi kuulla esimerkin jälkimmäisestä.
"Kysymys 35: Syötkö munuaisia? Oikea vastaus on (c) silloin tällöin. Testaa ruokaongelmia. Jos kysyy suoraan ruokamieltymyksistä, naiset sanovat 'olen kaikkiruokainen', ja sitten käykin ilmi, että he ovat kasvissyöjiä." '
s. 36

Voi Don, minkä teitkään! Tämä rutiineihinsa uppoutunut professori vei kyllä minun sydämeni. Hän yritti niin kovasti, mutta ne sosiaalisten tilanteiden normit vain olivat niin mystisiä. Tärkeintä Donissa oli juuri hänen hellyytensä ja hyväntahtoisuutensa. Kuinka hän vei muistisairaudesta kärsivälle vanhalle rouvalle joka päivä tämän lempikukkia ja esitti, että oli tämän syntymäpäivä tuodakseen iloa tämän päiviin. Ei Don siis pahansuopuuttaan nähnyt yli 99% väestöstä hänelle kelpaamattomina kumppaniehdokkaina. Säännöt ja normit vain nyt olivat niin rajoittava tekijä hänen elämässään, samoin kuin joksenkin alentunut kyky havainnoida tunnetiloja. Don toi oikeastaan hiukan mieleeni yhden lempisarjani päähenkilön eli The Big Bang Theoryn Sheldonin. Ei se kumppanin löytäminen Sheldonillekaan aivan helpointa ollut.

Vaimotesti oli erilainen kuin odotin. Varmaankin osittain tuohon nimeen liittyen olin olettanut teoksen keskittyvän pitkälti Donin kumppaninetsintään ja hämmentäviin kohtaamisiin eri kandidaattien kanssa. Todellisuudessa teoksen englanninkielinen nimi on huomattavasti osuvampi, vaikka vaimotesti pysyykin koko ajan taustalla pyörimässä. Olikin aivan mahtavaa lukea niistä kommelluksista joihin Don joutuu Rosien pyyhältäessä pyörremyrskyn lailla Donin elämään sekoittamaan pakkaa. Olin tikahtua nauruun muun muassa eräässä drinkkikohelluksessa.

Kokonaisuutena Vaimotesti on mainio viihdekirjallisuuden edustaja, joka saa hymyn huulille ja pitää otteessaan aivan loppuun asti. Tietenkään kyseessä ei ole kirjallisesti mikään maailmanluokan teos, mutta sympaattinen Don toimi hyvin kertojaäänenä. Oli todella kutkuttavaa päästä näin aikataulu- ja sääntöriippuvaisen pään sisään, ja samalla kasvaa hänen mukanaan kirjan edetessä.  Minulle jäi myös aivan hillitön himo päästä maistamaan sitä Donin kuuluisaa joka tiistai-iltaista hummerisalaattia. Oppisipa itsekin uusia taitoja yhtä nopeasti kuin Don!

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Rakkaudesta kirjoihin, Kirjakko ruispellossa, Anna minun lukea enemmän, Järjellä ja tunteella, Kirjaneidon tornihuone,  Todella vaiheessa, Kulttuuri kukoistaa, Kirsin book club, Lukutoukan kulttuuriblogi, Notko se lukeva peikko, Kujerruksia, Paljon melua kirjoista, Sivutiellä, Nenä kirjassa ja Kirjoihin kadonnut 
 

2 kommenttia:

  1. Australiassa asuva siskoni suositteli tätä kirjaa minulle ja aloitinkin sitä kerran. Se jäi kuitenkin kesken, kun ei ainakaan silloin jotenkin kolahtanut. Haluaisin kuitenkin antaa sille vielä mahdollisuuden jo ihan Australiankin takia! :) Jospa olisin ollut vain väärässä mielentilassa silloin viimeksi Vaimotestiä lukiessani?!

    Samalta kirjailijaltahan on olemassa myös Vauvatesti, joka on jatkoa tälle kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ainakin olen huomannut, että lukufiiliksellä on aika paljon merkitystä siihen miten kokee jonkin teoksen. Mikäli Rillit huurussa tyyppinen komedia uppoaa niin suosittelen kyllä ehdotomasti antamaan vielä toisen mahdollisuuden. Tietystikään aina ei vain nappaa ja se tulee myös vain hyväksyä.

      Austraalia tulee miljöönä kyllä harmittavan heikosti esiin... Tuossa kiehtovassa maassa olisi niin paljon potentiaalia, mutta tässä se meni vähän hukkaan. Ehkä Vauvatestissä sitten tämäkin asia korjaantuu :)

      Poista