Muumipeikko ja pyrstötähti - Tove Jansson

Kirjan nimi: Muumipeikko ja pyrstötähti (Kometjakten)

Sarja: Muumit #2
Kirjailija: Tove Jansson, suomentanut Laila Järvinen
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1946, suomennos 2018

Sivumäärä: 150

Mistä: Kirjastosta

 

' - Kuule, huusi Muumipeikko. - Mitä tämä on? Miksi kaikki on harmaata?!

- Älä häiritse minua, sanoi Piisamirotta. - Juokse leikkimään siitä! Leiki niin kauan kuin vielä voit. Emme me kuitenkaan voi tehdä asialle mitään, parasta vain ottaa se filosofisesti.

- Mille asialle? Muumipeikko huusi.

- Maailmanlopulle tietysti, selitti Piisamirotta rauhallisesti. '

s. 23-24

 

Muumitalo on juuri valmistunut. Pappa viimeistelee kulkusiltaa joen yli ja Mamma asettelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Muumipeikko ja hänen ystävänsä Nipsu lähtevät seikkailulle ja löytävät merenrannan. Kaikki on niin kuin olla pitää. Kunnes eräänä myrskyisenä iltana joessa sillan alla asunut Piisamirotta tulee kolkuttelemaan muumitalon ovelle. Piisamirotta on varsinainen filosofi ja osaa kertoa, että myrsky ei suinkaan ole tavallista sorttia. Maailmanloppu on tulossa!

 

Muumipeikko ja Nipsu huolestuvat kovin tulevasta maailmanlopusta, joten Muumipappa ja -mamma saavat ajatuksen lähettää heidät retkelle. Näin pieni pursi laitetaan valmiiksi ja eväät pakataan laukkuun. Muumipeikon ja Nipsun tärkeä tehtävä on lasketella virtaa alas ja käydä tähtitornilla ihmettelemässä tähtiä. Siellä he voivat kysyä kaiken tuosta Muumilaaksoa uhkaavasta pyrstötähdestä. Matkallaan kaverukset kohtaavat uusia tuttavuuksia kuten teltassa asuvan Nuuskamuikkusen sekä niiskut! Erilaisilta hurjilta kommelluksilta ei myöskään voida välttyä. Mutta silti taustalla painaa jatkuva kysymys, miten heidän kaikkien lopulta käy jos pyrstötähti iskee Muumilaaksoon?

 

' - Granaatit, nyyhkytti Nipsu. - En saanut ainuttakaan mukaani!

Nuuskamuikkunen istuutui hänen viereensä ja sanoi ystävällisesti:

- Tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää omanaan. Minä vain katselen niitä, ja kun lähden tieheni. ne ovat minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen. '

s. 39 

 

Oi olipa rentouttavaa sukeltaa Janssonin iki-ihanaan muumimaailmaan jälleen! Olen nyt alkanut katsomaan noita vanhoja muumianimaatioita alusta (sillä en ole ikinä niitä katsonut kokonaan läpi) ja totta kai tämä matka piti aloitta ensin katsomalla Muumipeikko ja pyrstötähti elokuva. Jostain syystä tuo elokuva ei kuitenkaan tuntunut henkivän näistä aiemmista kirjoista kokemaani muumien henkeä. Puhuinkin mieheni kanssa, että nyt on kyllä pakko selvittää oliko Janssonin teoskin vain tällaista kohellusta ilman sitä syvällisempää puolta. Ja vaikka tapahtumia oli tässä kirjassa jopa enemmän kuin elokuvassa niin selkeästi kerrontatavalla on suuri merkitys. Janssonin kirjassa ei nimittäin jääty hekumoimaan, että apua joutuuko Nipsu hirmuliskon suihin vaan kaikki nämä elokuvassa paisutellut kohtaukset käsiteltiin kirjassa varsin nopeasti. Joskus jokin jännitysnäytelmä olikin jo parissa lauseessa ohi.

 

Muumi-kirjoista puhuessa on pakko hehkuttaa Janssonin kirjoitustapaa. Se on jotenkin niin lempeä ja tietyllä tapaa opettavainen muttei lainkaan tuputtava. Samalla tarinassa voi olla silti menoa ja meininkiä ja todellista seikkailuhenkeä. Se ei kuitenkaan jyrää noita pieniä ajatushelmiä, joita on ripoteltu tekstin lomaan aikuislukijoiden iloksi. Nuuskamuikkunen oli tällä retkellä selkeästi se järjenääni monissa tilanteissa. Olikin myös mielenkiintoista huomata kuinka kirja erosi monin paikoin filmatisoinnista. Esimerkkeinä sanottakoon, että Myy ei ole koko retkellä mukana ja Niiskut ovat muumien kaltaisia mutta vaihtavat väriä. 

 

Suorastaan rakastin tätä pientä teosta. Olin pahassa flunssassa ja tämä oli juuri täydellinen lukuromaani tuohon hetkeen. Se oli täysiverinen seikkailufantasia, mutta samalla ajatushermoja kutitteleva. Olihan teoksessa myös suuria teemoja. Pyrstötähti tuntui kuvastavan kirjoitusajankohdan epävarmuuksia ydinsodan pelosta. Kuinka kukin siis reagoi, kun tuho uhkaa aivan nurkan takana? Janssonin kieli ja dialogi myös isku ollen juuri sopivan simppeliä, mutta silti kauniisti eteenpäin rullaavaa unohtamatta kuitenkaan huumoria. Tuo ihastuttava kuvitus vielä kruunasi kaiken. Tämä nousikin nyt lempparikseni tähän asti lukemistani Muumikirjoista. Toisaalta en malta odottaa mitä kaikkea muuta vielä minulla onkaan edessä.

 

Tähdet: 5  / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

4. Muumipapan urotyöt

5. Vaarallinen juhannus

6. Taikatalvi  

 

Muualla luettu: Kirjat kertovat, Kirjahullun päiväkirjat, Luettua elämää, Luettua, Vinttikamarissa, Hurjan Hassu Lukija, Pauline von Dahl, Anna minun lukea enemmän, Kirjojen keskellä, Unelmien aika, Vauhkon kirjat ja kirjaimet, Satun luetut, Yöpöydän kirjat, Jokken kirjanurkka ja Kirjavinkit