Lahja - Cecelia Ahern

Kirjan nimi: Lahja (The Gift)
Kirjoittaja: Cecelia Ahern, suomentanut Terhi Leskinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi:  2008, suomennos 2010
Sivumäärä: 372
Mistä: Omasta hyllystä
 

'  Kaikki tapahtui osittain samanaikaisesti, hän oli aina menossa, hänen piti olla aina josskin muualla, ja hän toivoi aina, että olisi jossakin muualla tai että voisi olla molemmissa paikoissa yhtä aikaa jonkin taivaallisen väliintulon ansiosta. Hän vietti mahdollisimman vähän aikaa jokaisen ihmisen seurassa mutta sai heidät tuntemaan, että se riitti. Hänellä ei ollut tapana myöhästellä, vaan hän oli säntillinen, aina ajallaan. Työelämässä hän oli täsmällinen ajannäyttäjä, yksityiselämässä hän oli rikkinäinen taskukello. Hän pyrki täydellisyyteen ja pursusi loputtomiin energiaa tavoitellessaan menestystä. '

s. 34

Lou Suffernin elämä on jatkuvaa tasapainottelua. Maksimoidakseen tehokkuutensa, ja sitä kautta varmistaakseen menestyksensä, hän joutuu jatkuvasti multitaskaamaan. Suihkussa käydessään toinen käsi selaa läpi sähköposteja BlackBerrystä ja kuunnellessaan tyttärensä tarinoita hän oikeasti seuraa aamu-uutisia. Vaimoa suudellessaankin mielessä on jo muut naiset. Perhe on jäänyt hänen prioriteettilistallaan hännille, kun töissä on vapautumassa isompi toimisto. Ylennys on luvassa jollekulle, ja Luo on vakaasti päättänyt, että se on hänen. Onhan hän tehnyt jo niin paljon uhrauksiakin työnsä eteen. 

Toimistorakennuksen ulkopuolella puolestaan istuu kerjäläinen Gabe, joka tarkkailee päivästä toiseen ohikulkevia kenkäpareja. Eräänä päivänä eräs tuttu kenkäpari kuitenkin pysähtyy hänen kohdalleen ja tarjoaa kahvia. Keskustellessaan Loulle pistää silmään Gaben erityislaatuisen tarkka huomiokyky. Kun ylennys on vaakalaudalla, on kaikki keinot otettava käyttöön. Lou järjestää Gabelle töitä toimistonsa postituksesta, mutta lopputulos ei ole aivan Loun haluama. Kerran sisään päästyään Gabe on koko ajan Loun kimpussa kyseenalaistamassa tämän päätöksiä. Voiko olla, että Gabe tavoittelee Loun työtä? Vai miksi muuten hän on yhtäkkiä niin hyvää pataa ison pomon kanssa ja tekee töitä lähes yliluonnollista vauhtia? Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää ja jouluun on vain enää muutama viikko. Onko aikaa lopulta tarpeeksi tarvittavaan muutoksen?

' Hänellä oli monia kysymyksiä Gabelle, monia kysymyksiä, joita hänen olisi todennäköisesti pitänyt kysyä, mutta vain yksi tuli hänen mieleensä juuri sillä hetkellä.
"Voinko mina luottaa sinuun?" hän kysyi.
Hän halusi olla varma, saada mielenrauhan, mutta hän ei osannut odottaa vastausta, jonka Gabe antoi.
Gabe hädin tuskin räpäytti silmiään. "Voit luovuttaa vaikka henkesi käsiini." '
s.69

Lahja on yksi viihdekirjailija Cecelia Ahernin tuotannon koskettavimmista teoksista, mitä olen lukenut. Luonnollisesti itse kerronnassa ei ole kielellisesti niin monia tasoja kuin voisi toivoa, mutta siltikin sen onnistui loppua kohden nostattamaan kosteutta silmäkulmiini. Lou on kunnianhimoinen ja suoraan sanottuna aikamoinen persläpi. Kodin sijasta pubi ja nuoret neitokaiset houkuttelevat pitkän työpäivän jälkeen. Ympärillä olevat ihmiset eivät kiinnostaneet Louta pätkän vertaan vaan  pelkkä menestys ja vieläkin isompi työhuone kiiltävät hänen ahneissa silmissään. Kuinka pinnallisia arvoja. Nekö lämmittävät sitten myöhemmin? Sitten on Gabe. Kaikkitietävä ja osaava Gabe, joka noilla kyvyillää kuuluisi minne tahansa muualle kuin ulos kerjäämään. Mutta se ei olekaan tarinan pointti. Tarinassa koettu herääminen ja muutoksen ensiaskeleet olivat ne asiat jotka pääsivät koskettamaan.

Ahernin teoksessa on selkeä sanoma, jota pohjustetaan jo heti alussa. Se vie läpi suruhuuruisen mutta toiveikkaan tarinan. Jo alussa tiedetään, että jotakin tulee tapahtumaan. Siihen liittyvät ylikonstaapeli Raphaelin tarina putkassa olevalle nulikalle, joka oli päättänyt heittää kalkkunan isänsä ikkunasta läpi jouluna. Vaikka tarina siis sijoittuukin joulun aikaan, ei se ole varsinainen joulutarina. Se on tarina elämästä ja itsensä löytämisestä. Se on tarina siitä mikä on oikeasti tärkeätä.

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja