Kirjoittaja: Aldous Huxley, suomentanut I.H. Orras
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1932, suomennos 1978
Sivumäärä: 261
Mistä: Isältä lainassa
' - Tasapainoa, sanoi ohjaaja, tasapainoa. Ei mitään sivistystä ilman yhteiskunnallista tasapainoa. Ei mitään yhteiskunnallista tasapainoa ilman yksilöllistä tasapainoa. - Hänen äänensä oli torventoitotus. Hänen kuulijansa tunsivat suurenevansa, lämpenevänsä. '
s. 53 -54
s. 53 -54
Uljas uusi maailma kertoo ajasta noin 600 vuotta Fordin T-mallin lanseerauksen jälkeen. Maailmasta on tehty tasapainon yhteiskunta, jossa jokainen toimii yhteiskunnan osasena ilman sen suurempia tunteita. Sanat 'äiti' ja 'isä' ovat kiellettyjä ja härskejä. Lapset hedelmöitetään ja kasvetetaan laboratoriossa mittatilauksena niin, että jokainen sopii täydellisesti tulevaan yhteiskunnalliseen tehtäväänsä. Ihmiset on jaettu yksilöllisiin alfoihin ja beetoihin sekä identtisista sisarparvista koostuviin gammoihin, deltoihin ja epsiloneihin. Heidät oloutetaan pitämään yhteiskunnan arvomaailmaa absoluuttisina totuuksina, ja unihypnopedian fraasit ovat jurtuneet heidän mieliinsä niin vahvasti, että niitä viljellään puheessa aivan normaalisti. Kaikki kuuluvat toisilleen eikä parisuhteita ole. Ei ole siis mitään syytä tuntea epämiellyttäviä tunteita! Vapaa-aikaansakin voi viettää tuntokuvissa tai liukuporrastenniskentillä. Ja mikäli jokin epämiellyttävä tunne on kuitenkin hiipimässä tajuntaan, niin aina voi ottaa somaa, joka turruttaa aistit ja vie sinut takaisin onneen.
Tässä maailmassa pääsemme seuraamaan hiukan tarkemmin muutaman ihmisen elämää. On nuori ja haluttava beeta Lenita, joka siteeraa jatkuvasti unihypnopedian fraaseja ja on kaikin puolin mallikansalainen. Mitä nyt hän on tullut viettäneeksi hiukan liikaakin aikaa vain yhden miehen kanssa... Vähentääkseen juoruiluja hän suostuu lähtemään matkalle oloutuskeskuksessa työskentelevän Bernardin kanssa. Vaikka Bernard on alfa, on jokin mennyt pieleen hänen olouttamisessaan, jonka seurauksena hän on erilainen. Eihän hän edes pidä estegolfista! Bernard kärsii yksinäisyydestä, sillä hän ei sovi yhteiskunnan muottiin aatteineen. Bernard ja Lenita lähtevät kuitenkin matkalle Etelä-Amerikkaan Villien asuinalueelle. Villien, jotka synnyttävät edelleen omat poikasensa, elävät yksiaviollisesti ja harjoittavat uskontoa. Täällä he kohtaavat sivistyksestä tulleiden vanhempien lapsen Johnin, joka on kuitenkin elänyt koko ikänsä villinä. Täysin erilaisten kulttuurien yhteistörmäykseltä ei voida välttyä. Kuka selviää voittajana? Ja kuka joutuu maksumieheksi?
' - Esikoilla ja maisemilla, hän huomautti, - on eräs vakava puute: ne ovat maksuttomia. Rakkaus luontoon ei pidä ainoatakaan tehdasta käynnissä. [- -]
- Me oloutamme kansanjoukot vihaamaan maaseutua, lopetti johtaja. - Mutta samalla me oloutamme ne rakastamaan kaikkea maalaisurheilua. Samanaikaisesti me pidämme silmällä, että kaikki maalaisurheilulajit tekevät välttämättömäksi taidokkaasti valmistettujen varusteiden käytön. Samalla siis sekä kulutetaan tehdasvalmisteita että käytetään liikennevälineitä. Tästä johtuvat nuo sähköiskut. '
s. 35 - 36
Huxleyn luomaa maailmankuvaa on hyytävä lukea. Jo nyt tuntuu, että kaikki palvelee vain yhtä tarkoitusta, joka on kuluttaa - kuluttaa koko ajan vain enemmän ja enemmän. Yritykset markkinoivat jatkuvasti uusia turhakkeita, jotka on aivan pakko saada koska ne ovat cooleja. Yhteiskunnan odotuksia muovutaan sosiaalisella medialla ja mielikuvamainonnalla. Ihmiset yritetään veistää samasta muotista ja saada haluamaan samoja, tehtaita pyörittäviä, asioita. Huxleyn tekstissä tämä on vain viety vielä pidemmälle lapsuuden olouttamisen ja unihypnopedian avulla. Toisaalta onko Huxleynkaan kuvaus labortorioiden mittatilauslapsista enää niin kaukaista? Juurihan uutisissakin oli tieto kiinalaisesta tutkijasta, joka oli manipuloinut alkioiden geenejä...
Uljaan uuden maailman ansiot ovat juuri tämän maailman pikkutarkassa kuvailussa. Oikeastaan tarinan henkilöhahmot jäävät hiukan sivuosaan vain esittelemään maailmaa jossa he elävät. Ymmärrän hyvin, että jotkut ovat voineet turhautua tästä seikasta, mutta minuun se upposi ja kunnolla. Innostun aina hyvin paljon näistä nuortenkirjosarjojenkin kuvaamista maailmoista (Outolinnut jne.), mutta olen aina jäänyt nuolemaan näppejäni, kun itse tarina on vienyt lopulta tilan alun maailmanesittelyltä. Nyt kerrankin Huxley tarjoili minulle sitä mitä olen niin pitkään kaivannut: keskittyneen kuvauksen itse maailmasta, josta muu tarina ei ota yliotetta.
Herätteleväähän tässä on, että Huxleyn teos on kirjoitettu jo 30-luvulla, ja tästä huolimatta sen kuvaama maailma ei ole vanhentunut. Se saa edelleen pohtimaan onko tässä suunta johon olemme menossa. Tietysti joissain paikoin huomasi, että kuvaus ei aivan vastaa nykyajan korrekteja linjoja. Muun muassa sivistyksen ihmiset oli enimmäkseen kuvattu vaaleina ja villit tummenpi-ihoisina. Tästä huolimatta Huxleyn teos herättää paljon ajatuksia ja on monin paikoin ajankohtaisempi kuin koskaan. Ehkä kaikkivaltainen onnellisuus ei olekaan tavoittelemisen arvoista, jos sen hintana on yksilö ja tunteet.
' - Ihme, kumma! hän lausui. Hänen silmänsä säteilivät, hänen kasvonsa hehkuivat heleinä. - 'Kuink' ihania olentoja täällä nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis!' [- -] - 'Ah, uljas uusi maailma' '
s. 146
Tähdet: * * * * +
Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Lukuneuvoja, Kulttuuri kukoistaa, Maailman ääreen, Kirja-aitta, Hannan kirjokansi, Nenä kirjassa, Kujerruksia ja Mustelumo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti