perjantai 10. toukokuuta 2019

Pieni elämä - Hanya Yanagihara

Kirjan nimi: Pieni elämä (A Little Life)
Kirjoittaja: Hanya Yanagihara, suomentanut Arto Schroderus
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi:  2015, suomennos 2017
Sivumäärä: 937
Mistä: Omasta hyllystä

' Mutta se oli kuitenkin saanut hänet tuntemaan itsensä haavoittuvaiseksi; taas saatiin lisää todistusaineistoa siihen ylipursuavaan kansioon, johon oli koottu koko hänen pihistelevä pikkutärkeytensä, hänen perimmäinen ja parantumaton kyvyttömyytensä olla sellainen ihminen, joka hän muille uskotteli olevansa. '
s. 116-117

Pieni elämä on tarina ystävyydestä. Sen keskiössä on neljän hengen kaveriporukka, johon kuuluvat arkkitehtuuriin hurahtanut Malcom, taiteilijasielu JB, näyttelijän urasta haaveileva Willem sekä Jude. Jude, joka vaihtoi teoreettisen matematiikan kauneuden lakien koukeroihin. Vaikka komea ja sosiaalinen Willem sekä ontuva ja eristäytyvä Jude ovatkin täysin erillaiset niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaan, on heidän välisensä ystävyyssuhde harvinaislaatuisen tiivis. Sellainen joka kestää läpi ihmiselämän.

Pieni elämä on samalla myös tarina kivusta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista. Vaikka Jude kuinka yrittää sopeutua joukkoon, eivät jahtaavat demonit jätä häntä rauhaan. Ketään ei voi päästää liian lähelle, ettei hänen tarkasti ylläpitämänsä julkisu vain romahtaisi ja paljastaisi mädäntyneen sisältönsä. Hänen lapsuudessaan on taphtunut asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Asioita, jotka ovat jättäneet traumaattiset jälkensä, ja jotka tulevat ohjailemaan vahvasti Juden ja hänen läheistensä elämää.

Itse tarina alkaa varsinaisesti siitä, kun William ja Jude muuttuvat kämppiksiksi yhteiseen asuntoon Lispenard Streetille. Asunto on kammottava loukku, mutta ainut mihin heillä on varaa uransa alkuvaiheissa. Tästä tarina jatkaa matkaansa eteenpäin aivan kuten elämäkin. Ympärillä olevat ihmiset vaihtuvat välillä, mutta on asioita jotka pysyvät, kuten ystävyys Willemiin, lääkäri Andyyn sekä isälliseen oikeustieteellisen professorin Haroldiin. Heidän elämäänsä ja menneisyytensä avautuu hiljalleen lukijan eteen. Kaiken keskiössä ja yhdistävänä siteenä pysyy kuitenkin hauras Jude.

' Mutta Juden ystävänä tämä kuului sopimukseen: hän tiesi sen, Andy tiesi sen, he kaikki tiesivät sen. Katsottiin läpi sormien, vaikka vaisto käski toimia, kierreltiin ja kaarreltiin epäilyksien ympärillä. Ymmärrettiin, että todellisena ystävänä kuului pysyä loitolla, hyväksyä mitä sanotaan, kääntyä ja poistua, kun ovi suljetaan nenän edestä, eikä yrittää väkisin sisään. '
s. 100

Pieni elämä on tarina, joka järisyttää lukijaansa. Juden tarina on jotakin, jota ei hevillä unohda. Se on niin järkyttävä ja brutaali, että paikoin piti pysäyttää lukeminen ja vetää henkeä. Lukijalle valotetaan pikku hiljaa tätä menneisyyden verhoa, eikä se ole kaunista katsottavaa. Vaikka Jude 'selvisikin' näistä, ei se tarkoita etteikö se olisi jättänyt jotakin peruuttamattomasti rikki. Olikin raskasta huomata hänen kipunsa lisäksi se tuska mitä hänestä aikuisiällä välittävät ihmiset joutuivat myös kokemaan. Kuinka auttaa ja tukea rakasta ihmistä, joka on jo avun tuolla puolen. Miten puuttua oireiluun kun väliintulo voisi merkitä tämän ihmisen menettämistä elämästään. Miten vain katsoa sivusta neuvottomana kun toinen kieltäytyy uskomasta että he oikeasti välittävät.

Vaikka Pienen elämä kietoutuukin vahvasti kipuun, niin se ei ole tarinan koko totuus. Kuten elämässä yleensäkin, niin synkkien asioiden rinnalla on myös niitä ilon hetkiä. Yanagihara onkin onnistunut yhdistämään tarinaansa taiturimaisesti myös niitä arjen pieniä huomionosoituksia ja sattumuksia, jotka nostavat hymyn huulille kaiken sen kurjuuden keskellä.Ystävyys on vahva ja pysyy läpi vuosien. Koenkin erityisen onnistuneeksi ratkaisun päästää ääneen Juden lisäksi myös hänen elämänsä muita tärkeitä henkilöitä kuten Willemia, Haroldia ja JB:tä sillä se laajensi näkökulmia ja valoitti useampaa elämää. Pienen elämän rikkaus piilikin juuri sen moninaisessa henkilökaartissa ja taidokkaassa tekstissä, jotka pääsivät ihon alle.

Yanagiharan teos ei siis ole missään nimessä helppo teos. Se on järkyttävä ja paikoin ahdistava, mutta samalla sen ravistelevuus palkitsee. Vaikka tämä tarina pitääkin sisällään suuren tragedian, on se ennen kaikkea tarina elämästä. Olen vaikuttunut tästä teoksesta, sillä se kosketti niin syvästi. Elämä ei ole aina reilu, mutta se ei tarkoita etteikö aurinko tulisi jossain välissä esiin pilven takaa - edes hetkeksi.

' Sinä uit. Sinä leivot. Sinä kokkaat. Sinä luet. Sinulla on kaunis lauluääni, joskaan et nykyään enää laula. Olet erinomainen pianisti. Olet taiteen keräilijä. Kirjoitat minulle ihania viestejä, kun olen matkoilla. Olet kärsivällinen. Olet antelias. Olet paras kuuntelija jonka tunnen. Olet kaikin puolin fiksuin ihminen jonka tunnen. Olet kaikin puolin rohkein ihminen jonka tunnen.
Olet lakimies. Johdat riidanratkaisuryhmää Rosen Pritchard and Kleinilla. Rakastat työtäsi, teet sitä kovasti.
Olet matemaatikko. Olet loogikko. Olet yrittänyt opettaa minua, monta monituista kertaa.
Sinua kohdeltiin hirvittävällä tavalla. Sinä selvisit siitä. Sinä olet aina ollut sinä. '
s. 791

Tähdet: * * * * *

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...