Koodinmurtaja - Mai Jia

Kirjan nimi: Koodinmurtaja (Jie mi)
Kirjoittaja: Mai Jia, suomentanut Rauno Sainio
Kustantaja: Aula & co
Julkaisuvuosi:  2002, suomennos 2017
Sivumäärä: 356
Mistä: Kirjastosta

' Käytin kahden vuoden aikana kaikki vuosilomani kulkien ristiin rastiin pitkin Etelä-Kiinan rautateitä. Sinä aikana haastattelin yhteensä viittäkymmentäyhtä silminnäkijää, joista kukin oli jo ehtinyt tulla vanhaksi ja raihinaiseksi. Lopputuloksena oli yli miljoonan kirjoitusmerkin edestä muistiinpanoja, joiden ansiosta uskoin viimeim voivani istua alas ja kirjoittaa kirjan. '       s. 29

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa suolakauppiassuku eli mahtivuosiaan Kiinan C-kaupungissa.  Kaikki kuitenkin muuttuu kun sukuun syntyy isopäinen ja harvinaisen älykäs tyttölapsi Rong "Helmitaulu" Lilja. Tämä tyttö tuo paitsi mainetta kaupungin akateemialle niin myös harmia, sillä hän synnyttää vuorostaan Isopäisen Pirun, joka perheen mustana lampaana ajaa koko suvun turmioon. Tämän pojan äpärälapsi pääsee kuitenkin kartanon maille ulkomaalaisen unia tulkitsevan Vieraan huollettavaksi. Tätä äpärää kutsuttiin pitkään Piruksi (isänsä mukaan) tai Isopäiseksi Hyönteiseksi (päänmuotonsa mukaan) eikä hänellä ollut muita kuin päärynätarhassa asuva Vieras tukenaan. 

Kun Vieras menehtyy, suvun johtohahmo nuori Lilja käy tapaamassa poikaa ja huomaa tämän uskomattomat matemaattiset kyvyt. Poika on kuin ilmetty isoäitinsä! Nuori Lilja ottaa nyt vuorostaan pojan siipiensä huomaan ja tämä saa uuden nimen: Rong Jinzhen. Minne Rong Jinzhen meneekään herättävät hänen ihmeelliset matemaattiset kykynsä huomiota. Lopulta myös Kiinan Erikoisyksikkö 701 iskee silmänsä tähän ihmelapseen ja värvää hänet salaiseen tehtävään suoraan yliopiston penkiltä. Rong Jinzhen viedään salaiseen tukikohtaan, jossa hän saa eteensä elämänsä vaikemman haasteen. Purppura-koodi on niin vahva että kukaan ei ole sitä onnistunut murtamaan. Toisaalta Jinzhen ei ole kuten muut. Hän voi murtaa koodin, mutta se ei kuitenkaan tarkoita etteikö koodi voisi murtaa myös hänet, kuten niin monet muutkin nerokkaat mielet ennen häntä.

' "Naurettavaa! Luuletko muka, että yhdellä atomipommilla voidaan voittaa sotia? Rong Jinzhenin avulla olisimme voineet voittaa käytännössä minkä sodan hyvänsä. Atomipommi oli pelkkä kansakuntamme voiman symboli, muiden nähtäväksi tarkoitettu kaunis kukkanen. Rong Jinzhenin tehtävä oli tarkkailla ihmisiä, erottaa tuulesta ihmisten sydämenlyönnit ja kurkottaa salaisuuksiin syvällä heidän sisimmässään. Vain tuntemalla vihollisensa ja sitä kautta itsensä voi lopulta selvitä sadasta taistelusta naarmuitta. Siksi Rong Jinzehenin tekemällä työllä oli meille paljon enemmän käytännön merkitystä kuin ydinaseiden rakentamisella."

Rong Jinzhen oli työskennellyt koodinmurtajana. '

s. 166

Mai Jian teos on erillainen kuin olin alkujaan odottanut. Kansiliepeissä sitä kuvaillaan Kafkan ja Christien sekoituksena, mutta itse en näkisi asiaa näin. Jännityksen sijasta teos on enimmänkin tarina kasvusta, vaietusta historiasta ja matematiikasta. Kuinka nerous voi olla niin suuri lahja kuin taakkakin. Kuinka arvaamattomat ovatkaan elämän tiet ja kuinka hauraita sen askaleet.

Koodinmurtajan kertoja on nimetön kirjailija, jonka haastatteluista koostuu iso osa kertomusta. Ne ovat paloja, jotka valaisevat Rong Jinzhenin vaiheita antamatta hänelle itselleen kuitenkaan sanavuoroa. Haastattelujen välissä on tavallista kerrontaa, mutta siltikin itse Rong Jinzhen jäi etäiseksi. Hän oli nero, jonka mielestä ja aivoituksista ei sanaut otetta. Hän oli palvottu tuntematon sankari, joka silti oli täysi mysteeri kuin kuoreensa vetäytynyt simpukka. Rong Jinzhenin maailma oli matematiikan ja numeroiden maailma, eikä hän omalaatuisia kytkentöjään voi hahmottaa tavallisella mielellä.

Mielestäni Mai Jia on tehnyt teoksessaan hienoa työtä. Se on tyyliltään hyvin erilainen, mutta silti sen etäisyys toimi havinnollistavana tehokeinona. Kuinka neron aivoituksia olisikaan voinut avata niin tyydyttävästi, että lukija olisi ollut vakuuttunut hänen ylivertaisuudestaan? Tottakai tällaisista super ihmisistä lukeminen on aina hiukan kulmakarvoja kohottavaa, että kuinka yksi ihminen muka voi olla ratkaisu kaikkeen, mutta tässä se ei onneksi liiaksi häirinnyt. Olisin vain toivonut kirjaan enemmän kerrontaa salaisen yksikön päivistä ja koodin murtamisprosessita, sillä kirjailijalla on myös omakohtaista kokemusta Kiinan tiedustelupalvelusta. Mutta se ei ollutkaan pääasia tässä tarinassa, vaikka se antoikin sille raamit.  Nerouden pohdinta on sen keskiö.

' "Olen aina uskonut, että nerous ja hulluus ovat saman kolikon kaksi puolta. Ne ovat kuin oikea ja vasen käsi, kaksi ruumiista ulospäin työntyvää raajaa, jotka vain sattuvat kurottamaan eri suuntiin. Matematiikassa puhutaan positiivisen ja negatiivisen äärettömyyden käsitteestä. Voimme pitää neroutta positiivisena äärettämyytenä hulluuden edustaessa negatiivista äärettömyyttä. Matematiikassa positiivista ja negatiivista äärettömyyttä pidetään kuitenkin yhtenä ja samana, samana äärettömän kaukaisena ideaalipisteenä. [- -]" '

s. 302-303

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Luetut.net, Annelin lukuvinkit, Kirjamerestä ongittua, Kirjabrunssi ja Kirja ja varakirja