Valkoinen kuningatar - Philippa Gregory

Kirjan nimi: Valkoinen kuningatar (The White Queen)
Sarja:  Ruusujen sota #2 (kronologinen)
Kirjoittaja: Philippa Gregory, suomentanut Natasha Vilokkinen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2009, suomennos 2012
Sivumäärä: 470
Mistä: Kirjastosta

' Kun syntyperäni on näin kahtalainen - Englannin juureva maaperä sekoittuneena veden jumalattareen - minusta saattoi odottaa mitä tahansa: lumoojatarta tai tavallista tyttöä. Jotkut sanovat, että olen molempia. Mutta tänään, kun harjaan hiuksiani tavallista huolellisemmin ja asettelen ne kaikkein korkeimman päähineeni alle, kun tartun kahta isätöntä poikaani kädestä ja johdatan heidät Northamptoniin vievän tien varteen, antaisin mitä tahansa jotta olisin, edes tämän ainoan kerran, kertakaikkisen vastustamaton. '

s. 11

Valkoinen kuningatar jatkaa siitä mihin Sininen herttuatar jäi. On vuosi 1464 ja Ruusujen sota on valtoimenaan. Yorkilainen Edvard IV on anastanut vallan järkensä menettäneeltä Lancasterilaiselta kuninkaalta Henry VI. Jaquettan tyttäresta Elisabetista on kehkeytynyt äitinsä kaltainen kaunotar, siis todellinen veden jumalatar Melusinan perillinen. Elisabet on menettänyt rakkaan aviomiehensä sodassa samoin kuin tämän maa-alueet. Hänen ainut toivonsa on koittaa kiinnittää ohikulkevan väärän kuninkaan Edvardin huomio, jotta tämä heltyisi palauttamaan Elisabetin omaisuuden ja tämän poikien perinnön. 

Elisabetin suunnitelma sujuu yli odotusten ja kuningas rakastuu häneen päätäpahkaan. Tietäen Edvardin maineen naisten kellistäjänä, Elisabet ei jätä kuninkaalle muuta vaihtoehtoa kuin mennä hänen kanssaan naimisiin mikäli haluaa saada hänet. Salahäät järjestetäänkin ja Elisabetista tulee muun hovin kauhuksi uusi kuningatar. Köyhän lesken elämä vaihtuu Englannin hovin yltäkylläisyyteen, mutta samalla Elisabet tulee huomaamaan että hallitsijan elämä on vaikeampaa kuin uskoisikaan. Koko ajan joku nousee tavoittelemaan Edvardin kruunua. Kuinka säilyttää asemansa ja turvata lastensa tulevaisuus? Elisabetin laaja suku saa hyviä naimakauppoja ja maita, mutta ehtivätkö he juurruttamaan asemansa kyllin nopeasti ja kyllin laajasti. Ruusujen sota ei ole vielä ohi. Se on vasta alkanut.

' "Minusta tulee Englannin kuningatar", vastustelen. "Saat sen kuulostamaan siltä kuin minua odottaisi taistelu kuolemaan saakka."

"Sehän on taistelua kuolemaan saakka", äitini toteaa. "Sitä Englannin kuningattarena oleminen tarkoittaa. Et sinä ole Melusina, joka nousee lähteestään helppoon onneen. Sinä et ole kaunis hovinainen, jolla ei ole muuta puuhaa kuin taikojen tekeminen. Olet valinnut tien, joka tarkoittaa sitä, että sinun pitää juonitella ja taistella koko elämäsi ajan. Sinun perheesi tehtävä on varmistaa, että voitat." '

s. 79

1400-luvun loppupuolella Englannissa taistelu kruunusta lähentelee jo Game of Thronesin mittoja.  Jokainen jolla on edes jonkinasteinen etäinen suhde kuningassukuun on halukas saamaan kruunun itselleen. Lancesterilaiset ja Yorkilaiset ottavat yhteen, mutta serkusten lisäksi myös veli käy veljeä vastaan ja taustapirut vaihtavat väriä sen mukaan mistä saa vahvimman jalansijan. Mikäli kyseessä ei olisi oikeisiin historiallisiin tapahtumiin perustuvat tapahtumat kokisin tämän valtapelin kiemurat aivan liian levottomina. Gregory on kuitenkin kirjailijan uransa ohessa historijoitsija, joka on tehnyt laajat taustatyöt teoksiaan varten. Tapahtumia ja vallananastusyrityksiä tästä teoksesta ei ainakaan puutu.

Oikeastaan Gregoryn teos seurasi suurimman osan aikaa samanlaista kaavaa. Elisabet on raskaana, mutta Edvardin pitää lähteä puolustamaan kruunuaan sotatantereelle. Välissä Elisabet on sitten mustasukkainen Edvardin huorissakäynneille, vaikka tämä vakuuttaakin että Elisabet on hänen ainut oikea rakkautensa. Onneksi loppupuolella asemia ravistellaan ja tarina pääsee ulos jo kuluneesta uomastaan. 

Kokonaisuuten Valkoinen kuningatar on aikamoinen viihdepläjäys joka on ansainnut paikkansa romantiikka hyllyssä. Henkilöhahmot jäivät armottoman pinnalliseksi ollen vain nimiä historiankirjoissa ja Edvardin lempilause Elisabetille tuntui olemaan vuoteeseen vaimo. Selkeästi Gregory ei myöskään ole luottanut lukijan keskittymiskykyyn, sillä vähän aikaa aiemmin tapahtuneita käänteitä toistettiin turhissakin määrin, jotta lukija Varmasti tajuaa ja pysyy kärryillä.

Koenkin siis hiukan ristiriitaisia tuntemuksia Gregoryn Ruusujen sota -sarjaa kohtaan. Toisaalta kumpikaan näistä lukemistani osista ei ole ollut kovin kummoisia lukukokemuksia, mutta silti palan halusta jatkaa sarjan parissa. Nuo Englannin hovin valtamuutokset 1400-luvusta eteenpäin ovat vain niin kiehtovia, että luen näitä Gregoryn teoksia tiedonjanooni. Pieni raikas tuulahdus fiktiota faktan sekaan vain herättää historialliset tapahtumat eloon.

Tähdet: 3 / 5

Muut sarjasta lukemani osat (kronologinen):

1. Sininen herttuatar

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirjoihin kadonnut, Kujerruksia, Unelmien aika, Oksan hyllyltä, Cillan kirjablogi, Kirjablogi Rouge, Vinttikamarissa, Hurjan Hassu Lukija, Kirjakko, Nenä kirjassa, Kirjojen salainen puutarha, Luettuja maailmoja, Kirjamielellä ja Morren maailma